Kuudesneljättä Runo.

KullervoKalervon poika, kostonhimoinen ja kovan kohtalon kokeva Kalevalan keskushahmo Katso lisääKullervo on orvoksi jäävä Kalervon poika, kostonhimoinen Kullervo-runoston (runot 31−36) päähahmo, josta tulee kurjan kohtalon seurauksena pahainen orja. Kalervon poikana Kullervo esiintyy vain inkeriläisissä ja eteläkarjalaisissa veljesriitaan liittyvissä runoissa. Muuten Kullervo yhdistyy runoaineistossa pääosin myyttiseen Kalevan poikaan ja sisaren turmelijaan (Tuiretuinen). KalervonKalervo : Kullervon isä ja Untamon veli, veljesviharunojen päähahmoja poika,
Sinisukkasinisukkainen, Kullervon epiteetti äiönäijö: äijä, ukko lapsi
Siitä suoriksesuoria, refl. suorikse : valmistautuu, tekee lähtöä; pukeutuu sotahan,
Vaino-tiellevainotie : sotatie Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES s.v. vaino.) Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotakenttä' (36:30), vainovarsa 'sotahevonen' (26:372) jne. (Turunen 1979; Jussila 2009). valmistaiksevalmistaa, refl. valmistaikse : valmistautuu;
Hioi hetken miekkoansa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 5 ja 6: "Miekka (kalpa), keihäs ja jousi paraita sota=aseita (Lna 121).
Toisen keihoakeiho : keihäs teroitti.

Emoäiti tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Ellös poikani poloinen
Saakosaada : lähteä, mennä suurehen sotahan,
10. Menkö miekan melskehesen!
Ken suotta sotahan saapi, Katso lisääIlman syytä sotaan lähtevä on suuremmassa vaarassa kuin muut sotamiehet. Lönnrot kommentoi säkeitä 11−16: "Luultiin jumalainki paremmin suojelevan sitä, joka tarpeesta yhtyi sotaan, kun sitä, joka suotta" (Lna 121).
Tahallansa tappelohon,
Se soassa surmatahan,
Tapetahan tappelossa,
Miekkoihin menetähän,
Kalpoihinsa kaaetahan."

"Lähet vuohella sotahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 17−22: "Kuvaus ratsuväestä; huonoa ratsua verrataan vuoheksi l. kauriiksi; senki menetettyä saivat ilman (konnalla, sammakolla) kotiin palata t. pakoon pötkiä" (Lna 121).
Kaurihilla tappelohon,
Pian vuohi voitetahan,
20. Kauris kaatahankaata : tappaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: panna nurin, hakata maahan (2:99); hakata metsä kaskeksi (29:121) (Jussila 2009). likahan,
Tulet koiralla Katso lisääLönnrotin mukaan sana on aikaisemmin ollut "konnalla". Lönnrot kommentoi sanaa: "Olisiko täysi syy muuttaa tämä sana ja lukea: konnalla, = ojakonnalla? Kyllä on luultavasti alkuperäisin konnalla sanottu, joka sitte kun konnan sammakko = merkitys katosi muuttui koiraksi." (Lna 123.) kotihin,
Sammakolla saatsaada : tulla, saapua piha'an."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"En mä silloin suohon sorru, Katso lisääKullervon mielestä on parempi kuolla nuorena ja hyvävoimaisena sodassa kuin vanhana ja sairaana. Lönnrot kommentoi säettä 25 ja seuraavia: "Vanhuuden voimattomuudesta kuolemista eivät Suomalaisetkaan näytä kovin toivottavana pitäneen" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 17−24 (tässä 25−36): "Arveltiin vainajain Tuonelassa pysyvän melkein semmoisina, kun sinne tultuansakin olivat, ja siitäpä syystä ei ollut kuolema kovin vanhana, heikkona ja riutuneena mikään erittäin toivottava asia" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Enkä kaau kankahallekangas : kuiva metsämaa,
Korppien kotisioille,
Variksien vainiolle,
Kun sorrun sota-tiloillesotatila : sotapaikka, -kenttä,
30. Vaivun vaino-tanterillevainotanner : sotakenttä Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES s.v. vaino.) Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainovarsa 'sotahevonen' (26:372), vainotie 'sotatie' (36:4) jne. (Turunen 1979; Jussila 2009).;
Somap' on sotahan kuolla,
Kaunis miekan kalskehesen,
Soreahyvä, sopiva, arvostettava sotainensodan aiheuttama tauti,
Äkinäkkiä poika pois tulevi,
Potemattapotea : potea tautia, sairastaa pois menevi,
Laihtumatta lankeavi." Katso lisääLaihtumatta lankeaminen tarkoittaa hyväkuntoisena sodassa kuolemista. Lönnrot kommentoi säettä 36: "Arveltiin hahmoin Tuonelassa saman muotoisina muuttumattomina olevan, kun sinne tultuansa. Siitäpä syystä juuri lie pelättyki kovin huonoina ja voimattomana kuolemista." (Lna 121.)

