Kahdeksasneljättä Runo.

Tuop' on seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja, Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).,
Takoja iän-ikuinen
Heitti kultaisen kuvansa, Katso lisääSana heittää säkeessä 'jättää' (Turunen 1979).

Sana kuva 'teos, veistos' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 3 ja 4: "Wäinöläänkö vai kotiinsa, sitä runo ei selitä (Lna 121).
Hopeisen neitosensa;
Pisti varsan valjahisin,
Ruskeanruskea : (puna)ruskea hevonen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: punainen (27:370); ruskea (13:75) (Jussila 2009).

Karjalan kielessä ruskie väristä puhuttaessa 'punainen, punaruskea; punakka' (KKS). re'en etehen,
Itse istuvi rekehen,
Kohennaiksekohentaa, refl. kohennaikse : asettuu, sovittautuu korjahansakorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki,
Lähteäksensä lupasi,
10. Sekä mietti mennäksensä
Pyytämähän PohjolastaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.)
Toista Pohjolan tytärtä. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 12: "Pohjn toisesta tytöstä runo muualla ei hiisku sanaakaan (k. v. 40)" (Lna 121).

Saisaada : ehtiä, ennättää; päästä päivän ajaneheksi,
Tuosta toisen vierneheksivierrä : kulkea reellä Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.),
Päivälläpä kolmannella
Tuli Pohjolan pihalle.

Louhi Pohjolan emäntäPohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar ym. (Turunen 1979: 185−186, 260.)

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)
Itse päätyvipäätyä : sattua tulemaan pihalle,
Saisaada : ryhtyä, ruveta tuossa sanelemahan,
20. Kääntihe kyselemähän Katso lisääPohjolan emäntä ei ollut vielä tietoinen tyttärensä kuolemasta. Lönnrot kommentoi säkeitä 20−24: "Edellisessä runossa mainittiin Ilmsen kolme kuukautta naistansa itkeneen. Se taas taisi olla runollista liioittelemista, sillä jos I. niin pitkän ajan päästä vasta olisi Pohjolaan mennyt, niin eikö sinne jo sanaa ennemmin olisi tullut siitä onnettomasta kuolemasta." (Lna 121.)

Kääntää, refl. kääntihe 'kääntyi' (Jussila 2009).
Oman lapsensa oloa,
Asuntoaasunto : olo, vointi; asuminen Katso lisääRaimo Jussilan mukaan sana asunto säkeessä 'olo, vointi' (Jussila 2009). Aimo Turusen mukaan sana esiintyy säkeessä nykysuomen mukaisessa merkityksessä (Turunen 1979). Suomen murteissa sanalle tunnetaan useita erilaisia merkityksiä, muun muassa 'asuminen, talonpito' (ks. SMS). armahansa
Miniänä miehelässämiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979.),
Naisena anoppelassaanoppela : anopin koti Katso lisääAnoppila on sulhaselle morsiamen koti, morsiamelle sulhasen koti. Miniän elo miehensä kodissa saattoi olla kovaa ja raskasta. Totuttelua vaati sekin, että talossa asuivat mahdollisesti jo paitsi sulhasen vanhemmat myös hänen sisaruksensa lapsineen, ehkä myös palkolliset. Häärunoissa keskeisenä aiheena on oman lapsuuskodin ihanuus ja sen vastakohta, kova elämä anoppilassa. (Turunen 1979.).

Se on seppo Ilmarinen
Alla päin, pahoilla mielin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 26 ja 27: "Tavallinen alakuloisuuden kuvaus" (Lna 121).
Kaiken kallella kypärin
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Ellös nyt anoppiseni,
30. Ellös sie kyselkö tuota,
Elämiä tyttäresi,
Asuntoa armahasi!
Jo sen on surma Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella oleviksi, vaaniviksi olennoiksi. (Turunen 1979.) suin piellytsuin pidellä : pidellä huonosti, kohdella kaltoin, surmata,
Kova loppu loukahtanutloukahtaa : tulla eteen, kohdata äkkiä;
Maassa on jo marjaseni, Katso lisääIlmarinen puhuu kauniisti edesmenneestä puolisostaan. Lönnrot kommentoi säkeitä 35−38: "Ilm. varta vasten mainitsee kaunistussanoilla parempaa mielisuosia saadakseen" (Lna 121).

