Kuudesviidettä Runo.

Saisaada : tulla, saapua, kantautua sanoma PohjolahanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjoinen ilmansuunta käsitettiin pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on lisäksi Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
Tieto kylmähän kylähän
WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). vironneheksi,
KalevalanKalevala : kalevalaisten asuinpaikka; Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kotiseutu Katso lisääLönnrot yleisti nimen Väinölän, Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päivölän, Vuojelan, Luotolan, Jumalisten ym. yhteisnimeksi, ja enimmät eepoksen tapahtumista voitiin näin sijoittaa Kalevalaan. Kansanrunoissa Kalevala kuitenkin esiintyy vain harvoin, ja se sai paikannimenä keskeisen aseman nimenomaan Lönnrotin henkilökohtaisen käsityksen perusteella. (Turunen 1979.) pääsneheksipäästä : päästä pulasta, selviytyä, vapautua jostakin tilanteesta
Noista nostama-vioistanostamavika : loitsimalla aiheutettu sairaus,
Tauista tavattomista.

Louhi Pohjolan emäntäPohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. (Turunen 1979: 185−186, 260.) Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar ym. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.),
Pohjan akka harvahammas,
Tuo tuosta kovin pahastui, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 9: "Pahastui, kun ei voittanut, mitä oli toivonut saada koko Kalevalan suvun taudilla tapetuksi" (Lna 121).
10. Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Vielä muistan muunki keinon,
Toki toisen tien osoan:
Nostan karhun kankahaltakangas : kuiva metsämaa,
Korvesta kovera-kourankoverakoura : koverakourainen, so. karhu
Päälle Wäinölän elojenelo : karja Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS).,
Kalevalan karjan päälle."

Nosti karhun kankahalta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 17: "Loitsiat nostivat metsänpetoja toisten vahingoksi" (Lna 121).
Kontion koviltakova : synkkä, kolkko mailta
Noille Wäinölän ahoille,
20. Kalevalan karjamaille.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Veli seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Kalevalan pääsankareita, seppä, sammon ja taivaankannen takoja sekä Pohjolan neidon kosija. Ilmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).,
Taos mulle uusi keihäs,
Tao keihokeihäs kolmisulkaterältään kolmisärmäinen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: nuoli, jonka sulat ovat kolmeen suuntaan (6:48) (Turunen 1979; Jussila 2009).
Varren vaskisen kerallakanssa!
Ois' otso otettavana,
Raha-karvarahakarva : kallisnahkainen kaattavanakaata : tappaa
Ruuniani ruhtomastaruhtoa : ruhjoa, raadella, rusentaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: iskeä (20:108); kaataa, hakata poikki (2:185) (Jussila 2009).,
30. Tammojani tahtomasta,
Kaatamasta karjoani,
Lehmiä levittämästälevittää : leikata irti, repiä palasiksi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: saattaa hajalle, hajottaa (13:134, 194; 23:130 ym.); leikata auki, avata (16:143; 17:532 ym.) (Turunen 1979).."

Seppo keihyenkeihyt : keihäs takovi,
Eikä pitkän, ei lyhyen,
Takoi keski-laaullisenkeskilaadullinen : laadultaan, kooltaan tavallinen:
Sen susi sulalla seisoi, Katso lisääSanalla sulka on karjalan kielessä useita merkityksiä, muun muassa 'keihään terän särmä' (KKS).

Sanat susi, kontio, hirvi, varsa ja peura tarkoittavat tässä ja seuraavissa säkeissä eläinten hahmoihin tehtyjä koristekuvioita. Lönnrot kommentoi säkeitä 36−40: "Koristuskuvia keihään terällä ja varrella" (Lna 121).
Kontio terän kohalla,
Hirvi hiihti suoverossasuovero : varren ja terän liitoskohta Katso lisääVienalaisissa runoissa nimitys tavataan toisaalta suksisauvan vahvikkeen, toisaalta varren ja terän liitoskohdan merkityksissä (Itkonen 1957: 115).,
Varsa varrella samosi,
40. Peura potki ponnenponsi : keihään varren päässä oleva paksunnos päässä.

Satoi siitä uutta lunta,
Hiukan hienoista vitiäviti : vastasatanut lumi
Sykysyisen uuhen verran, Katso lisääKarjalassa on suomen sanan syksy vastineena šykyšy (KKS).

Lönnrot kommentoi säkeitä 43 ja 44: "Saman verran Ilmarinen ennen otti kultaa ja hopiata, kun rupesi kultaneittä takomaan!" (Lna 121).
Verran talvisentalvinen : talvikarvassa oleva jäniksen;
Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse virkki, noin nimesi:
"Mieleni minun tekevi,

Mieli käyä MetsolassaMetsola : asutuksi paikaksi käsitetty metsä, Tapiolan rinnakkaisnimi,
Metsän tyttöjen tykönä,
50. Sinipiikojen pihoilla." Katso lisääSinipiika on nuorempi metsänväkeen kuuluva haltiatar (Turunen 1979).

Piika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säettä 50: "Mielityssanat metsän piioille" (Lna 121).

"Lähen miehistä metsälle,
Urohistauros : mies, miehinen mies ulkotöilleulkotyö : metsästys;
Ota metsä miehiksesi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 53 ja 54: "Niin suosittaviksi, kuin omaisiasia" (Lna 121).
Urohiksesi Tapiometsänkuningas, metsän ja riistan haltia Katso lisääMikael Agricola kuvaa Tapiota pakanallisia jumalia käsittelevässä luettelossaan: "Tapio medzäst Pydhyxet soi". Myös Kalevalassa nimi tarkoittaa metsän miespuolista päähaltiaa. (Turunen 1979.)

Pyyntiin lähdettäessä metsänhaltialle uhrattiin esimerkiksi rukiintähkiä tai -jauhoja ja tilkkanen juotavaa, kuten olutta. Hänelle lausuttiin sanoja erikoisen latvattoman kuusen, Tapion pöydän, äärellä. (Turunen 1979.)

Mielikuvat haltiasta vaihtelivat loitsusta ja sen käyttäjästä riippuen. Monessa tapauksessa Tapio oli kuitenkin rikas metsän kuningas. (Siikala 2012: 376.),
Auta onni(metaforisesti) karhu ottamahan,
Metsän kaunis kaatamahan!"

