Kahdeskymmeneskuudes runo
Kuudeskolmatta Runo.*Runo 26
Runo 26 pohjautuu Lemminkäisestä tai Kaukomielestä kertovien sankaritarinoiden ydinaineistoon, joka on SKVR-hakemistossa nimetty yleisimmin esiintyvän hahmon mukaan Lemminkäisen virsi -nimellä.
Lönnrotin säe- ja juonivalinnat pohjautuvat pääosin vienalaisiin runoihin (etenkin I2 774, I2 816, I2 728a, I2 729, I2 759), mutta säeainesten osalta myös Pohjois- ja Raja-Karjalassa tallennettuihin
runoihin (kuten VII1 812). Lemminkäisestä on Vienassa, Aunuksessa ja Pohjois- ja Raja-Karjalassa laulettu pitkiä tarinoita vielä 1900-luvun alussa (Siikala 2012: 268, 286).
Lemminkäisen virren alussa on yleensä pitkä kuvaus oluen keitosta sekä episodi, jossa pitoihin kutsutaan kaikki muut paitsi ei Lemminkäistä. Lönnrot siirsi nämä osuudet jo Alku-Kalevalassa
(käsikirjoitus 1833) kohtaan, jossa kuvaa häävalmisteluita (Uudessa Kalevalassa runo 20).
Runon 26 tapahtumat käynnistyvät siitä, että Lemminkäinen huomaa pitoja valmisteltavan ja ymmärtää, että häntä ei kutsuta. Lemminkäinen ilmoittaa äidilleen, että aikoo lähteä pitoihin kuitenkin.
Äiti estelee ja varoittaa matkalla kohdattavista vaaroista eli "surmista" tai "kummista". Lemminkäinen kehuu ylittävänsä esteet tietäjän taidoillaan. Lemminkäinen lähtee matkaan, kohtaa vaarat
ja selvittää ne yksitellen saapuen perille pitopaikalle, joka Lemminkäisen virressä on yleensä Päivölä. Tapahtumat jatkuvat määränpäässä Uuden Kalevalan runossa 27.
Surmia on Lemminkäisen virressä yleensä kolme. Niiden aiheet ja järjestys vaihtelevat sekä alueellisesti että runolaulajien kesken. Jotta mahdollisimman monta surma-aihetta on saatu sisällytettyä
Kalevalaan, Lönnrot esittää ensin kolme surmaa matkalla ja sitten toiset kolme päämäärään saapumisen yhteydessä. Lemminkäisen virteen ja etenkin sen käärme-aiheisiin surmiin risteytyy loitsuaihelmia.
Lönnrot kuitenkin laajentaa käärme-kuvastoa huomattavasti ottamalla mukaan loitsutyyppien Käärmeen synty ja Käärmeen sanat aineistoa kattavasti.
AhtiLemminkäisen toisintonimi Kalevalassa, joko yksin tai etunimen tavoin: Ahti Lemminkäinen, Ahti Saarelainen Katso lisääLönnrot on Kalevalassa samaistanut Ahdin ja Lemminkäisen, vaikka
alkujaan kyse on eri henkilöistä. Kansanrunoissa Ahti, Kaukamoinen, Lemminkäinen ja Veitikka ovat usein vaihtuneet tai sekoittuneet
keskenään. Lönnrot on sovittanut Ahtia käsitteleviä runoja Kalevalaan vapaasti toisintojen pohjalta ja saanut täydennyksiinsä vaikutteita esimerkiksi Kaukamoisen runosta, Kullervo-runosta,
Iivana Kojosenpojan runosta, Vellamon neidon onginnasta, Kilpalaulannasta ja kosintarunoista. (Turunen 1979.)
Vrt. Ahti-nimen alkuperäinen merkitys
merenhaltian nimenä. Lönnrot on halunnut erottaa sankarin ja jumaluuden nimet toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto. (Turunen 1979.) oli saarella asuva,*Säkeet 1−2 / "Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa"
Lönnrot aloittaa uuden Lemminkäis-jakson (runot UK 26−29) lähes samoilla säkeillä kuin ensimmäisen Lemminkäis-jakson (runot UK 11−15). Vienan alueella esiintyvä kiteytynyt kolmisäe: "Ahti
saarella asuupi, / Kaukoniemen kainalossa, / Veitikki nenässä niemen" (I2 729: 1−3, I2 761: 5−7, I2 774: 170−176, I2 830: 11−13, I2 834: 38−40) on mahdollisesti peräisin varhaisemmasta laulusta
pidoissa tapahtuneesta tappelusta (ks. runo UK11, kommentti säkeisiin 3−8).