Marjanen säkeessä 'armas, rakas' (Jussila 2009). Häärunoissa ja lyyrisissä runoissa vadelma, marja ja perhonen ovat tiheästi toistuvia vertauskuvia nuorille neidoille.
Kankahassakangas : kuiva metsämaa kaunoseni,
Mustakulmanimustakulma : armas (jolla on mustat kulmakarvat) kulossakulo : auringon polttama, edellisenä vuonna niittämättä jäänyt heinikko, ruohikko,
Hopeani heinikossa;
Läksin toista tyttöäsi,
40. Nuorempata neitoasi;
Annapa anoppiseni,
Työnnä toinen tyttäresi
Naisen entisen eloilleelo : elinpaikka, asuinpaikka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: elämä, elinvoima (15:379; 19:506); elanto (24:334); tavara, omaisuus (11:260; 18:619, 644 ym.); korjattu jyvävilja (23:545; 43:318) (Turunen 1979).,
Sialle sisaruensasisarut : sisko!"

Louhi Pohjolan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Pahoin tein minä poloinen,
Pahoinpa polon alainenpolonalainen : poloinen, onneton, kurja,
Kun ma lapseni lupasin,
50. Työnsin sulle toisenkana
Nuorena nukahtamahan,
Verevänäverevä : punakka, terveen värinen; reipas vieremähänvierrä : riutua, kaatua kuoliaaksi Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77; 4:269; 33:5 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.),
Annoin kun sutosen suuhun, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 53 ja 54: "Yhtä jos olisin metsän pedoille antanut" (Lna 121).

Susi ja karhu olivat pelätyimpiä metsäneläimiä, ja ne esiintyvät siksi kansanrunojen luontovertauksissa useasti (Turunen 1979).
Karhun kiljuvan kitahan."

"En nyt toista annakana,
En mä työnnä tyttöäni
Nokiesi nuohojaksi, Katso lisääPohjolan emäntä haukkuu Ilmarista saadakseen tämän lähtemään pois. Lönnrot kommentoi säkeitä 57−64: "Oli tapana huonoja kosioita pahoilla herjaussanoilla poistaa" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi säkeitä 57 ja 58 seuraavasti: "Tarkoitetaan kaiketi 'nokia' ja 'karstoja' Ilmarisen huoneessa eikä hänen ruumiissansa, jossa tapauksessa karsta olisi = ryytynyt, kovettunut lika, karna. Vai soimattaisiinko tässä seppoa itseä siivottomuudesta? Sekä huoneessa että ihossa, erittäinki päässä, joka saunassa oli naisten pestävänä." (Lna 123.)
Karstojesi kaapiaksi;
Ennen työnnän tyttäreni,
60. Laitan lapseni vakavanvakava : rauhallinen, oikeamielinen, luotettava, kunnollinen Katso lisääKarjalan kielessä sanalla vakava 'vakaa, tukeva, liikkumaton; rauhallinen, hiljainen, luotettava, kunnollinen, vakava, ujo; (säästä) poutainen; (tuulesta tms.) hiljainen, tasainen' (KKS).
Koskehen kohisevahan,
Palavahanpalava : voimakas, kovasti kuohuva pyörtehesen,
Manalan matikan suuhun, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 63 ja 64: "Järveen, jossa kalat syövät raatonsa" (Lna 121).

Manala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Matikka tarkoittaa madetta (Turunen 1979; Jussila 2009).
Tuonen hauinTuonen hauki : Tuonelan joessa elävä hauki Katso lisääTuoni merkitsee kuolleiden asuinsijaa, joka kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) hampahisin."

Siitä seppo Ilmarinen
Murti suuta, väänti päätä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 66−68: "Suuttumisen tavallinen kuvaus" (Lna 121).