"Mielikkimetsän emäntä, metsän naispuolinen päähaltia Katso lisääMielikki saattaa olla alkuperältään naispuolisen haltian hyvittelynimi, joka koostuu kahdesta osasta: ‑kki‑johtimesta ja mieli-sanasta, alkumerkitys todennäköisesti 'mieleinen, suopeamielinen, suopea'. Toisintonimiä ovat mm. Mielu, Mielotar, Mielus. (Turunen 1979.) metsän emäntä,
Tellervometsän nuorempi naispuolinen haltia Katso lisääTellervo Tapion neiti toimii Kalevalassa Tapion karjan eli metsäneläinten kaitsijana (14:123; 32:90, 251; 46:339, 478). Hän on utupaitainen, hienohelmainen ja keltahiuksinen neito. (Turunen 1979.) Tapion vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.)!
Kytke kiinni koiroasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 59: "Kontio verrataan metsän koiraksi" (Lna 121).
60. Rakentelerakennella : kytkeä, panna kiinni Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: varustella, panna kuntoon (43:5); valjastaa, panna valjaisiin (15:354) (Jussila 2009). rakkiasi
Kuusamisehenkuusaminen : kuusamasta tehty kujahankuja(nen) : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sana muualla Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).,
Talahasentalas : suoja, katos tammisehen!"

"Otsonen metsän omenahyvä, suloinen olento Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186 ym.). Omena myös lehmännimenä, ks. 32:214. (Turunen 1979.),
Mesikämmen källeröinenpalleroinen; horjuen astuva!
Kun kuulet minun tulevan,
Miehen aimosuuri, oivallinen, erinomainen astelevan,
Kytkekytkeä : piilottaa, kätkeä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sitoa kahleeseen, kiinnittää kytkyellä (49:353) (Jussila 2009). kynnet karvoihisi,
Hampahat ikenihisi,
Ettei koske konsakanakonsakaan : koskaan, milloinkaan,
70. Liikuta lipeänänälipeänään : liikkeellä ollessaan, kulkiessaan!"

"Otsoseni, ainoiseniainoinen : kallis, rakas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen, pysyvä (22:186); ikimuistettava (3:188) (Jussila 2009).,
Mesikämmen kaunoiseni!
Lyötelyödä, refl. lyöte : asetu maatamakuulle mättähälle,
Kaunihille kalliolle,
Hongat päällä huojumassa,
Kuuset päällä kuulumassa;
Siinä otso pyörteleitepyörrellä, refl. pyörteleite : kääntyile, pyöri ympäriinsä,
Mesikämmen käänteleitekäännellä, refl. käänteleite : käänny, kääntele itseäsi,
Kuniniin kuin pyy pesänsä päällä,
80. Hanhi hautomaisillansa!"

Siinä vanha Wäinämöinen
Kuuli koiran haukkuvaksi,
Penunpenu : koira Katso lisääVanha koiraa tai koiranpentua tarkoittava sana peni tunnetaan suomesta ja useista sukukielistä (SSA2 s.v. peni). julkikovaan ääneen juttavaksijuttaa : haukkua
Pikkusilmäisen pihalla,
Tasakärsäntasakärsä : tasakuonoinen, so. karhu tanhuillatanhua : karjapiha, piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjakatos (3:402; 21:98; 27:54) (Turunen 1979).,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Luulin kukkuvan käkösen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 87 ja 88: "Etäämpänä koiran haukunta kuului kuin käen kukunta. Koiralla karhun pesällä onki oma kimeämpi äänensä, toinen lintuja, toinen oravia, toinen jäniksiä haukkuessa." (Lna 121.)
Lempilinnun laulelevan,
Ei käki kukahakana,
90. Lempilintu laulakana,
Tääll' on koirani komehin,
Otukseni oivallisin
Otsosen tuvan ovella,
Miehen kaunonkauno : kaunistus, kunnia Katso lisääVrt. kauno hellittelysanana Kalevalassa mielitietystä, kullasta (23:486), sulhasesta (23:134, 246; 25:68 ym.) ja neidosta (18:399). Sanalla on eepoksessa myös merkitys 'koriste' (18:364). (Turunen 1979.) kartanolla."

Vaka vanha Wäinämöinen
Siinä otsosen tapasi,
Säterisetsäterinen : hienosta kankaasta valmistettu sängyt kaatikaata : panna nurin, hakata kumoon,
Siatsija : vuode kultaiset kumosi,
Sanovi sanalla tuolla,
100. Lausui tuolla lausehella:
"Ole kiitetty Jumala,
Ylistetty luoja yksin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 102: "Ilman mitään minun ansiottani" (Lna 121).
Kun annoit otson osaksiosa : jollekulle kuuluva saalis,
Salon kullan saalihiksi!"

Katselevi kultoansa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Otsoseni, ainoiseni,
Mesikämmen kaunoiseni!
Elä suutu suottakanasuotta : syyttä, aiheetta,
110. En minä sinua kaannut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 110−112: "Selittää sillä tavoin kontion kuolemisen, että kontion haltiat eivät suuttuisi hänelle" (Lna 121).

Kaata 'tappaa' (Jussila 2009).

Kaannut 'kaatanut, tappanut'.
Itse vieritvieriä : kieriä, pyöriä, pudota vempeleltävemmel : kaarevaksi taipunut puu, kaareva oksa,
Hairahit havunhavu : havupuun oksa selältäpäältä, yläpinnalta
Puhki puiset kaatiosi, Katso lisääKaatiot 'housut' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 113 ja 114: "Risuja ja varpoja verrataan kontion vaatteiksi" (Lna 121).
Halki haljakanhaljakka : verkakankaasta tehty takki Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) havuisenhavuinen : havuista tehty;
Sykysyiset säät lipeätlipeä : liukas,
Päivät pilviset pimeät."

"Metsän kultainen käkönen,
Kaunis karvakauniinvärinen röyhetyinenpörröinen, tuuhea!
Heitäheittää : jättää nyt kylmilleasumatta, lämmittämättä kotosi,
120. Asunmaasi autiaksiautia : tyhjä, asumaton, autio,
Koivun-oksainen kotosi,
Vasun-varpainenvasunvarpainen : koivunpunontaan käytetyistä varvuista tehty majasi;
Lähe kuulumaineikas, kuuluisa; moitteeton kulkemahan,
Metsän auvokunnia, maine; rakas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: riemu, ilo (4:492, 501; 32:440) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä runoissa ja itkuvirsissä auvo 'rakas, hyvä, omainen, ystävä' (KKS). astumahan,
Käymähän käpeä kenkäkäpeäkenkä : nopeajalkainen,

Sinisukkasinisukkainen, karhun epiteetti sipsomahansipsoa : sipsutella, astella kevyesti
Näiltä pieniltä pihoilta,
Kapeilta käytäviltä
Urohoisehen väkehenurohoinen väki : miesväki, -joukko,
130. Miehisehen joukkiohon!
Ei siellä pahoin pietä,
Ei eletä kehnon lailla,
Simahunaja, mesi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: mesijuoma, joka valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla (9:225, 250, 430; 46:321 ym.). Sima ja olut ovat muinaisia, kantasuomalaisella ajalla tunnettuja juhlajuomia. (Turunen 1979.) siellä syötetähän,
Mesi nuori juotetahan
Tulevalle vierahalle,
Saavallesaava : saapuva käkeävällekäkeävä : aikova, yrittävä, haluava."