KaukoniemenKaukoniemi : Lemminkäisen asuinpaikka Katso lisääKs. sananmukainen merkitys 'kaukana sijaitseva paikka'. Nimi pohjautuu kansanrunoihin. (Turunen 1979.) kainalossa,
Oli pellon kynnännässä,*Säkeet 3−24 / Lemminkäinen on kyntämässä peltoa, kun kuulee pidoista
Silloin kun Lemminkäisen virren alussa on episodi, jossa Päivölän pitoihin kutsutaan kaikki paitsi Lemminkäinen, mainitaan päähenkilön usein olevan kyntämässä peltoa, kun hän kuulee kutsujan liikkuvan.
Lönnrotin Kalevalassa hyödyntämä yksityiskohtainen kuvaus, jossa kerrotaan lisäksi, kuinka Lemminkäinen jättää kyntötyönsä ja palaa kotiin, on peräisin runosta I2 774 (177−183).
Kansanrunoissa kyseessä on yleensä juuri Päivölän pidot. Lönnrot on muuttanut nimen Pohjolaksi sekä lisännyt ajatuksen häistä, jotta edeltävien jaksojen juoni jatkuisi Kalevalassa loogisesti.
Alussa olevat kuuloa kuvaavat säkeet ovat persoonallinen säepari Lemminkäisen virressä: "Se on korvalta koria, / Tahi tarkka kuulannalta" (I2 795: 4−5). Lönnrot hyödyntää myös toista persoonallista
säekokonaisuutta:
Kuulovi kumun mereltä,
Jalan iskun iljangolta,
Juohtu juoni mielehensä:
Nyt on Päivölä piossa,
Sala joukko juominkissa
(I2 816: 91−95).
Vainionvainio : viljelty niitty, pelto vakoannassavakoanta : kyntäminen,
Korvalta ylenerittäin koreatarkka, herkkäaistinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis (4:175; 9:279 ym.); ylpeä, kopea (11:75; 29:215 ym.) (Turunen 1979).,
Kovin tarkka kuulennalta.
Kuulevi jumun kylältä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 7−10: "Kuuli kaikin puolin matkustavia kulkevan" (Lna 121).
Sana jumu 'jyrinä, jyminä' (Turunen 1979).
Järynjäry : järinä, kumina järvien takoa,
Jalan iskunjalanisku : kävelyn aiheuttama tömähtely iljeneltäiljen : liukas jää tai maa,
10. Reen kapinankapina : reen jalasten aiheuttama ääni, kopina tai pauke kankahaltakangas : kuiva metsämaa;
Juohtuijuohtua : juolahtaa, muistua mieleen juonipaha arvelu, tuuma mielehensä,
Tuuma aivohon osasiosata : tulla mieleen, pälkähtää:
Häitä PohjolaLouhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti
esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne
kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan
Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka
kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pitävi,
Sala-joukkosalajoukko : salaa juhliva Pohjolan väki juominkia.
Murtimurtaa : mutristaa, vääntää suuttuneena suuta, väänti päätä,*Säkeet 15−16 / "Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa"
Säepari on Vienassa (joskus Aunuksessa) yleinen formula, joka kuvaa miespäähenkilön suuttumusta ja sen aiheuttamaa tarinan käännettä. Säepari esiintyy alueella paitsi Lemminkäisen virressä niin myös
muiden sankarien kuvauksissa (mm. Ahti Saarelainen, Väinämöinen, Joukahainen, Iivana Kojosenpoika; vrt. runo UK11, kommentti säkeisiin 118−119).
Murti mustoa haventahaven : parta, viikset,
Veret vierähti Katso lisääLemminkäinen muuttui ihonväriltään kalpeaksi (ks. Jussila 2009). pahaksipaha : rumannäköinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: huono (3:60; 7:187 ym.); raukka (15:567; 26:314); vaikea (19:487 ym.); arka (17:513−516) (Turunen 1979).