Sana murtaa säkeessä 'mutristaa, vääntää' (ks. KKS).
Murti mustoa haventahaven : parta, viikset,
Käänti päätä käiväräistäkäiväräinen : kiharatukkainen;
Itse tunkihetunkea, refl. tunkihe : tunkeutui, tuli sisään, astui tupahan,
70. Alle kattojen ajoiheajaa, refl. ajoihe : ajautui, tunkeutui, tuli,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tulepa minulle tyttö Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 72−76: "Tämäki kysymys todistaa tytöillä itsellänsäki olleen valitsemisen valtaa" (Lna 121).
Sialle sisaruesi,
Naisen entisen eloille,
Mesileivän leipojaksi, Katso lisääMesileivän ja oluen mainitsemisella Ilmarinen kertoo asuvansa varakkaassa talossa. Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 47 ja 48 (tässä 75 ja 76): "Hyvä-onnisen emännän päiville" (Lönnrot 1862/2005).

Mesileipä on makea leipä tai kakku. Karjalassa nimitystä on käytetty pitkään siirapilla maustetusta leivästä sekä sokerileivästä (kauruska), jota kaupunkien ja kirkonkylien kauppiaat antoivat ennen kaupanpäälliseksi. Kalevalaisen sanonnan taustalla ovat kuitenkin todennäköisesti vanhemmat mesileipä- ja mesiruokatavat. Ortodoksisen kirkon piirissä vainajien muistojuhlissa käytettiin venäläisten ja karjalaisten tuntemaa hunajaruokaa, joka valmistettiin ryyneistä, keitettiin hunajassa ja höystettiin myöhempinä aikoina rusinoilla. (Turunen 1979.)
Oluen Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) osoajaksiosaaja : valmistuksen taitaja!"

Lauloi lapsi lattialta,
Sekä lauloi, jottaettä lausui:
"Pois on liikajoutava linnastammelinna : ylväs ja suuri talo,
80. Mies outo ovilta näiltä!
Tukontukko : pala, osa linnoa tuhosit,
Palan linnoa pahensit
Kerran ennenaikaisemmin käytyäsi,
Ovillen osattuasi."

"Neitonen, sinä sisarisisar,
Elä sulho'on ihastu,
Elä sulhon suun pitohon, Katso lisääSuun pito tarkoittaa suun pitämistä tietyssä asennossa, ts. tässä yhteydessä hymyilemistä.

Lönnrot kommentoi säettä 87: "Jos kuinka kauniiksi suunsa asettaisi" (Lna 121).
Eläkä jalkoihin jaloihin!
Sulholl' on suen ikenet,
90. Revon koukutkoukku : koukkumainen kynsi kormanossakormano : tasku,
Karhun kynnet kainalossa,
Veren juojan veitsi vyöllä,
Jolla päätä piirtelevipiirrellä : (kuvaannollisesti) leikellä,
Selkeä sirettelevisiretellä : viillellä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: juoda latkia, ryystää (32:144; 49:182) (Turunen 1979).."

Neiti itse noin saneli
Ilmariselle sepolle:
"En lähe minä sinulle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 97−110: "K. 57−64. Tässä tyttö pikemmin päästäkseen Ilmarisesta soimaa häntä naisensa surmaajaksi, herjaa häntä huitukaksi, tuhmaksi, rumaksi ja hänen asuntojansa huonoiksi, pieniksi, likaisiksi." (Lna 121.)
Enkä huoli huitukoillehuitukka : huoleton, kevytmielinen olento; lurjus;
Tapoit naisen ennen naiun,
100. Surmasit sisarueni,
Vielä tappaisit minunki,
Surmoaisit itseniki;
Onpa tässä neitosessa
Paremmanki miehen vertavertainen,
Kaunihimman varrenvarsi : vartalo kauppakauppa : naimakauppa, avioliitto Katso lisääAvioliitosta käytetty nimitys kauppa perustuu vanhaan tapaan, jossa sulhanen maksaa morsiamen vanhemmille hyvitystä työvoiman menetyksestä. Rakkaus oli entisaikoina usein toissijaista naimakauppojen solmimisessa; tärkeämpää oli saada taloon uutterasti töitä tekevä vaimo. Tämän vuoksi esimerkiksi häälauluissa ylistetään enimmäkseen käytännöllisiä avuja. (Turunen 1979.),
Koreamman korjan täysi,
Paikoille paremmillenki,
Isommille istuimille,
Ei sepon sysi-sioillesysisija : hiiltynyt, hiiliä täynnä oleva paikka; (halveksivasti) sepän koti,
110. Miehen tuhmaisentuhmainen : tyhmä, yksinkertainen; tuhma tulille."