Tuon emo sanoiksi virkki:
"Kun sinä sotahan kuolet,

Mitä jääpi taatollesitaatto : isä
40. Vanhan päivänsä varaksivara : tuki, turva Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omaisuus, tavara (43:271); hoiva, valta (1:327; 22:134 ym.); noja (10:486; 18:264, 598; 29:34); varokeino (12:243 ym.); varsinaisen tarpeen yli nouseva tai varalla oleva määrä (39:416) (Turunen 1979).?"

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kuolkohon kuja-rikoillekujarikat : karjakujassa olevat tunkioroskat, ulosteet Katso lisääSanan kuja merkitykset Kalevalassa: rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.); karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).

Rikat tarkoittavat Kalevalassa roskia, pölyä (7:159 ym.) (Turunen 1979).,
Kaatukohon kartanollekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija (4:38 ym.) (Turunen 1979).!"

"Mitä jääpi maammollesimaammo : äiti
Vanhan päivänsä varaksi?"

"Kuolkohon kupo sylihin, Katso lisääKupo on suurikokoinen oljista sidottu kimppu, lyhde. Karjaa ruokittiin talviaikaan oljilla, joita käytettiin lisäksi navetan kuivikkeina. Kuvot esiintyvätkin Kalevalassa arkisissa yhteyksissä. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 47 ja 48: "Kuolkoon niin vanhana ja heikkona, ettei enää jaksa olkikupoa kantaa" (Lna 121).
Läävähänläävä : navetta läkähtyköhön!"

"Mitä jääpi veikollesiveikko : veli
50. Päivän vastaisenvastainen : tuleva varaksi?"

"Metsähän menettyköhönmenettyä : menehtyä,
Vainiolle vaipukohon!"

"Mitä jääpi siskollesi
Päivän vastaisen varaksi?"

"Kaivotielle kaatukohon,
Sotkutiellesotkutie : tie tai polku, joka johtaa pyykkirantaan Katso lisääSana sotku merkitsee pyykkiä, pestäviä vaatteita (Jussila 2009). Entisaikoina pyykki pestiin järvien, jokien tms. rannoilla, jolloin askareita helpottamaan rakennettiin erityinen tie, vetisiin kohtiin pitkospuita tai kapulasilta (Turunen 1979). sortukohon!"

Kullervo Kalervon poika
Kohta lähtevi koista,
Sanovi sanan isolleiso : isä:
60. "Hyvästi hyvä isoni!
Itketkö sinä minua, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 28 (tässä 61): "Pidätkö minua enää senkään arvoisena, että edes itkisit minua" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Koskassitten kun, milloin kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 63 ja 64: "Näillä sanoilla muistuttaa isää, että hänen sukunsa samassa vähenisi, ja toivoo toki senki vuoksi hänestä kaipuuta tulevan. Itsekullakin oli silloin arvoa sukunsaki suuruudesta." (Lna 121.)
Sortuneheksi su'usta?"

Tuon isä sanoiksi virkki:
"En minä sinua itke,
Jospa kuulen kuolleheksi;
Poika toinen tehtänehe Katso lisääTehtänehe 'on mahdollista tehdä'.,
Poika paljoa parempi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 35 ja 36 (tässä 69 ja 70): "Tämä vertaus ei suinkaan taitanut liioin Kullervon mieltä ilahuttaa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
70. Äieääijää : paljoa Katso lisääKarjalan kielessä äijä 'moni, usea; pitkä, runsas, suuri' ja äijä(n) 'paljon' (KKS). älykkähämpi."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä itke mie sinua,
Kuulisinkojos kuulisin kuolleheksi;
Saan minä mokoman taaton,
Suun savesta, pään kivestä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 76−80: "Otan lahokannon, pistän siihen raidan haarukan jaloiksi ja kiven mukulan pääksi, mättään savea suuksi, istutan karpaloita silmiksi ja kuivia heiniä parraksi, niin saan yhtä hyvän ja lempeän isän siitä" (Lna 121).
Silmät suolta karpaloista,
Parran kuivista kuloistakulo : auringon polttama, edellisenä vuonna niittämättä jäänyt heinikko, ruohikko,
Jalat raian haarukastahaarukka : haara,
80. Muun lihan lahosta puusta."