Poloisilta poskipäiltä;
Heti heittiheittää : jättää kesken Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91);
lyödä, iskeä (3:75); jättää pois, luopua jostakin (24:367); jättää olemaan, säästää (3:452); hylätä (38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537) (Jussila 2009). kynnöksensä,
20. Vaonvako : auran synnyttämä uurros keski-vainiollekeskivainio : keskipelto,
Nousi maasta ratsahille,
Lähtevi kohin kotia
Luoksi armahan emonsaemo : äiti,
Tykö valta-vanhempansavaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi.
Sanoi tuonne saatuansasaada : tulla, saapua,*Säkeet 25−48 / Lemminkäinen pyytää äidiltään ruokaa ja saunan lämmitystä
Lemminkäisen virressä Lemminkäinen voi alkaa valmistautua matkaan pyytämällä äidiltään ruokaa ja saunan lämmitystä (ks. I2 816: 102−111; vrt. VII1 381: 65−72). Vastaavin säkein saunan lämmitystä pyytää
matkalle valmistautuessaan Ilmarinen sisareltaan runotyypissä Kilpakosinta.
Säkeet, joilla Lemminkäinen pyytää ruokaa: "Pane ruoka ruttosesti, / Syöä miehen nälkäisen, / Haukata halun alasen" (I2 784: 31, I2 816: 149−150), esiintyvät satunnaisesti Lemminkäisen virren yhteydessä
ja Lönnrot on tallentanut ne myös Väinämöiseen liitettynä (I1 634: 66−69). Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa säepari "Syöä miehen nälkäisen, / Haukata halun alasen" on yleinen loitsuissa, joissa
Riisi, Hammastauti tai muu tauti manataan kuoleman sijoille:
Siell on luutonta lihoa,
Suonetonta pohkiota
Syyä miehen nälkähisen,
Haukata halunalasen
(VII4 3176: 25−29).
Toimittelitoimitella : puhua, sanoa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: puuhailla, tehdä (20:262; 31:205); toimia, elellä (46:621); saattaa, lähettää (30:497);
tiedustella, kysyä (25:355) (Jussila 2009). tultuansa:
"Oi emoni, vaimoäiti, talon emäntä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: aviovaimo, naimisissa oleva tai ollut nainen (18:244; 46:269); (täysikasvuinen) nainen (7:175; 27:215; 29:365; 40:185);
mytologinen naisolento (16:287; 40:33; 43:167; 45:24, ym.) (Jussila 2009).
Vaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat.
Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa
vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) vanha,
Panepanna : laittaa, valmistaa ruoka ruttoisestikiireesti, nopeasti
Syöä miehen nälkähisen,
30. Haukata halun-alaisenhalunalainen : halukas, ruoanhimoinen;
Lämmitä samassa sauna,
Pian pirttisauna Katso lisääKalevalassa sanaa käytetään saunasta toisaallakin, ks. 25:345–346 (Turunen 1979). Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: asuinrakennus tai sen huone, tupa (Jussila 2009). riu'utteleriu'utella : kiirehtiä valmiiksi, jouduttaa,
Missä mies puhasteleiksepuhastella, refl. puhasteleikse : puhdistautuu,
Sueiksen sueta, refl. sueiksen : valmistautuu urosten sulhomiehistä paras!"
Tuop' on äiti Lemminkäisen Katso lisääLemminkäisen äidin hahmo esiintyy kansanrunoissa Lemminkäisen surma -runossa, mutta varsinaisen muotonsa poikaansa pyyteettömästi auttava äiti sai Lönnrotin
toimitustyön tuloksena. Varhaisten Kalevalan tulkitsijoiden näkemyksissä Lemminkäisen äitiin on liitetty mielikuva vaikuttavasta ja järkkymättömästä äidinrakkaudesta
(esim. Krohn 1903; Tarkiainen 1911). Myöhemmin tutkijat ovat tarkastelleet äitihahmoa toisin, esimerkiksi äidin ja pojan suhdetta on tulkittu feministisistä näkökulmista,
joissa Lemminkäisen sankaruus kyseenalaistuu (mm. Sawin 1990; Apo 1995; Timonen 2004a).