"Lähe nyt tästä kuin lähetki,
Tästä pienestä pesästä
Alle kuulun kurkihirrenkurkihirsi : sisäkaton eli laipion kannatinhirsi; vesikaton harjahirsi,
140. Alle kaunihin katoksen;
Niin sä luikkaos lumella, Katso lisääLuikkaos 'liiku kevyesti, luiki' on optatiivimuoto sanasta luikata 'liikkua kevyesti, livahtaa, luikkia' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 141: "Enemmän uppoamatta lumeen, kun lumpeen lehti veteen" (Lna 121).
Kuni lumme lammin päällä,
Niin sä haihaos havulla, Katso lisääHaihaos on optatiivimuoto, merkitys 'liiku kevyesti'. Sana haihata 'liikkua kevyesti' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 143: "Kontio tapettuna pantiin kuusen havuille ja vedettiin niiden päällä kotiin tahi tielle" (Lna 121).
Kuni oksalla orava!"

Siitä vanha Wäinämöinen,
Laulaja iän-ikuinen
Astui soitellen ahoja,
Kajahellen kankahia
Kera kuulun vierahansa,
150. Kanssa karva-lallusensakarvalallunen : karvainen, pehmeä ja pyöreä olento, so. karhu;
Jo soitto tupahan kuului,
Alle kattojen kajahus.

Virkahtivirkahtaa : lausahtaa väki tuvassa,
Kansa kaunis vierettelivieretellä : sanoa, kertoa:
"Kuulkottes tätä kumuakumu : kumina, jyry,
Salon soittajan sanoja,
Käpylinnun kälkytystäkälkytys : kalkattava laulu,
Metsän piianmetsän piika : metsän naispuolinen haltiaolento, luonnotar Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.) pillin ääntä!"

Vaka vanha Wäinämöinen
160. Itse ennätti pihalle;
Vierähtivierähtää : äännähtää, puhjeta puhumaan väki tuvasta,
Kansa kaunis lausutteli:
"Joko on kulta kulkemassa,
Hopea vaeltamassa,
Rahan armaskallisarvoinen; karhun mielittelysanoja astumassa,
Tenkaraha; (metaforisesti) arvokas eläin, karhu tietä poimimassapoimia : astuskella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: noukkia (3:577; 20:198 ym.); koota, hankkia (37:39) (Turunen 1979).;
Mesiänkö metsä antoi,
Ilveksen salon isäntä,
Koska laulaen tulette, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 169 ja 170: "Tyhjänä tulia ei ilonnut ja soittanut" (Lna 121).
170. Hyreksienhyreksiä : hyräillä, laulella hiljakseen hiihtelette?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Sanomiks' on saukko saatu, Katso lisääSanoma 'uutisaihe' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 173 ja 174: "Ei tahtonut yhtäkkiä koko onneansa ilmoittaa" (Lna 121).
Virsiksivirsi : laulu; runopukuinen kertomus, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NES s.v. virsi.) Jumalan viljariista Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kasvava vilja (43:344, 348 ym.); karja (32:245, 260, 275; 46:259 ym.); anti, rikkaus (32:185, 196); (olosta, elämästä) rikas, hyvinvoipa (25:324) (Turunen 1979).,
Sillä laulaen tulemme,
Hyreksien hiihtelemme."

"Eikä saukko ollekana,
Eikä saukko, eikä ilves,
Itse on kuulu kulkemassa,
180. Salon auvo astumassa,
Mies vanha vaeltamassa,
Verkanuttuverkatakkinen; (metaforisesti) karhu Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) vieremässävierrä : kulkea kävellen, juosten; vaeltaa Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).;
Kun liejos on suotutoivottu, mieluisa vierahamme,
Ovet auki paiskatkatte,
Vaan kun lie vihattu vieras,
Kiinni lyökätte lujahan!"

Väki vastaten sanovi,
Kansa kaunis vieretteli:
"Terve otso tultuasi,
190. Mesikämmen käytyäsi
Näille pestyille pihoille, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 191 ja 192: "Pihat siivottiin (verraten pestiin) hyviä vieraita odottaessa" (Lna 121).
Kaunoisille kartanoillekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija (4:38 ym.) (Turunen 1979).!"

"Tuota toivoin tuon ikäni,
Katsoin kaiken kasvin-aian
Soivaksi Tapion torven,
Metsän pillin piukovaksi,
Kulkevaksi metsän kullan,
Saavaksisaada : saapua salon hopean
Näille pienille pihoille,
200. Kapeille käytäville."

"Toivoin kuin hyveä vuotta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 201−206: "Hartaan toivotuksen sopivia vertauksia" (Lna 121).
Katsoin kuin kesän tuloa,
Niinkun suksi uutta lunta,

Lylyvasemman jalan liukumasuksi Katso lisääHiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, joista pidempää vasemman jalan suksea nimitettiin lylyksi. Sillä liu'uttiin, kun toinen jalka potkaisi vauhtia lyhyemmällä kalhulla. (Saarimaa 1927: 23.) Nimitys osoittaa, että suksi valmistettiin männyn tai kuusen lylystä eli kallellaan kasvaneen havupuun alaosasta, jonka pinta on lasimaisen kovaa ja tervaamattakin luistavaa. Lylyn tekeminen oli erityisen tarkkaa työtä, sillä materiaalia oli vaikea hankkia. (Nikkilä 1966: 41.) liukasta lipualipu : luisto, hyvä hiihtokeli,
Neiti nuorta sulhokaista,
Punaposki puolisoa."

"Illat istuin ikkunoissa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 207−216: "Pitkällisen odotuksen kuvaus" (Lna 121).
Aamut aitan portahilla,
Veräjillä viikkokauet,
210. Kuukauet kujaisten suussa,
Talvikauet tanhuilla;
Lumet seisoin tanteriksi,
Tanteret suliksi maiksi,
Sulat maat somerikoiksisomerikko : sorainen paikka,
Somerikot hiesukoiksihiesukko : hienoa hietaa sisältävä maa,
Hiesukot vihottaviksivihottava : vihertävä, vihannoiva;
Ajattelin aamut kaiket,
Päivät päässäni pitelin:
Missä viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). otso viipyi,
220. Salon armas aikaeliaikaella : viivytellä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: oleilla, elellä (46:564 ym.) (Jussila 2009).,
Oisiko Wirohon viernyt,
Maasta SuomenSuomi : varsinaissuomalainen heimoalue Katso lisääNimi on alkuaan tarkoittanut Suomen lounaisinta maakuntaa ja vasta myöhemmin koko maata. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä lienee 1300-luvulta, ja siinä paikannimi Somevesi on tarkoittanut Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Nimeä lienee käytetty alun perin heimonnimenä. Sen alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. (Turunen 1979; Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 119−120.) sorkehtinutsorkehtia : kulkea, tassutella."