Virkkoi siitä veikollensa:
"Jää hyvästi veikkoseni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Veikko tuon sanoiksi virkki:
"En itke minä sinua,
Josko kuulen kuolleheksi;
90. Veli toinen saatanehe Katso lisääSaatanehe 'on mahdollista saada'.,
Veli paljoa parempi,
Kahta mointamoinen : vertainen, sellainen kaunihimpi."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä itke mie sinua,
Kuulisinko kuolleheksi;
Saan minä mokoman veljen,
Pään kivestä, suun savesta,
Silmät suolta karpaloista,
100. Hiukset kuivista kuloista, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 100: "Veli vielä taisi nuori parraton poika olla, sentähden kulot hivuksiksi, ei parraksi" (Lna 121).
Jalat raian haarukasta,
Muun lihan lahosta puusta."

Sanoi siitä siskollensa:
"Hyvästi sisaruenisisarut : sisko!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Noin sisar sanoiksi virkki:
110. "En itke minä sinua,
Josko kuulen kuolleheksi;
Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Äieä älykkähämpi."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä itke mie sinua,
Kuulisinko kuolleheksi;

Saan minä mokoman siskon,
120. Pään kivestä, suun savesta,
Silmät suolta karpaloista,
Hiukset kuivista kuloista,
Korvat lammin lumpehista, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 123 ja 124: "Muistuttaa sisaren korvakoruista ja hoikasta vartalosta, johon ei kelvannut laho puu" (Lna 121).
Varren vaahteren vesasta."

Sanoi siitä äitillensä:
"Äitiseni, armaiseni, Katso lisääKullervo puhuttelee äitiään muita kauniimmin. Lönnrot kommentoi säkeitä 126−128: "Näyttää kun oli pelännyt äitiltänsäki yhtä kylmän vastauksen saavansa ja sitä estääksensä kaunistelee paremmin sanojansa" (Lna 121).
Minun kaunis kantajani,
Kultainen kulettajani!
Itketkö sinä minua,
130. Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Tuon emo sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Et älyä äitin mieltä,
Arvoaarvata : tietää, tuntea, ymmärtää emon syäntä;
Itkenpä minä sinua,
Kun sun kuulen kuolleheksi,
Väestä vähenneheksi,
140. Sortunehensi su'usta;
Itken tulville tupamme,
Siltalauatsiltalauta : lattialauta Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) Sana tunnetaan tässä merkityksessä myös joistain suomen kielen murteista ja muistakin sukukielistä (NES s.v. silta). lainehille,
Kujat kaikki kuurullani, Katso lisääSana kuja säkeessä 'karjasuoja'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.). Kuurullaan tarkoittaa kyyryssä, kumarassa asennossa olemista. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 75 ja 76 (tässä 143 ja 144): "Suuressa surussani en jaksa suorana olla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Läävät länkämöisillänilänkämöisillään : kumarruksissa;
Lumet itken iljeniksiiljen : liukas jäätikkö,
Iljenet suliksi maiksi Katso lisääKullervon äiti kertoo itkevänsä niin kauan, että lumi ehtii jo sulaa, maa muuttua vihreäksi kasveista ja ruoho jälleen lakastua. Lönnrot kommentoi sanoja: "'Suliksi maiksi = paljaiksi maiksi − −. Itken niin kauvan, että sill' aikaa jo muuttuvat lumet hyyhmäksi, hyyhmä j.n.e. vihottavat viereviksi = ruohot katooviksi" (Lna 123).,
Sulat maat vihottaviksivihottava : vihertävä, vihannoiva,
Vihottavat viereviksivierevä : riutuva, kuihtuva."

"Mit' en itkeä ilenne, Katso lisääÄiti ei uskalla itkeä poikaansa avoimesti moitteiden pelossa. Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 77−79 (tässä 149−151): "Kun pelkään moitittavan itkuani" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
150. Kut'kuta : ketä, mitä en voine voivotella,
Itkeä inehmisissäitkeä ihmisissä : itkeä ihmisten seurassa, julkisesti Katso lisääSuomen sana ihminen karjalan kielessä asuissa inehmine ~ imehnine (KKS).,
Itken saunassa saloa,
Ylisetsaunan lauteet kulasvesillekulasvesi : tulvavesi, juokseva vesi Katso lisääSuomen itämurteissa sana kulasvesi tarkoittaa väljää, runsasta vettä, hulasvettä. Lisäksi kulasvedellä, kulasvedessä 'veden peittämänä, tulvaveden vallassa'. (SMS.),
Saunan lauatlaudat : lauteet Katso lisääSana lauta tarkoittaa karjalan kielessä monikkomuotoisena saunan lauteita (KKS). lainehille."