Se on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen
Murti suuta, väänti päätä,
Murti mustoa haventa;
Saauttisaavuttaa : tavoittaa, ottaa kiinni tytön samassa,
Käärälti käpälihinsä, Katso lisääSana käärältää 'kietaista, kahmaista' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 116: "Käpälän sanalla Ilmarista verrataan eläimeksi" (Lna 121).
Läksi tuiskunahyvin nopeasti, lumipyryn tavoin tuvasta,
Riepsahtiriepsahtaa : kiepsahtaa, viskautua rekensä luoksi,
Työnnältityönnältää : työntää äkkiä, sysätä tytön rekehen,
120. Koksahuttikoksahuttaa : paiskata korjahansa,

Läksi kohta kulkemahan,
Valmistuivalmistua : valmistautua, ryhtyä, tulla valmiiksi vaeltamahan,
Käsi ohjassa orosenoronen : ori,
Toinen neien nännisillä.

Neiti itki ja urisiurista : itkeä hiljaa, vikistä, murista vihoissaan tai suruissaan Katso lisääKarjalan kielessä urissa 'urista, murista, kurista, vikistä; ulista' (KKS).,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sainsaada : mennä nyt suolle karpalohon,
Vehkahan vesiperille, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 128: "Köyhän, onnettomain täytyi vehkaa soilta ruuaksensa hankkia; semmoiseksi tytärki nyt vertaa its." (Lna 121).

Pula-aikoina ihmisten täytyi turvautua erilaisiin luonnonkasveihin saadakseen tarpeeksi ravintoa. Vehkakasvin juurista valmistettiin pitkällisen käsittelyn avulla jauhoja, joita lisättiin tarpeen mukaan leipätaikinaan. Häälauluissa sulhasta varoitetaan viemästä morsianta köyhyyteen eli vehkan juuria survomaan, olkileipää leipomaan ja petäjäistä pieksemään. (Turunen 1979.)
Tuonne ma kanalapsi, tyttö, neito Katso lisääKana monesti neidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta. katoan,
130. Kuolen lintu liian surman." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 130: "Ei tavallisella, luonnollisella surmalla" (Lna 121).

"Kuule seppo Ilmarinen!
Kun et laskenelaskea : päästää, antaa mennä minua,
Potkin korjasi paloiksi,
Sären reen repalehiksirepale : palanen, pirstale, riekale, risa,
Potkin poikki polvillani, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 135 ja 136: "Jalkojaan ainoastaan taisi liikuttaa; muu ruumis sepon käsivarressa kiinni" (Lna 121).
Sären säärivarsillani."

Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Sen tähen sepon rekosen
140. Laiat rautahan rakettu, Katso lisääRautahan raketa 'raudoittaa' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 140−142: "Pientä pilkkaa tytön uhkaukselle" (Lna 121).
Jotta potkia pitävipitää : kestää,
Hyvän immenimpi : neito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi). heiskaroiaheikaroida : vääntelehtiä, teutaroida, rimpuilla."

Neitonen kujertelevikujerrella : valitella, vaikeroida, uikutella,
Vyö vaskivaskivyö : vaskivöinen valittelevi,
Sormiansa murtelevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 145 ja 146: "Suuressa tuskassa, epätoivossa, monellakin on tapana käsiänsä ja sormiansa väännellä" (Lna 121).
Katkovikatkoa : kiskoa, väännellä kätösiänsä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kun et laskene minua,
Laulaime meren kalaksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 149 ja 150: "Tyttö muistuttaa siksi loihtia taitavansa, että saa itsensä kalaksi muuttumaan" (Lna 121).

Laulaa, refl. laulaime 'muutan itseni loitsimalla' (Jussila 2009).
150. Syvän aallon siikaseksi."

Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Etpä sinä sinne pääse, Katso lisääIlmarinen pitää itseään vähintään yhtä taitavana loitsijana. Lönnrot kommentoi säkeitä 153 ja 154: "Ilm. kerskaa hänki loihtutaidostaan, jossa kyllä vetäisi tytölle vertoja" (Lna 121).
Minä haukina jälessä."

Neitonen kujertelevi,
Vyö vaski valittelevi,
Sormiansa murtelevi,
Katkovi kätösiänsä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
160. "Kun et laskene minua,
Metsähän menetteleime Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 161 ja 162 sekä 174 ja 175: "Tyhjään menevät nämät uudetki muotonsa muuttamisen uhkaukset; seppo niillä sanoo keinon tietävänsä (166 ja 178)" (Lna 121).

Menetellä, refl. menetteleime 'panen itseni menemään' (Jussila 2009).
Kärpäksi kiven kolohon."

Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Etpä sinä sinne pääse,
Minä saukkona jälessä."

Neitonen kujertelevi,
Vyö vaski valittelevi,
Sormiansa murtelevi,
170. Katkovi kätösiänsä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kun et laskene minua,
Kiuruna kiverteleimekiverrellä, refl. kiverteleime : lennän liverrellen, pyrähdän Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "'Kiverteleime' = pujottaun, luikerran ['flingrar']. Niin tavallisesti, mutta tässä luullakseni alkusoinnun vuoksi = liverteleime − −." (Lna 123.)
Taaksi pilven piilemähänpiillä : piiloutua, olla piilossa."

Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Etpä sinä sinne pääse,
Minä kokkonakokko : kotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). jälessä."

Kulki matkoa palasenpalanen : pienehkö osa, kappale,
180. Ajoi tietä pikkuruisen,
Jo hepo höryeleikse, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 181 ja 182: "Hevoset matkallaan usein kavahtelevat yhtä ja toistaki vähäpätöistä ainetta, kiviä, kantoja, varjoja, eläväin jälkiä j.n.e." (Lna 121).

Höryellä, refl. höryeleikse 'höristelee korviaan, kuulostelee' (Turunen 1979).
Luppakorva Katso lisääLuppakorva-sanaa käytetään yleensä eläimestä, jolla on riippuvat korvat. Kalevalassa sanalla tarkoitetaan koiraa (18:488) ja hevosta (ks. myös 26:442). (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi sanaa runon 26 säkeen 442 kohdalla seuraavasti: "Lieneekö alk. ollut luima = l. luimukorva, joka hevosesta paremmin sopisi. Huomaamatta olisi se sitten luppakorvaksi, jota koirista tavallisesti sanotaan. Luippakorvastaki olisi samalla tavalla sana voinut muuttua; luippa = något spetsigt." (Lna 123.) luonteleikseluonnella, refl. luonteleikse : liikahtelee rauhattomasti.

Neiti päätänsä kohotti,
Näki jälkiä lumessa,
Kysytteli, lausutteli:
"Mimikä on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Jänö on juosnut siitä poikki."

Neiti parka huokaiseiksehuokaista, refl. huokaseikse : huokaisee itsekseen,
190. Huokaiseikse, henkäiseiksehenkäistä, refl. henkäiseikse : henkäisee, huokaisee itsekseen,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun olisi,
Parempi oletteleisioletella : olla Katso lisääOletella esiintyy säkeessä olla-verbin sijasta runomitan tavuvaatimuksesta (Turunen 1979).

Karjalan kielessä oletella 'oleilla, oleskella; olla jatkuvasti, jonkin aikaa tai yleensä; käyttäytyä'. Lisäksi sana imperfektissä konditionaalin perfektin tapaan 'olisi ollut'. Imperfektissä myös olla-verbin funktiossa. Sanaa käytetään lisäksi ns. viidennen infinitiivin tapaan ilmaisemassa tekemistä, joka oli toteutumaisillaan. (KKS.)
Jänön juoksevan jälillä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 195: "Jänistä usein pidetään turvattomuuden kuvana" (Lna 121).