Siitä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Minne vienen vierahani,
Kulettanen kultaiseni,
Tokko laittanen latohon, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 227 ja 228: "W. ikään kuin nuhdellen muistuttaa, häntä vierainensa ei vielä sisällenkään käsketyn" (Lna 121).
Pannen pahna-huonehesen Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 227 ja 228: "W. ikään kuin nuhdellen muistuttaa, häntä vierainensa ei vielä sisällenkään käsketyn" (Lna 121).?"

Väki vastaten sanovi,
230. Kansa kaunis vieretteli:
"Tuonne vienet vierahamme,
Kulettanet kultaisemme
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen;
Siell' on syömätsyömä : ruoka, ravinto suoriteltusuoritella : valmistaa, tehdä, muokata, panna kuntoon,
Juoma-neuvotjuomaneuvo : juoma jou'uteltujoudutella : valmistella, kiirehtiä valmiiksi,
Kaikki sillatsilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) Sana tunnetaan tässä merkityksessä myös joistain suomen kielen murteista ja muistakin sukukielistä (NES s.v. silta). siivottuna,
Lakaistuna lattiaiset,
Kaikki vaimot vaatehtinnavaatehtia : pukeutua
240. Pukemihinpukema : puku, vaateparsi puhtahisin,
Soreihinsorea : kaunis, sievä pää-somihin,pääsoma : päässä pidettävä koru
Valkeihin vaattehisin."

Siitä vanha Wäinämöinen
Itse virkki, noin nimesi:
"Otsoseni, lintusenilintunen : hellittelevä nimitys Katso lisääSekä suomen kielen murteissa että karjalan kielessä sanaa käytetään hellitellen lapsesta (KKS; SMS). Esimerkki tieto Suojärveltä Venäjän Karjalasta: "Armahazeńi, ĺinduzeńi, turu, turu, tuuruu moamoin ĺinnuista, moamoin kanaista!" (KKS).,
Mesikämmen käärösenikäärönen : mytty; rullaksi, paketiksi tms. kääritty!
Viel' on maata käyäksesikäydä : kulkea, liikkua,
Kangasta kavutaksesi."

"Lähes nyt kulta kulkemahan,
250. Armas maata astumahan,
Mustasukka muikumahanmuikua : kulkea komeillen, ylpeänä; astua huolettoman kevyesti,
Verkahousuverkahousuinen; (metaforisesti) karhu Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) vieremähän,
Käymähän tiasen teitä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 253 ja 254: "Kotipihoja, joissa tiaset ja varpuset elelevät" (Lna 121).
Varpusen vaeltamia
Alle viien viilohirrenviilohirsi : rakennuksen päätykolmioon kuuluva hirsi,
Alle kuuen kurkiaisenkurkiainen : sisäkaton eli laipion kannatinhirsi; vesikaton harjahirsi!"

"Varo'otte vaimo raukat,
Ettei karja kammastuisi, Katso lisääSana kammastua 'pelästyä' (Turunen 1979; Jussila 2009; SMS).

Lönnrot kommentoi säkeitä 258−260: "Karja tavallisesti jo säikähtyy, kun tuntee vainunkaan karhusta" (Lna 121).
Pieni viljakarja Katso lisääVrt. vilja-sanan muut merkitykset Kalevalassa: kasvava vilja (43:344, 348 ym.); metsän riista (14:102, 175; 46:174 ym.); anti, rikkaus (32:185, 196); (olosta, elämästä) rikas, hyvinvoipa (25:324) (Turunen 1979). pillastuisi,
260. Vikoisivikoa : vahingoittua, vioittua emännän vilja
Tullessa otson tuville,
Karvaturvan tunkeitessa!"

"Pois on pojat porstuasta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 263 ja 264: "Kaikki pois tieltä" (Lna 121).
Piiatpiika : tyttö, neito, nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.) pihtipuolisistapihtipuolinen : oviaukon pysty reunapuu Katso lisääKarjalassa pihtipuoli 'oven t. ikkunan pieli' (KKS).
Uron tullessa tupahan,
Astuessa aimo miehen!"

"Metsän otsonen omena,
Metsän kaunis källeröinen!
Ellös piikoja pelätkö,
270. Kassapäitäkassapää : palmikkotukkainen; naimaton nainen, joka ei vielä käytä huivia Katso lisääAlkuosana on kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979). kammastelkokammastella : pelästyä, kaihtaa,
Eläkä vaimoja varoa,
Sure syltty-sukkaisiasylttysukkanen : jolla sukat ovat jalas löysillä rypyillä!
Mi on akkoja tuvassa, Katso lisääMi 'niin paljon, sen verran kuin'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 273 ja 274: "Vaimoväki vierasten aikana eleli eri puolella tupaa, kiukaan puolella, karsinassa, joka eri hirrellä oli miesten puolesta erotettu" (Lna 121).
Ne on kaikki karsinahankarsina : kiukaan ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläimiä varten tehty aitaus (17:117−118); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−174); saunan lauteiden alusta (46:351−352) (Turunen 1979).

Muinaissuomalainen pirtti jakautui sisäpuoleltaan kahteen osaan, joista pienempää, uunin ja peräseinän välissä sijaitsevaa nimitettiin Savossa ja Karjalassa karsinaksi. Karsina oli naisten puoli (23:90−91), mutta lämmittävän uunin ansiosta siellä saivat oleskella myös lapset (22:449−450). (Turunen 1979: 253.)
Miehen tullessa tupahan,
Astuessa aika poianaika poika : aikamoinen poika, so. karhu!"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Terve tänneki Jumala
Alle kuulun kurkiaisen,
280. Alle kaunihin katoksen!

Mihin nyt heitän hempuseni, Katso lisääSana hempunen tarkoittaa rakastettua, hempukkaa ja on karhun mielittelyyn käytetty nimitys (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 281 ja 282: "Ei ollut kukaan vielä käskenyt vierasta peremmäksi astumaan; siitä W. nyt muistuttaa" (Lna 121).
Lasken karvalalluseni?"