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Läksi soitellen sotahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 157 ja 158: "Muistuttaa sotasoitantoin jo silloinki tuttuja olleen; K:n kulkua nyt verrattiin hyvänki sotajoukon täydellä soitolla liikkumiseksi" (Lna 121).
Ilotellen tappelohon;
Soitti suolla, soitti maalla,
160. Kajahutti kankahalla,
Rojahuttirojahuttaa : päräyttää, päästää kova ääni ruohokossa,
Kulahuttelikulahutella : soitella torvea kumisevaa ääntä aiheuttaen kulossa.

Vierivierrä : kulkea, kantautua Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). viestinen jälestä,
Saisaada : saapua, tulla, kantautua sanoma korvihinsa:
"Jo iso kotona kuoli,
Vaipui valta-vanhempasivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi;
Käypäs tuota katsomahan,
Kutenkuinka, millä lailla kuollut hauatahan!"

Kullervo Kalervon poika,
170. Hänpä varsinheti, kohta Katso lisääLönnrot kommentoi: "'Varsin vastaeli' tässä ja muualla = selvästi vastaeli. = Suoraan, arvelematta." (Lna 123.) vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa;
On meillä kotona ruuna, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 92, 104 ja 116 (tässä 172, 186 ja 200): "Erilaisia kuolleita lienee erilaisilla hevoisilla hautaan saatettu" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahankalma : vainajan leposija, hauta Katso lisääKalma Kalevalassa myös 'personoitu kuolema, haudanhaltia' (13:155−156; 27:4) (Turunen 1979).

Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'Manala; Manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.'. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) katettakahankattaa : peittää!"

Soitti suolla mennessänsä,
Patakoittelipatakoitella : metelöidä, pitää kovaa ääntä palollapalo : palanut kaskimaa;
Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Jo veli kotona kuoli,
180. Vaipui lapsi vanhempasi;
Käypäs tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!"

Kullervo Kalervon poika,
Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa;
On siellä ori kotona,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan!"

Soitti suolla käyessänsä,
190. Kullervoitsikullervoita : toitotella torvella iloisesti ja kuuluvasti kuusikossa;
Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Jo sisar kotona kuoli,
Vaipui lapsi vanhempasi;

Käypäs tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!"

Kullervo Kalervon poika,
Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa;
200. On meillä kotona tamma,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan!"

Kulatenkulata : soitella, ilakoida Katso lisääTutkijat ovat antaneet sanalle erilaisia merkityksiä. A. R. Niemen mukaan kulaten 'kumisten' (Niemi 1910: 146). E. A. Saarimaa katsoo sanan tarkoittavan heläyttelemistä (Saarimaa 1927: 57). Raimo Jussilan mukaan merkitys on 'jylistä, kumista' (Jussila 2009). Aimo Turusen mukaan verbillä on säkeessä tilapäinen merkitys 'soitella, ilakoida' (Turunen 1979).

Karjalan kielessä kulata 'kurista, kalista, kitistä, helistä'. Sanaa käytetään lisäksi hiljaisesta liikkumisesta puhuttaessa. (KKS.) kulossa astui,
Heläellenheläellä : liikkua kevyesti heinikossa;
Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Kuoli ehtoinenehtoinen : suopea, suosiollinen, lempeä emosi,
Kaatui mairesuloinen, armas, rakas maammuesimaammut : äiti;
Käypäs tuota katsomahan,
210. Miten miero hautoavi!" Katso lisääSana miero tarkoittaa säkeessä vieraita ihmisiä. Jos Kullervo ei palaa kotiin, vieraat ihmiset hautaavat hänen äitinsä. Lönnrot kommentoi säettä 210: "Edellisiä kuolleita mieron ei tarvinnut haudata, kun vielä emäntä oli hengissä, mutta itsensäki kuoltua ei jäänyt sukulaista ketään. Sanan miero piti siis vielä paremmin kehottaman Kn kotiin palaamaan ja velvollisuuttansa täyttämään." (Lna 121.)