Koukkupolven polkemillapolkema : kulkureitti,
Kun tämän kosian reessä,
Viirunaaman viltin alla; Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 198−200: "Neiti tuskissaan herjaamalla kokee suututtaa Ilmarista, jos eikö sitten suuttuneena heittäisi häntä" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi sanaa viirunaama: "Tarkoittaneeko viirunaama vanhan miehen ryppykasvoja" (Lna 123).
Jänön on karvat kaunihimmat,
200. Jänön suumalosuuaukko Katso lisääKarjalan kielessä sana suumalo ~ suumelo merkitsee suuaukkoa (KKS). somempi."

Se on seppo Ilmarinen
Puri huulta, väänti päätä,
Ajoa kahattelevi;ajaa kahatella : ajaa kevyesti; ajaa kahisevaa, rahisevaa ääntä aiheuttaen
Ajoi matkoa palasen,
Taas hepo höryeleikse,
Luppakorva luonteleikse.

Neiti päätänsä kohotti,
Näki jälkiä lumessa,
Kysytteli, lausutteli:
210. "Mi on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Repo on juosnut siitä poikki."

Neiti parka huokaiseikse,
Huokaiseikse, henkäiseikse,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun olisi,
Parempi oletteleisi
Revon reyhkävänreyhkävä : rempseästi, touhukkaasti, reuhottaen juokseva Katso lisääA. R. Niemen mukaan reyhkävä 'räykyvä, rääkivä' (Niemi 1919: 151). Aimo Turusen mukaan revon reyhkävän re'essä 'juosta reuhottavan revon reessä' (Turunen 1979). Myös Raimo Jussila katsoo sanan tarkoittavan reuhottaen juoksevaa (Jussila 2009). re'essä,
220. Aina käyvänkäyvä : liikkuva, kiertelevä ahkiossa,
Kun tämän kosian reessä,
Viirunaaman viltin alla;
Revon on karvat kaunihimmat,
Revon suumalo somempi."

Se on seppo Ilmarinen
Puri huulta, väänti päätä,
Ajoa kahattelevi;
Ajoi matkoa palasen,
Taas hepo höryeleikse,
230. Luppakorva luonteleikse.

Neiti päätänsä kohotti,
Näki jälkiä lumessa,
Kysytteli, lausutteli:
"Mi on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Hukka on juosnut siitä poikki."

Neiti parka huokaiseikse,
Huokaiseikse, henkäiseikse,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
240. "Voi minua kurja raukka!
Parempi minun olisi,
Parempi oletteleisi
Hukan hurskavanhurskava : vihainen, ärisevä, puuskuttava jälillä,
Alakärsänalakärsä : kärsäänsä, kuonoansa alhaalla pitävä askelilla,
Kun tämän kosian reessä,
Viirunaaman viltin alla;
Hukan on karva kaunihimpi,
Hukan suumalo somempi."

Se on seppo Ilmarinen
250. Puri huulta, väänti päätä,
Ajoa kahattelevi
Yöksi uutehen kylähän. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 252: "Luultavasti jonkun paikan erinimi" (Lna 121).

Matkalta väsynehenä
Seppo nukkuvi sikeinsikeästi,
Toinen naista naurattavi Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 255: "Joku toinen matkamies taikka talon eläjä" (Lna 121).
Mieheltä unekkahaltaunekas : uninen, nukkuva.

Siitä seppo Ilmarinen
Aamulla havattuansa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 258: "Taisi vielä Ilmarisen herätessäkin tytön kanssa heilastella" (Lna 121).

Havata 'havahtua, herätä unesta' (Turunen 1979; Jussila 2009; SMS).
Murti suuta, väänti päätä,
260. Murti mustoa haventa;
Sanoi seppo Ilmarinen,
Itse mietti, noin nimesi: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 262: "Saneli itsekseen, ei kyllä muiden kuullen" (Lna 121).
"Joko luomeluoda, refl. luome : rupean, ryhdyn laulamahanlaulaa : esittää loitsuja, loitsia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym.); lumota, suostutella laulullaan (12:443–504) (Turunen 1979).,
Laulan moisen morsiamen
Metsähän metsän omaksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 265 ja 266: "Metsän oma s. o. metsä=otus, veden oma s. o. vesi=elävä" (Lna 121).
Vai vetehen veen omaksi?"