Pani ruoan ruttoisesti
Syöä miehen nälkähisen,
Haukata halun-alaisen
Yhen kylynkyly : sauna joutuessajoutua : valmistua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ennättää, ehtiä (1:173); päästä nopeasti, pitää kiirettä (7:163); edistyä, kehittyä (35:103);
päätyä (33:9); ilmestyä, tulla vastaan (14:205) (Jussila 2009).,
40. Yhen saunan saapuessasaapua : valmistua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla (6:62; 7:294 ym.) (Turunen 1979)..
Siitä lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979).
Kansanrunoissa ja Kalevalassa ”lieto” Lemminkäisen epiteetti.
Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa;
liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). LemminkäinenKalevalan pääsankareita; laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääVaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot
koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy
kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)
Otti ruokoa rutostikiireesti, nopeasti,
Meni saunahan samassa,
Kävi kylpy-huonehesen;
Siellä peiponen(hellitellen) Lemminkäinen Katso lisääKalevalassa pikkulintua tarkoittavaa sanaa käytetään hellitellen myös Ilmarisesta (37:172) (Turunen 1979). peseiksepestä, refl. peseikse : pesee itsensä, peseytyy,
Pulmonen(hellitellen) Lemminkäinen Katso lisääKarjalassa pulmuine on pienen lapsen hellittelynimitys, joka esiintyy kielessä useina erilaisina variantteina (NES). puhasteleikse,
Päänsä pellavas-pioksipellavaspio : kourallinen pellavia,
Kaulanvarren valkeaksivalkea : puhdas, kirkas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tuli (5:118; 9:78; 26:172 ym.) (Turunen 1979)..
Tuli saunasta tupahan,
50. Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Oi emoni, vaimo vanha,*Säkeet 51−74 / Lemminkäinen pyytää äidiltään matkavaatteet ja äidille selviää tämän aikeet
Lemminkäisen pyytäessä vaatteitaan äiti kyselee matkan tarkoitusta, ja Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä Päivölän pitoihin. Lönnrotin käyttämät seikkaperäiset säkeet ovat runosta I2 816 (113−122).
Säepari: "Tuo sotisopani, kanna vainovaatteheni" variaatioineen on kiteytynyt ilmaisu, joka toistuu sekä Lemminkäisen virressä että Ahdin ja Kyllikin runossa. Runolaulajien tavoin Lönnrot esittää
Lemminkäisen pyynnön tuoda vaatteet toistamiseen äidin kanssa käydyn dialogin aikana. Kuten Kalevalan säkeissä 71−74, Lemminkäisen virressä pyyntö saada vaatteet jatkuu usein säkeillä, jotka viittaavat
vaatteiden pitoon suurissa juhlissa: "Häissä häilyteltäväni, / Pioisa piettäväni" (I2 729: 15−16, I2 713: 40−43; II 219: 8−13).
Säkeet, joissa äiti viittaa ilveksen ajoon, hirven hiihdäntään ja oravan ammuntaan, on Lönnrot yhdistänyt kahdesta runosta: "Kunne lähet poikuoni, / Metsälleko vai merelle, / Vain on hirven hiihantohon?"
(I2 728a: 23−25) sekä runosta VII1 812 (24−30), jossa dialogista on pitempi versio.
Astu aittahan mäelle,*Säe 52 / "Astu aittahan mäellä"
Säe: "Astu aittahan mäelle" esiintyy monenlaisissa yhteyksissä, mutta liittyy olennaisesti runoihin, joissa neito menee tai jossa häntä neuvotaan menemään aittaan hakemaan vaatteita ei-toivottua
avioitumista varten (Hirttäytynyt neito; Elinan surma; Varas vie koristeet, myös: Myyrin miniä).
Tuo sieltä somatsoma : sopiva, istuva, hyvänmallinen sopanisopa : paita, vaate,
Kanna vaattehet vakaisetvakainen : hyvä, mainio, kunnollinen,
Jotka päälleni pukisin,
Varustaisinvarustaa : pukea, panna ylleen varrelleni!"
Emo ennätti kysyä,
Vaimo vanha tutkaellakysellä, udella, tiedustella:
"Kunne lähet poikueni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 59−62: "Kylpemisestä emo ei vielä arvannut mitään; nyt näki pojallansa jotain erinomaista mielessä olevan" (Lna 121).