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minä poloinen poika,
Kun kuoli emo minulta,
Uupui uutimenuudin : vuodetta peittävä verho, joka suojelee hyttysiltä tekiä,
Vaipui vaipanvaippa : makuupeitto, peite Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hartioille vedettävä asuste, hartiahuivi (3:464, 465; 23:480; 25:299) (Turunen 1979; Jussila 2009). kirjoittajakoristelija,
Pitkän piustanpiusta : kehrättävän pellavatukon ja värttinän väli lankaa, syliväli lankaa kehreäjä,
Väki-värttinän vetäjä; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 218: "S. o. värttinän väki (väkevä) vetäjä" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi toisaalla: "'Väkivärttinän vetäjä' = joka suurella värttinällä kehräsi veti lankaa" (Lna 123).

Aimo Turusen ja Raimo Jussilan mukaan väkivärttinä 'suuri värttinä' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lankaa valmistettiin aikoinaan kehräämällä esimerkiksi villasta, hampusta ja pellavasta. Kehrääminen oli työlästä, ja ainesten valmistelu vei aikaa ja vaati taitoa. Apuna kehruussa käytettiin erilaisia välineitä, värttinää ja myöhemmin myös rukkia. Värttinäksi kutsutaan kehrävartta, hieman kynää suurempaa puikkoa, jonka ympärille lanka kehrätessä kiertyi. Kehrääminen oli aikoinaan yksi naisen tärkeimmistä askareista. Kalevalassa kuuluisin kehrääjä on Päivätär (4:142; 24:82 ym.). (Turunen 1979: 114, 115, 399.)
Enk' ollut luona luopuessaluopua : luopua elämästä, kuolla,
220. Läsnä hengen lähtiessä,
Lie kuollut kovin viluhun, Katso lisääKullervo pelkää äitinsä kuolleen kylmään tai nälkään, kun miesväki ei ollut enää puita ja viljaa hankkimassa. Lönnrot kommentoi säkeitä 221 ja 222: "Elovarat silloin tavallisesti hankittiin päivää myöten, puut samoite. Kummanki hankinta oli miesten. Nyt kun olivat kuolleet ensimäisiksi miehet, niin pelättävä kyllä oliki K:n äitille puutteen tulevan." (Lna 121.)

Sana vilu 'viileys, kylmyys' (Turunen 1979).
Vainko leivän puuttehesen!"

"Kuollut koissa pestäköhön
Saksan saipua-vesillä, Katso lisääSaippua oli vielä 1800-luvun alkupuolella ylellisyystavaraa, jota tuotiin ulkomailta. Lönnrot kommentoi säettä 224: "Saipua silloin taisi ostotavaraa olla, josta nimiki vieraskielinen" (Lna 121).

Kullervon kuollut äiti piti pestä parhailla saippuavesillä ja varustaa arvokkaista materiaaleista valmistetuilla vaatteilla ja kankailla ennen hautaan laskuaan. Kansanrunoissa esiintyvät kaupunkien tai maiden nimet (esim. Saksa, Tukholma) saattavat viitata kirjaimellisesti ko. paikkoihin, mutta todennäköisesti niiden avulla on ilmaistu yleisellä tasolla jonkin ylellisyystavaran kauppapaikan kaukaista sijaintia. Esimerkiksi Saksan sijainti kaukana meren takana oli yhteisössä yleisesti tunnettu asia. Saippua saattoi toki olla Saksasta tuotua mutta yhtä hyvin jostain muusta kaukana sijaitsevasta kaupungista Itämeren rannoilta. Kansanrunoissa Saksa voi viitata myös saksaa puhuviin kauppamiehiin, joita asui aikoinaan Suomenlahden suurissa kaupungeissa. (Lamberg 2021.)

Karjalan kielessä saksa 'rikas ihminen' (KKS).
Silkkihin sieltäköhönsidellä : kääriä siteillä, kääreillä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sitoa kiinni (26:590 ym.); peittää siteellä (32:501) (Jussila 2009).,
Palttinoihinpalttina : pellavakangas Katso lisääPalttinaksi kutsuttu pellavakangas valmistettiin vuorotellen toistensa yli risteilevistä loimi- ja kudelangoista (Turunen 1979). pantakohon,
Siitä maahan vietäköhön,
Kalmahan katettakohon,
Itkuvirsin vietäköhön, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 229 ja 230: "Kuoleitten itkeminen yleensä tavallinen Wenäjän Karjalassa, arvattavasti vanhoista ajoista. Sanat itkuvirsissä ovat hyvin outoja eikä enemmin kristin-uskosta muistuttavia, kun runoinkaan sanat. Itkuvirsiä kuollessa, arkkuun pantaissa, maahan saatettaissa j.n.e. Itkijät välistä palkattiin. Muissaki huolettavissa tiloissa itkuvirsiä." (Lna 121).