Väki vastahanvastaan : takaisin sanovi:
"Terve terve tultuasi!
Tuohon liitäliittää : panna, asettaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: panna yhteen, yhdistää (15:359; 16:108, 114 ym.) (Turunen 1979). lintusesi,
Kulettele kultaisesi
Petäjäisen pienanpiena : istuinpenkki päähän,
Rautaisen rahinrahi : siirrettävä puupenkki nenähännenä : pää, kärki,
Turkin tunnusteltavaksi,
290. Karvojen katseltavaksi!"

"Elä otso tuosta huoli,
Eläkä pane pahaksi,
Jos tulevi turkin tuntiaika, hetki, määräaika,
Karvojen katsanto-aikakatsantoaika : tarkastusaika;
Ei tuhota turkkiasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 295−298: "Karhun piti iloita siitä, kun ainoastaan suurelliset tulivat hänen turkkiaan kantamaan" (Lna 121).
Karvojasi ei katsota
Herjojenherja : ilkeä ihminen, heittiö Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vastus, kiusa (2:51); raukka, parka (10:292; 42:444) (Jussila 2009). hetalehiksihetale : kulunut, huono vaate,
Vaivaisien vaattehiksi."

Siitä vanha Wäinämöinen
300. Otattiotattaa : nylkeä, antaa ottaa, antaa irrottaa otsolta turkin,
Pani aitan parven päähän,
Lihat liitti kattilahan,
Kuparihinkupari : kuparikattila kullattuhun,
Vaski-pohjahan patahan.

Jo oli pa'at tulella,
Vaski-laiat valkeallavalkea : tuli Katso lisääVrt. valkea adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216, 6:200 yms.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille mutta esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.),
Täpittynätäppiä : täyttää, ahtaa täyteen, täytettynä
Liioillaliika : hyvin runsas, ylenpalttinen liha-muruillalihamuru : liharuoka Katso lisääKarjalan kielessä muru 'muru, palanen, kappale; ruoka, ateria' (KKS).,
Suolat saatettu sekahan,
310. Jotk' oli tuotu tuonnempata,
Saatu suolat Saksan maalta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 311−314: "Todistaa silloinki kauppaa ulkomailla käydyn laivoilla" (Lna 121).

Kansanrunoissa esiintyvät kaupunkien tai maiden nimet (esim. Saksa, Tukholma) saattavat viitata kirjaimellisesti ko. paikkoihin, mutta todennäköisesti niiden avulla on ilmaistu yleisellä tasolla jonkin ylellisyystavaran kauppapaikan kaukaista sijaintia. Esimerkiksi Saksan sijainti kaukana meren takana oli yhteisössä yleisesti tunnettu asia. Kansanrunoissa Saksa voi viitata myös saksaa puhuviin kauppamiehiin, joita asui aikoinaan Suomenlahden suurissa kaupungeissa. (Lamberg 2021.)

Karjalan kielessä saksa 'rikas ihminen' (KKS).
Vienan päälliltäpääli : yläpuolella oleva, tuolla puolella oleva vesiltä,
Souttusouta : soutaa SuolasalmenSuolasalmi : paikannimi kautta,
Laivan päältä laskettuna.

Kun oli keitto keitettynä,
Saatu kattilat tulelta,
Jopa saalis saatettihin,
Käpylintu(metaforisesti) karhu käytettihinkäyttää : viedä, kuljettaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: panna, asettaa (39:218) (Jussila 2009).
Päähän pitkän pintapöyänpintapöytä : hongan eli männyn pintakerroksesta valmistettu pöytä
320. Kultaisihin kuppiloihin
Simoasima : mesijuoma Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hunaja, mesi (15:483, 523; 46:133) (Jussila 2009). Sima ja olut ovat muinaisia, kantasuomalaiselta ajalta tunnettuja juhlajuomia (Turunen 1979). sirettämähänsirettää : juoda, ryyppäillä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: valua, tihkua (18:582) (Jussila 2009).,
Olosia Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) ottamahan.

Petäjäst' oli pöytä tehty,
Vait vaskesta valettu,
Lusikkaiset hopeasta,
Veitset kullasta kuvattukuvata : muodostaa, tehdä, laatia;
Kupit kaikki kukkusillakukkuraisillaan,
Vaitvadit varpe-laitasillavarpelaitasilla : kukkuraisillaan, ääriään myöten täynnä ja lisälaidoilla varustettuina
Metsän mieli-antehiamielianne : mieluisa anti; ruokana annettava lahja, herkku,
330. Salon kullan saalihia.

Siinä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kummun ukko kultarinta, Katso lisääKultarinta on Tapion lisänimitys (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 333−342: "Karhunpeiaiset olivat myös ikään kuin uhrilaitos metsän haltioille" (Lna 121).
Tapion talon isäntä,
Metsolan metinenmiellyttävä, ihana vaimo,
Metsän ehtoisasuopea, suosiollinen, lempeä emäntä,
Mies puhaspuhdas : puhdas- tai vaaleaihoinen, kaunis Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: puhdas, siisti (8:5 ym.) (Turunen 1979). Tapion poika,
Mies puhas, punakypärä,
Tellervo Tapion neiti,
340. Kanssa muu Tapion kansa,
Tule nyt häihin härkösesihärkönen : (metaforisesti) karhu Katso lisääSuomen kielen murteissa härkä-sanaa käytetään laajasti nykysuomen mukaisessa merkityksessä mutta myös esimerkiksi ihmisestä tai eläimestä, jolla on jonkinlainen "härkämäinen" ominaisuus, kuten suurikokoisuus, rotevuus, vahvuus, kyky tehdä raskaita töitä jne. (SMS).,
Pitkävillasipitkävilla : pitkävillainen pitoihin!
Nyt on kyllin kystäkypsi : kypsä, tarpeeksi paistunut tai kiehunut syöä,
Kyllin syöä, kyllin juoa,
Kyllin itsensä piteä,
Kyllin antoa kylälle."

Väki tuossa noin sanovi,
Kansa kaunis vieretteli:
"Miss' on otso syntynynnä,
350. Rahan karva kasvanunna,
Tokko tuo olilla syntyi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 351 ja 352: "Niin kuin ihmiset syntyvät" (Lna 121).
Kasvoi saunan karsinassakarsina : lauteiden alusta Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläimiä varten tehty aitaus (17:117−118); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−174); kiukaan ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa (12:400; 22:250; 46:274 ym.) (Turunen 1979).?"

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei otso olilla synny,
Eikä riihi-ruumenillariihiruumen : riihessä olevat puintijätteet,

Tuoll' on otso synnytelty, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 357−362: "Jalon piti jalosta syntyäkki" (Lna 121).
Mesikämmen käännytelty
Luona kuun, malossasisässä päivänpäivä : aurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979).,
360. Otavaisen olkapäillä,
Ilman impienilman impi : taivaan haltiaolento tykönä,
Luona luonnon tyttärien."