"En laula metsän omaksi,
Metsä kaikki kaihostuisi; Katso lisääIlmarinen paheksui neidon toimintaa niin paljon, että ajatteli metsäneläintenkin sitä kauhistuvan. Lönnrot kommentoi säkeitä 268−270: "I. piti tytön riehkinää vieraan miehen kanssa niin kauheana, ettei metsänpedot ja veden=elävätkään sitä voisi kärsiä" (Lna 121).

Sanan kaihostua 'pahastuen karttaa, kaihtaa' (Jussila 2009).

Enkäpä ve'en omaksi,
270. Vieroaisivierota : vieroa, oudoksua, kaihtaa veen kalaset;
Ennen kaa'an kalvallani,
Menettelenmenetellä : surmata Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: panna menemään, aiheuttaa meneminen (50:472) (Jussila 2009). miekallani."

Miekka miettimiettiä : ymmärtää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ajatella, pohtia (3:98); mieliä aikoa (17:26; 30:42; 38:10); arvella (38:262) (Turunen 1979). miehen kielenkieli : puhe Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: elin (1:9 ym.); (metaforisesti) pitkä, kapea esine (9:203); kanteleen äänijänne (44:202, 229 ym.) (Turunen 1979).,
Arvasi uronuro : mies, miehinen mies pakinanpakina : (tässä) puheen merkitys,
Sanan virkkoi, noin nimesi: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 275: "Isen ajatus miekan sanoiksi käännetty" (Lna 121).
Ei liene minua luotu Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 276−278: "Sanat muistuttavat varatonta vaimoväkeä sodassa tavallisesti ei surmatun" (Lna 121).
Naisia menettämähänmenettää : surmata, tuhota, saattaa tuhoutumaan Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kadottaa (46:468) (Turunen 1979).,
Kataloita kaatamahan."

Se on seppo Ilmarinen
280. Jopa loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi laulamahan,
Syäntyisydäntyä : äityä, yltyä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sydämistyä, suuttua (27:206) (Jussila 2009). sanelemahan,
Lauloi naisensa lokiksi Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 282: "Tytön nauru vieraan kanssa hänestä kuului niin pahalta, että arveli sen lokille paremmin sopivan ja sentähden lauloiki tytön lokiksi" (Lna 121).
Luo'olle lokottamahanlokottaa : kaakattaa; istua samassa kohdassa, olla joutilaana paikallaan Katso lisääKarjalan kielessä lokottoa 'kaakattaa, kotkottaa; kolkkaa, kolista; (hampaista) kalista; puhua kovaa tai turhaan' (KKS). Suomen itämurteissa ja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan alueella sanalla on merkitys 'olla joutilaana paikallaan'. Sanaa käytetään itämurteissa myös puhumisesta. (SMS.) Aimo Turusen mukaan sana tarkoittaa Kalevalassa samassa kohdassa istumista (Turunen 1979).,
Veen karille kaikkumahankaikkua : huutaa, kirkua,
Nenät nienten niukumahanniukua : vinkua,
Vastatuulet vaapumahanvaapua : vaappua, lentää heilahdellen.

Siitä seppo Ilmarinen
Rekehensä reutoaiksereutoa, refl. reutoaikse : heittäytyy, viskautuu, asettuu,
Ajoa kahattelevi
290. Alla päin, pahoilla mielin,
Matkasi omille maille,
Tuli maille tuttavilletuttava : tuttu.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
Tiellä vastahan tulevi,
Saisaada : ruveta, ryhtyä tuosta sanelemahan:
"Veli seppo Ilmarinen,
Mit' olet pahoilla mielin,
Kahta kallella kypärinsurumielisyyttä, apeutta tarkoittava sanonta
Pohjolasta tullessasi?
300. Miten Pohjola elävi?"