Itkuvirsi mainitaan Kalevalassa ainoastaan tässä kohdassa. Itkuvirret edustavat omaa, erityislaatuista perinteenlajia esitystapansa, funktionsa, kielensä ja sisältönsä vuoksi, ja niitä lienee alun perin esitetty kuolemantapausten ja hautajaismenojen yhteydessä. Toinen yleinen itkujen käyttöyhteys on ollut häärituaali, joutuihan morsian pois perheenjäsentensä parista uuteen ja vieraaseen sukuun. Eri kulttuureissa itkuvirsien avulla on käsitelty eron ja muutoksen kokemuksia. (Nenola 2002: 28−29.)

Itkuvirsien esittäjät olivat lähes aina naisia. Esittäjät käyttivät virsissään tuttuja kaavoja, mutta varsinainen sisältö syntyi tavallisesti esityksen aikana. Itkuvirsissä on eroja alueesta riippuen. Esimerkiksi Vienan Karjalassa esitetyt virret osoittavat pitkään kestänyttä erikoiskehitystä ja eroavat suuresti eteläisempien alueiden, erityisesti Inkerin, vastaavista. (Turunen 1979.)

Karjalassa hyvä itkijä osaa äänellä itkiessään heittäytyä voimakkaasti surullisen ja joskus myös epätoivoisen tunteen valtaan. Tätä kutsutaan itkijöiden parissa apeutumiseksi. Esityksen aikana apeuden tunne yleensä leviää myös läsnäolijoihin. Itkuvirsien esittämisessä tunteet ovat siis vahvasti läsnä, ja niiden tarttuminen kuulijoihin on yksi onnistuneen ja tehokkaan itkuvirsiperformanssin tunnusmerkeistä. (Silvonen 2022: 12.)

Ks. lisää Silvonen 2022; Stepanova 2014; Nenola 2002.
230. Laulaen lasettakohonlasettaa : laskea hautaan;
En vielä kotihin joua,
Viel' on UntoUntamo, Kalervon veli ja murhaaja, Kullervon vastustaja; veljesviharunojen päähahmoja kostamatta,
Mies katala kaatamatta,
Ilkeä hävittämättä."

Meni soitellen sotahan,
Ilon lyöenilon lyöden : soittaen ja laulaen UntolahanUntola : Untamon talo, asuinpaikka,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi Ukko ylijumala! Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 238−242: "Ukolta rukoilee eri voimaa miekallensa, ei kyllä uutta miekkaa" (Lna 121).

Ukko on muinaissuomalainen säänjumala, joka asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä. Siltä anottiin sadetta sekä pyydettiin apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.)
Jos nyt mulle miekan saisitsaada : hankkia, toimittaa, tuoda,
240. Sekä kalvan kaunihimman,
Joka joukolle pitäisipitää : pystyä, riittää, tehota,
Saattaisisaattaa : riittää, vetää vertoja satalu'ullesataluku : (sotajoukosta) satapäinen."

Saip' on miekan mielehisen,
Kalvan kaikkien parahan,
Jolla kaatoi kaiken kansan,
Joukon UntamonUntamo : Kalervon veli ja murhaaja, Kullervon vastustaja; veljesviharunojen päähahmoja Katso lisääKalervon veljeä tarkoittavan Untamoinen-nimen rinnakkaismuotoja ovat Untamo ja Unto (Niemi 1910: 259).

Vrt. Untamo-nimen toinen tarkoite Kalevalassa: maan alla vainajana nukkuva suuri tietäjä, Antero Vipunen (5:17, 21; 16:205) (Turunen 1979; Jussila 2009). hävitti;
Tuvat poltteli poroksi,
Kypeniksikyven : kevyt tuhkahöytyvä hehkuvassa kekäleessä, kipinä kyyättelikyyätellä : poltella,
Kivet jätti kiukahista, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 249 ja 250: "Muuta entisestä talosta ei jäänyt, kun kiukaan kiviä ja joku pihlaja pihalle, joka muistutti siinä ennen ihmisiä asuneen. Pihapihlajat isompia kun metsäpihlajat." (Lna 121.)

Sana kiuas tarkoittaa säkeessä asuinrakennuksen uunia. Karjalan kielessä kiukoa 'saunan kiuas; tuvan uuni' (KKS). Molemmat merkitykset kiuas-sanalle tunnetaan myös suomen kielen murteista (ks. SMS).
250. Pitkän pihlajan pihoista.