"Astui impi ilman äärtä, Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi).

Ilman ääri 'taivaan äärimmäinen reuna, taivaankansi' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 363−366: "Lähellä merta taivaan alimmaisessa reunassa" (Lna 121).
Neiti taivahan napoataivaannapa : taivaanpallon yläosa, taivaanlaki Katso lisääMonien euraasialaisten kansojen uskomuksissa paikallaan pysyvä Pohjantähti oli taivaan tuki, jättiläismäinen naula tai patsas, joka toimi lisäksi kulkuväylänä maailman eri tasojen välillä. Siitä käytetyt nimitykset taivaannapa, Pohjan tappi ja Pohjan naula liittyvät aikaisempaan kosmoksen rakennetta koskevaan käsitykseen. (Siikala 2012: 168, 185.),
Kävi pilven piirtäpiiri : reuna, syrjä myöten,
Taivahan rajoa myöten
Sukassa sinertävässä,
Kirjavassa kaplukassakaplukka : korkokenkä,
Villa-vakkanenvillavakkanen : koppa tai kori, jossa villa säilytetään käessä,
370. Karva-koppakarvakoppa : tuohesta tai päreestä valmistettu villojen säilytysastia kainalossa;
Viskoi villan pään vesille,
Laski karvan lainehille;
Tuota tuuli tuuitteli,
Ilma lietoviileä, lauhkea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (Lemminkäisestä) huoleton, hauska (11:4, 61 ym.); (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). liikutteli,
Ve'en henkiveden henki : veden pinnalle nouseva usva, veden yllä väreilevä ilma tai hiljalleen puhaltava tuuli heilutteli,
Aalto rannalle ajeli,
Rannalle salon simaisensimainen : rehevä, metsäinen; hunajainen Katso lisääAimo Turusen mukaan sana merkitsee hunajaista, hunajamaista (Turunen 1979). Raimo Jussila antaa sanalle luonnonpaikkojen yhteydessä merkityksen 'rehevä, metsäinen paikka' (Jussila 2009).,
Nenähän metisen niemen."

"Mielikki metsän emäntä,
380. Tapiolan tarkkavalpas, tarkkaavainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586; 21:330 ym.); ymmärtäväinen, viisas (23:87; 25:536−556; 28:38 ym.) (Turunen 1979). vaimo
Koppoikoppoa : siepata käsivarsille, kopata kuontalonkuontalo : kehrinpuuhun asetettava pellava- tai villatukko, josta kehrääjä vetää kuituja värttinään vesiltä,
Villat hienot lainehilta."

"Siitä liitti liukkahastiliukkaasti : nopeasti, sujuvasti,
Kapaloitsi kaunihisti
Vaahterisehen vasuhunvasu : ohuista ja taipuisista päreistä valmistettu pitkulainen kori, koppa,
Kaunoisehen kätkyehenkätkyt : kaarevajalaksinen tai kannattimien varassa riippuva pienen lapsen vuode,
Nostatti kapalo-nuorat Katso lisääSana kapalonuora tarkoittaa nuoraa, jonka varassa lapsen vuode riippuu. Lönnrot kommentoi säkeitä 387−391: "Kätkyet hihnoista ripustettiin orteen kattoon ja ulkona puun oksaan" (Lna 121).,
Vitjatvitja : hihna, kannatusnuora Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: koriste- tai avainketju (50:5) (Jussila 2009). kultaiset kuletti
Oksalle olovimmalleolova : tuuhea, rehevä,
390. Lehvälle leveimmälle."

"Tuuitteli tuttuansa,
Liekutteliliekutella : tuuditella, keinutella kehdossa Katso lisääSana liekku tarkoittaa lapsen vuodetta, kehtoa (Turunen 1979; Jussila 2009; SMS). lempeänsälempi : lemmitty, armas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakkaus, suosio, hellyys, miellyttämisen voima (2:196; 4:490, 493; 8:79 ym.); suloinen, hauska olo (17:416; 29:578) (Turunen 1979).
Alla kuusen kukka-latvankukkalatva : kuusi, jonka latvassa on nuoria käpyjä Katso lisääKuusi, jossa on nuoria ja punaisia käpyjä, näyttää ikään kuin kukkivan (Saarimaa 1927: 8).,
Alla penseänpenseä : tuuhea, tiheä petäjän;
Siinä otsosen sukesisueta : valmista, synnyttää, tuottaa, luoda Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378); muodostua, varttua (9:276; 30:255) (Turunen 1979).,
Jalokarvanjalokarva : komeakarvainen kasvatteli
Vieressä metisen viianviita : pensaita, vesoja, nuoria puita kasvava metsä,
Simaisen salon sisässä."

"Kasvoi otso kaunihiksi,
400. Yleni ylen ehoksi:
Lyhyt jalka, lysmäkoukkuinen, koukistunut, taipuisa polvi,
Tasa-kärsä talleroinentallustaja, palleroinen,
Pää levytleveä, nenä nykeräpieni ja tylppä,
Karva kauniskaunis karva : kauniinvärinen röyhetyinen;
Ei ollut vielä hampahia,
Eikä kynsiä kyhätty."

"Mielikki metsän emäntä
Itse tuon sanoiksi virkki:
""Kyheäisin kynnet tuolle,
410. Kanssa hampahat hakisin,
Kunjos tuo ei vioillevika : pahanteko saisisaada : ruveta, lähteä, mennä,
Painuisi pahoille töille.""

"Niin otso valansa vannoi Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 413−418: "Monta muutaki olentoa (rauta, tulta) oikein vannotettiin hyvästi elämään" (Lna 121).
Polvilla metsän emännän,
Eessä julkisenjulkinen : esillä oleva, kaikkien tuntema Jumalan,
Alla kasvon kaikkivallan,
Ei tehäksensä pahoa,
Ruveta rumille töille."

"Mielikki metsän emäntä,
420. Tapiolan tarkka vaimo
Läksi hammasta hahuhun Katso lisääSanassa on painovirhe, oik. hakuhun.,
Kynsiä kyselemähän
Pihlajilta piukeiltapiukea : tiukkasyinen, luja, tiukka,
Katajilta karkeilta,
Jukaisiltajukainen : kova, sitkeä juurikoilta,
Kesun kannoiltakesunkanto : hitaasti lahoava pihkainen tai hiiltynyt männyn kanto Katso lisääKarjalan kielessä kesu(n)kanto 'kuivunut kanto, tervaskanto' (KKS). kovilta;
Eipä sieltä kynttä saanut,
Eikä hammasta tavannut."