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Mi on Pohjolan eleä!
Siell' on sampoonnen lähde, vaurauden ja hyvän symboli Katso lisääSampo tavataan lukuisissa Kalevalan runoissa, mutta siitä ei anneta niissä minkäänlaista tarkkaa kuvausta. Sampo esiintyy kansanrunoissa ennen kaikkea maailman luomiseen liittyvissä kertomuksissa, Kalevalassa puolestaan selkeästi sen jälkeiseen aikaan sijoittuvien tapahtumien yhteydessä. Sammolle on esitetty lukuisia eri selityksiä; sitä on luonnehdittu muun muassa ihmemyllyksi, jauhinkiveksi, auringoksi ja jättiläiskalaksi (ks. Siikala 2012: 189; Turunen 1979; Jussila 2009). Useimmille tulkinnoille löytyy jonkinlainen perusta kansanrunoista. Ihmemylly on kansainvälisten satujen aihe; sampoa on pidetty vastineena skandinaaviseen perinteeseen kuuluvalle Grotti-myllylle, jonka keskeisin ominaisuus on kaiken hyvän jauhaminen. Joissakin tulkinnoissa sampo on samaistettu sammakseen, joka on vanhakantainen kosminen elementti, taivaanlakea kannatteleva maailmanpatsas (Siikala 2012: 186−190). Kulttipatsaat ovat yleisiä eri yhteisöjen perinteessä; suomalaisessa perinteessä maailmanpatsas on tunnettu ainakin Värmlannin savolaisten keskuudessa. (Siikala 2012: 186−189; Turunen 1979: 294.) Kansanrunojen, niiden selitysten sekä riittifunktioiden perusteella sampo on tulkittu lähteeksi maailmassa olevalle hyvälle sekä kaikelle kasvulle ja vauraudelle (Anttonen 2012b; Siikala 2012: 192). Lotte Tarkan mukaan sampo on eeppisissä runoissa ihmisen olemassaoloon liittyvien positiivisten arvojen symboli, heterogeeninen onnen ja runsauden kokonaisuus, joka on synnyttänyt yhä uusia mielikuvia ja tulkintoja ja tullut näin osaksi jatkuvaa merkitysten generointia (Tarkka 2004: 169−175; ks. Siikala 2012: 192). jauhamassa,
Kirjokansikirjavakantinen, kannestaan koristeltu Katso lisääSana kirjokansi tarkoittaa substantiivina kirjavaa kantta ja adjektiivina kannestaan kirjavaa, koristeltua. Kansanrunoissa kirjokansi on tarkoittaa kuitenkin yleisesti taivaankantta, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet. (Turunen 1979.) kallumassakallua : liikkua, heilua,
Päivän jauhoi syötäviä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 305−307: "Hyvässä talossa aina pitääki kolmenlaista tavaraa olla a) talontarpeiksi, b) myötäväksi, c) säästöksi" (Lna 121).
Päivän toisen myötäviämyötävä : myytävä,
Kolmannen kotipitojakotipito : kodin tarpeeseen varattu elintarvike."

"Jottaniin sanon, kun sanonki,
Vielä kerran kertaelenkertaella : toistella, kertoa useamman kerran Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla uudestaan (22:124) (Jussila 2009).:
310. Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo Pohjolassa!
Siin' on kyntö, siinä kylvö, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 312 ja 313: "Ei tarvitse huolta pitää kynnöstä, kylvöstä, ei kasvusta surra" (Lna 121).
Siinä kasvokasvu, sato kaikenlainen,
Siinäpä ikuinen onni."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Veli seppo Ilmarinen!
Minne heitit naisen nuoren,
Kunneminne kuulun morsiamen,
Kun sa tyhjänäilman sitä, mitä oli noutamassa; tyhjin käsin tuletki,
320. Aina naisetta ajelet?"

Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lauloin ma mokoman naisen
Meren luo'olle lokiksi;
Nyt se lokkina lojuvilojua : (tilapäisesti) huutaa, kirkua oleillessaan Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: maata, loikoilla (17:60) (Turunen 1979).,
Kajavanakajava : lokki kaakahtavikaakahtaa : äännellä, kaakattaa,
Kiljuvi vesikivillä,
Kariloilla kaljahuvikaljahua : kirkua, huutaa."