Kullervo Kalervon poika
Jo tuosta kotihin kääntyi
Ison entisen tuville,
Vanhempansa vainioille;
Tupa on tyhjä tultuansa,
Autio avattuansa,
Ei tulla likistämähän, Katso lisääKotona ei ollut ketään jäljellä toivottamassa Kullervoa tervetulleeksi. Kalevalassa likistää 'halata, syleillä; tervehtiä kädestä' (Jussila 2009). Aimo Turunen katsoo sanan tarkoittavan eepoksessa lähentämistä, yhteen liittämistä (myös 23:778, 781) tai tahtoonsa taivuttamista (24:292) (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 257 ja 258: "Tutut Karjalassa tervehtäissä ei ainoasti lyö kättä, vaan tavallisesti halaavatki toisiansa oikein käsivartensa toisen kaulaan pannessa. Kun oli yleensä tavall., niin siitä monta nimitystäki: halata, likistää, sevätä, teeviä, kaulata, halsata." (Lna 121.)
Käyä kättä antamahanantaa kättä : kätellä.

Antoi kättä hiilokselle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 259 ja 263: "Tunnusteli, olisivatko enää lämpimiäkään ihmisten jäliltä" (Lna 121).
260. Hiilet kylmät hiiloksessa;
Tuosta tunsituntea : arvata, aavistaa tultuansa,
Ei ole emo elossa. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 262: "Emännät erittäinki pitävät pirtin lämmittämisestä huolta. Valkeata usein tarvitsevatki keittäissänsä, leipoissansa j. m." (Lna 121.)

Pisti kättä kiukahalle,
Kivet kylmät kiukahassa;
Tuosta tunsi tultuansa,
Ei ole iso elossa. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 266: "Isänsä arvattav. mielellänsä makasi kiukaalla, kuin vanhain tapa Karjalassa on. Sen tavan vuoksi kiukaat siellä tehdäänki päältä tasaisiksi ja varustetaan hyvillä trapuilla." (Lna 121.)

Loi on silmät sillansilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) Sana tunnetaan tässä merkityksessä myös joistain suomen kielen murteista ja muistakin sukukielistä (NES s.v. silta). päälle,
Silta kaikki siivomatta;
Tuosta tunsi tultuansa,
270. Ei ole sisar elossa. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 270: "Jonka työnä oli, kuin tyttöin ainaki, sillan siivoaminen ja tuvan puhtaana pitäminen" (Lna 121).

Vierivierrä : kulkea, kävellä Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). valkama-vesillevalkamavesi : kotivedet, joiden rannoilla veneitä säilytetään,
Ei venettä valkamassavalkama : veneiden säilytyspaikka;

Tuosta tunsi tultuansa,
Ei ole veli elossa. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 274: "Joka kalastamista varten tarvitsi venettä" (Lna 121)

Loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi siitä itkemähän,
Itki päivän, itki toisen,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi on ehtoinen emoni,
Mitäs mulle tänne heititheittää : jättää
280 Eläessä tällä maalla?"

"Et kuule emo minua,
Jos ma silmillä siherränsihertää : itkeä hiljaa, nyyhkyttää,
Elitai kulmilla kujerrankujertaa : valittaa, laulaa haikeasti, uikuttaa Katso lisääKujertaa-verbillä on suomen kielen murteessa Keski-Karjalan alueella merkitys 'valittaa, vaikertaa, kaikertaa'. Merkityksestä on myös joitakin yksittäistietoja muilta alueilta. (SMS.),
Päälaella lausuelen!"

Emo hauasta havasihavata : herätä, havahtua,
Alta mullan muistuttavi:
"Jäi hän multa Musti koira
Käyäksesi metsämaille;
Ota koirasi kerallemukaan,
290. Mene tuonne metsämaille,
Ylös korpehen kohoa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 291: "Tupa rannalla, metsä ylempänä" (Lna 121).
Metsän tyttöjen tyköhön,
Sinipiikojensinipiika : metsän naispuolinen haltiaolento pihalle,
Havulinnan liepehille Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 294: "Metsää verrataan haltiainsa linnaksi, kun ne metsässä elelivät hyvästi, kuin kuninkaat linnoissa" (Lna 121).

Liepeille 'lähelle, lähistölle, laitamille' (Jussila 2009).
Evähiä etsimähän,
Antiaanti : saalis anelemahan!"