"Honka kasvoi kankahalla,
430. Kuusi kummulla yleni,

Hongassa hopea-oksa,
Kulta-oksa kuusosessa;
Ne kapohaltiatar, luonnotar Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: nainen; tyttö, neito (5:125; 30:202). Lisäksi Kapo tarkoittaa oluen valmistajaa, haltiatarta (20:168). (Jussila 2009.) käsin tavoitti,
Niistä kynsiä kyhäsi,
Niitä liitti leukaluuhun,
Ikenihin istutteli."

"Siitä laski lallokkinsalallokki : karvainen ja pullea otus, so. karhu Katso lisääSuomen murteissa lallo 'pullea olento; nahjus, vätys; heinäkäärö' (SMS). Karjalan kielessä lallo tarkoittaa pientä heinärukoa eli heinäkasaa. Runokielessä karvalallo 'karhu'. (KKS.),
Ulos lempensä lähetti,
Pani suota soutamahan,
440. Viitoa vitaisemahanvitaista : kulkea kovaa vauhtia,
Ahoviertäahovieri : ahon reuna astumahan,
Kangasta kapuamahan;
Käski käyä kaunihisti, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 443 ja 444: "Metsän emäntä myös varotti karhua siivolla elämään" (Lna 121).
Soreastihyvätapaisesti, siivosti sorkutellaastuskella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laukata (13:190) (Turunen 1979).,
Elellä ajat iloiset,
Kulutella kuulut päivät
Suon selillä, maan navoillamaannapa : ympäristöään korkeammalle kohoava kohta suossa, keidas,
Kisa-kangastenkisakangas : laaja nummi, niitty tms., jolle nuoret kokoontuivat leikkimään ja tanssimaan Katso lisääKisat olivat huvittelutilaisuuksia. Kylän nuoriso kokoontui pirttiin, riiheen, latoon, saunaan tai ulos, esimerkiksi tasaiselle niitylle, kuluttamaan aikaa ja tanssimaan. Kisojen tavoitteena oli tutustuttaa nuoria toisiinsa avioliiton toivossa. (Turunen 1979.) perillä,
Käyä kengättä kesällä,
450. Sykysyllä syylingittäsyylinki : varreton sukka,
Asuaolla, oleskella ajat pahemmat,
Talvi-kylmättalvikylmä : talven kylmyys kyhmästellätouhuilla hitaasti, kuhnailla, oleskella joutilaana
Tuomisen tuvantupa : pesäkolo sisässä,
Havulinnanhavulinna : havumetsä karhun asuinpaikkana liepehelläliepeellä : lähistöllä, lähellä, laitamilla,
Kengälläkenkä : tyvi-, juuriosa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: jalkine (46:449 ym.). Lisäksi kengältä kepeä 'nopeajalkainen, sukkela liikkeiltään' (20:192). (Jussila 2009.) korean kuusen,
Katajikon kainalossakainalo : (metaforisesti) suojaisa paikka,
Alla viien villa-vaipanvillavaippa : villainen makuupeitto,
Alla kaapuankaapua : kaapu kaheksan;
"Sieltä sain nyt saalihini,
460. Ehätinehättää : saavuttaa, saada kiinni tämän eränierä : saalis Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: otus (20:107); metsästysretki, pyynti (14:46) (Turunen 1979).."

Väki nuori noin sanovi,
Väki vanha virkkelevi:
"Mitä tehen metsä mieltyi, Katso lisääSana mieltyä 'suostua, leppyä, tulla suosiolliseksi'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ihastua, kiintyä (10:84); viisastua, saada järkeä (31:101) (Jussilla 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 463−468: "Pitikö kauanki rukoilla ja uhria luvata?" (Lna 121).
Metsä mieltyi, korpi kostuikostua : suostua, tulla suosiolliseksi,
Ihastui salon isäntä,
Taipuitaipua : myöntyä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: antaa periksi, taipua (39:76) (Turunen 1979). ainoinen Tapio,
Jotta antoi ainokkinsaainokki : ainoa, kallis,
Menetti mesikkisensämesikkinen : meden syöjä;
Oliko keihon keksimistäkeksiminen : sohiminen, survominen,
470. Elitai nuolen noutamistaosuminen?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Hyvin meihin metsä mieltyi,
Metsä mieltyi, korpi kostui,
Ihastui salon isäntä,
Taipui ainoinen Tapio."

"Mielikki metsän emäntä,
Tellervo Tapion neiti,
Metsän neiti muoto kauniskauniskasvoinen, ulkonäöltään kaunis,
480. Metsän piika pikkarainen
Läksi tietä neuvomahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 481−486: "Oli pesä niin helposti löydetty, kun jos olisi rastittu tie sinne vienyt" (Lna 121).
Rastiarasti : merkki, opastin Katso lisääRastit olivat metsään tehtyjä opastimia, kuten katkaistuja oksia, puun kylkeen kiinnitettyjä risuja tai kasattuja kiviladoksia (Turunen 1979). rakentamahanrakentaa : tehdä, laittaa,
Tien vieriävieri : sivu, reuna viittomahan,
Matkoa opastamahan;
Veisti pilkatpilkka : opastin, veistetty merkki puun kyljessä pitkin puita,
Rastit vaaroihin rakenti
Jalon otsosen oville,
Rahasaarenrahasaari : runsaasti saalistettavia eläimiä sisältävä saari, saareke metsässä rantehilletienoille, laitamille."

"Sitte sinne tultuani,
490. Perillen osattuani
Ei ollut keihon keksimistä,
Ampuen ajelemistaajeleminen : metsästäminen;
Itse vieri vempeleltä,
Horjahti havun selältä,
Risut rikkoi rintapäänsärintapää : rinta,
Varvut vatsansa hajotti."

Siitä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Otsoseni, ainoiseni,
500. Lintuseni, lempisenilempinen : armainen!
Päästä nyt tänne pää-ripasi, Katso lisääSana pääripa 'pääkoriste' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 501−504: "Pää piti paljaalle luulle syödä" (Lna 121).
Pujota puraisimesipuraisin : hammas,
Heitä harvat hampahasi,
Liitä leukasi leveät!
Eläkä pane pahaksi,
Jos meille mikä tulisi,

Luien luskelonksutus, päien pauke,
Kova hammasten kolina."

"Jo otan nenän otsolta
510. Nenän entisen avuksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 501−504: "Oman nenäni tahi jonkun toisen entisen karhun nenän" (Lna 121).
En ota osattomaksiosaton : jolta puuttuu ko. osa,
Enkä aivan ainoaksi."

"Otan ma otsolta korvan
Korvan entisen avuksi,
En ota osattomaksi,
Enkä aivan ainoaksi."

"Otan ma otsolta silmän
Silmän entisen avuksi,
En ota osattomaksi,
520. Enkä aivan ainoaksi."