Kullervo Kalervon poika
Otti koiransa keralle,
Läksi tietä telkkimähäntelkkiä : astua, polkea Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: teljetä, tukkia (9:418) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
300. Korpehen kohoamahan;
Kävi matkoa vähäisen,
Astui tietä pikkaraisen,
Tuli tuolle saareksellesaares : saareke, saarimainen kukkula metsässä,
Tuolle paikalle tapahtuitapahtua : sattua joutumaan,
Kuss'kussa : missä oli piianpiika : neito, nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.) pillannunnapillata : turmella, raiskata,
Turmellut emonsa tuoman.

Siin' itki ihana nurmi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 307−310: "Kn mielestä näytti kun olisi koko paikka surrut ja valittanut, kun ruohot ja kukat eivät enää olisi kasvaneet entisessä ihanuudessaan" (Lna 121).
Aho armahinarmas : mieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. valitti,
Nuoret heinät hellittelihellitellä : valitella hellästi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: paistaa heleästi, porotella (33:20) (Jussila 2009).,
310. Kuikuttikuikuttaa : valitella, uikuttaa kukat kanervan
Tuota piian pillamustapillamus : turmeleminen, raiskaaminen, ilkityö,
Emon tuoman turmellusta,
Eikä nousnut nuori heinä,
Kasvanut kanervan kukka,
Ylennyt sialla sillä,
Tuolla paikalla pahalla,
Kuss' oli piian pillannunna,
Emon tuoman turmellunna.

Kullervo Kalervon poika
320. Tempasi terävän miekan,
Katselevi, kääntelevikäännellä : katsella päätään käännellen tai katsottavaa esinettä käännellen,
Kyselevi, tietelevitiedellä : tiedustella, kysellä;
Kysyi mieltämieli : mieliteko, halu miekaltansa,
Tokko tuon tekisi mieli
Syöä syyllistä lihoa,
Viallista verta juoa.

Miekka miettimiettiä : ymmärtää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ajatella, pohtia (3:98); mieliä aikoa (17:26; 30:42; 38:10); arvella (38:262) (Turunen 1979). miehen mielen,
Arvasi uronuro : mies, miehinen mies pakinanpakina : (tässä) puheen merkitys,
Vastasi sanalla tuolla:
330. "Miks' en söisi mielelläni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 330−334: "Arveli monta viatontaki miekka Surmaa, miksi siis ei minua viallista. Runo sen arvelun sitte muutti miekan sanoiksi." (Lna 121.)
Söisi syyllistä lihoa,
Viallista verta joisi,
Syön lihoa syyttömänki,
Juon verta viattomanki."

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Pään on peltohon sysäsi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 337−342: "Miekalla ei tainnutkaan tavallisesti pistämällä itseänsä surmata, kun miekka oli pitkä" (Lna 121).
Peränperä : kahvan puoleinen pää painoi kankahasen,
Kärenkärki : miekan terä käänti rintahansa,
340. Itse iskiheiskeä, refl. iskihe : iskeytyi, heittäytyi kärelle,
Siihen surmansa sukesisueta surma : kohdata kuolema,
Kuolemansa kohtaeli.

Se oli surma nuoren miehen,
Kuolo Kullervo-urohon,
Loppu ainakin urosta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 345 ja 346: "Urosta ei urohon, kun K=lla oli ennenki kuolema tarjona ollut" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi toisaalla: "'Ainakin' = vihdoinkin taikka = varma, epäilemätön loppu ['ändtligen']." (Lna 123.)
Kuolema kova-osaista.

Silloin vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Kunpa kuuli kuolleheksi,
Kullervon kaonneheksi,
350. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Elkötte etinentuleva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: edessä oleva (12:289; 43:31, 45) (Turunen 1979; Jussila 2009). kansa
Lasta kaltoin kasvatelko

Luona tuhman tuuittajantuudittaja : kasvattaja,
Vierahan väsytteliän! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 354: "Jos joku tahtoisi herrasväkisten äitien tavattomuutta vastaan kirjoittaa, kun usein ottavat vieraita imettäjiä lapsillensa, niin nämät Wsen sanat kyllä sopisivat alkujohteeksi" (Lna 121).
Lapsi kaltoin kasvattama,
Poika tuhminhuonosti, pahalla tavalla tuuittama
Ei tule älyämähän,
Miehen mieltämiehen mieli : kyvykkään miehen järki, ymmärrys ottamahan,
Vaikka vanhaksi eläisi,
360. Varreltansa vahvistuisi."