"Otan ma otsan otsolta
Otsan entisen avuksi,
En ota osattomaksi,
Enkä aivan ainoaksi."

"Otan ma otsolta turvan
Turvan entisen avuksi,
En ota osattomaksi,
Enkä aivan ainoaksi."

"Otan ma otsolta kielen
530. Kielen entisen avuksi,
En ota osattomaksi,
Enkä aivan ainoaksi."

"Sen nyt mieheksi sanoisin,
Urohoksi arvoaisinarvoa : tunnistaa, tietää, antaa arvo Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: osata, määrätä (23:264, 268; 31:210) (Turunen 1979).,
Joka umpiluutumpiluu : hammas lukisilukea : loitsia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää, lausua (24:19); laskea lukumäärää, asetella yhteen, katsella (42:295) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Saisisaada : saada irti sarja-hampahuisetsarjahampahuiset : hammasrivi
Leuasta teräksisestä
Rusamillarusama : koura rautaisilla."

Eipä toista tullutkana,
540. Ei ollut urosta tuota;
Itse umpiluut lukevi,
Sarja-hampahat sanovi
Alla luisten polviensa,
Rautaisten rusamiensa.

Otti hampahat otsolta,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Metsän otsonen omena,
Metsän kaunis källeröinen!
Nyt on matka käyäksesi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 549−554: "Pääkallo piti ruualta päästyä puuhun viedä" (Lna 121).
550. Retki reiahellaksesireiahella : kulkea metelöiden; matkustaa, edetä iloisesti
Tästä pienestä pesästä,
Matalaisesta majasta
Korkeampahan kotihin,
Avarampahan asuhunasu : asunto Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: olotila (9:132) (Turunen 1979).."

"Lähe nyt kulta kulkemahan,
Rahan armas astumahan
Sivutseohitse; laitoja, reunoja pitkin Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse. sikojen teistä,
Poikki porsasten poluista
Vastenkohti varvikko-mäkeävarvikkomäki : varpuja, nuoria lehtipuita kasvava mäki,
560. Kohti vuorta korkeata
Petäjähän penseähän,
Honkahan havu-satahanhavusata : sataoksainen, erittäin tuuhea!
Hyvä siin' on ollaksesi,
Armasarmas : mieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. aikaellaksesiaikaella : viettää aikaa
Kuuluvilla karjan kellon, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 565 ja 566: "Niin kuin ennenkin usein elelit karjamailla" (Lna 121).
Luona tiukujen tirinäntirinä : kilinä, helinä."

Vaka vanha Wäinämöinen
Jo tuli kotihin tuolta,
Väki nuori noin sanovi,
570. Kansa kaunis lausutteli:
"Minne saatitsaattaa : kuljettaa, viedä saalihisi,
Kunneminne ennätitennättää : viedä kiireesti, jouduttaa eräsi;
Lienet jäälle jättänynnä,
Uhkuhunuhku : sohjo, loska upottanunna,
Suo-mutihinsuomuta : suon upottava muta sortanunnasortaa : saattaa painuksiin, pakottaa menemään,
Kaivanunna kankahasen?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enpä jäälle jättänynnä,
580. Uhkuhun opottanunna,
Siinä koirat siirteleisi,
Linnut liiat peitteleisi;

Enkä suohon sortanunna,
Kaivanunna kankahasen,
Siinä toukat turmeleisi,
Söisi mustat muurahaiset."

"Tuonne saatin saalihini,
Ehätin erän vähäni
Kulta-kunnahan kukulle, Katso lisääSana kultakunnas tarkoittaa kultaista, kullanhohtoista kukkulaa (Jussila 2009).

Sana kukku 'korkein kohta, laki' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 589−596: "Valittiin sopiva sekä puu että paikka, josta kallo näkyisi sivu kulkioille" (Lna 121).
590. Vaski-harjunvaskiharju : kuparinen harju, punaisena hohtava harju hartioillehartiat : harjanteen yläosa;
Panin puuhun puhtahasen,
Honkahan havu-satahan
Oksalle olovimmalle,
Lehvälle leveimmälle
Iloksi inehmisilleinehminen : ihminen,
Kunnioiksi kulkioille."

"Ikenin panin itähän,
Silmin loin on luotehesen,
Enkä aivan latvasehen; Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 599−602: "Kallon hyvästä säilyttämisestä oltiin senki tähden huolelliset, että muuten taitaisi se haltia suuttua, joka karhua suojeli ja ärsyttää elävät karhut vahinkoon" (Lna 121).
600. Oisin luonut latvasehen,
Siinä tuuli turmeleisi,
Ahavakuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli pahoin panisipahoin panna : turmella, pilata;
Enkä pannut maa-varahanmaavaraan : maata vasten,
Oisin pannut maa-varahan,
Siat siinä siirteleisi,
Alakärsätalakärsä : kärsäänsä, kuonoansa alhaalla pitävä käänteleisi."

Siitä vanha Wäinämöinen
Laikahtihelaikahtaa, refl. laikahtihe : ryhtyi äkkiä laulamahan
Illan kuulun kunniaksi,
610. Päivän päätyvän iloksi.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse lausui, noin nimesi:
"Piä nyt pihtivalaisevaa pärettä kannatteleva teline valkeata,
Jotta lauloa näkisin,
Lauloa lukuaika, määräaika Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: määrä, joukko (20:49). Lisäksi pitää luvussa 'huolehtia, pitää huolta' (23:341). (Jussila 2009.) tulevi,
Suuni soiasoida : laulaa tahtelevitahdella : tahtoa."

Siinä lauloi, jotta soitti,
Pitkin iltoa iloitsi,
Lausui laulunsa lopulla,
620. Itse virkki viimeiseksi:
"Anna toisteki Jumala,
Vastaki vakainen luoja,
Näin näissä ilottavaksi,
Toiste toimiteltavaksi,
Näissä häissä pyylypoianpyylypoika : karhun mielittelysana,
Pitkävillaisen pioissa!"

"Anna ainaki Jumala,
Toisteki totinenaito, oikea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vakava, hymyilemätön (8:195); todellinen, vakavasti otettava (15:633; 34:25) (Jussila 2009). luoja,
Rastia rakettaviksiraketa : tehdä, laittaa, valmistaa,
630. Puita pilkoteltaviksi
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa!"

"Anna ainaki Jumala,
Toisteki totinen luoja,
Soivaksi Tapion torven,
Metsän pillin piukovaksipiukoa : soida kimeästi
Näillä pienillä pihoilla,
Kapeilla kartanoilla!"

Päivät soisin soitettavan,
640. Illat tehtävän iloatehdä iloa : soittaa, laulaa
Näillä mailla mantereilla,
Suomen suurilla tiloilla,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassakasuava : kasvava."