Sana poiut
'(hellitellen tai säälitellen) poika' (Jussila 2009).
60. Lähetkö ilveksen ajohon,
Vaiko hirven hiihäntähän,
Vai oravan ammuntahan?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis KaukomieliLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKansanrunoissa eri henkilö, joka tavallisesti esiintyy nimellä Kaukamoinen (Kaukamoisesta lisää ks.
Siikala 2012: 279−284). Vrt. Lemminkäisen muut toisintonimet Ahti Saarelainen, Kauko ja veitikka verevä (Turunen 1979).:
"Oi emoni kantajani,
Lähe en ilveksen ajohon,
Enkä hirven hiihäntähän,
En oravan ammuntahan;
Lähen Pohjolan pitoihin,
70. Sala-joukon juominkihin;
Tuo mulle somat sopani,
Vakaiset vaatteheni,
Häissä häilyteltävänihäilytellä : heilautella, liehutella,
Pioissa pieltäväni!"
Emo kielti poikoansa,*Säkeet 75−80 / Äiti kieltää lähtemästä
Äiti kieltää poikaansa lähtemästä, ja kielto saa Vienan alueella usein kiteytyneen ja ilmeisen arkaaisen ilmaisun: "Emo kielti, vaimo käski, / Epäsi kavetta kaksi, / Kielti kolme Luonnotarta
(mm. I2 729: 9−11, I2 774: 191−193; ks. Krohn 1903−1910: 577, 585; Siikala 2012: 289). Säkeet esiintyvät myös runotyypissä Väinämöisen ammunta.
Nainen miestänsä epäsi,
Epäsi kavettakave : haltiatar kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 78: "Itsekullaki ihmisellä oli näkymättömät haltiansa, jotka aavistuksilla eli muilla enteillä kokivat varjella ihmistä turmiosta" (Lna 121).
Luonnotar
esiintyy yleensä kollektiivisena naispuolisena ryhmänä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa ja kansanrunoissa naishahmot liittyvät luonnonilmiöihin tai ilmansuuntiin (Päivätär, Kuutar, Pohjolan emäntä).
Luonnotar, kave kuvataan alkuaikoja käsittelevissä myyteissä alkuäitinä, synnyttäjänä (Ganander 1789/1984). (Siikala 2012: 288−289; ks. myös Krogerus 1999.) Vrt. kansallisromanttiset tulkinnat
luonnottarista haltioina (Krogerus 1999: 131).
Lähtemästä Lemminkäistä
80. Hyvän Pohjolan pitoihin.
Noin sanoi emo pojalle,
Lausui vanhin lapsellensa:
"Ellös menkö poikueni,
Poikueni, KaukueniKau'ut : (hellitellen) Lemminkäinen
Noihin Pohjolan pitoihin,
Suuren joukon juominkihin;
Ei sua kutsuttu sinne,*Säkeet 87−92 / Kutsutta meneminen äidin kiellon syynä
Lemminkäisen virteen liittyy vahvasti teema, että Lemminkäistä ei ole kutsuttu pitoihin, koska häntä ei toivota vieraaksi. Äiti huomauttaa asiasta pojalleen usein jo tämän valmistellessa lähtöä:
"Nainen miestänsä epäsi: / "Elä lähe kutsutta pitohon, / Airuhitta juominkihin" (I2 749: 6−8). Paralleelisäkeen: "Ei tarkoin tahottane" on Lönnrot lisännyt Kalevalaan tallentamastaan Pistoksen loitsusta
I4 836 (128).
Lemminkäisen vastaussäkeet: "Koira kutsuen menee, / Hyvä ilman lykkelee" liittyvät joskus pitempään dialogiin matkalle lähtiessä (I2 830: 21−28), mutta yleisemmin vasta episodiin, jossa Lemminkäinen
saapuu pitopaikalle ja hänelle ilmoitetaan, ettei häntä ole kutsuttu. Lemminkäinen voi myös todeta lähtiessään: "Koria on kutsuttu vieras, / Koreemp' on kutsumaton" (I2 729: 40−41) ilman äidin kanssa
käytävää vuoropuhelua.
Lönnrot käyttää Pohjolan pidoiksi nimittämänsä tapahtuman säkeenkertona tässä "Suuren joukon juominkihin" (säe 86) ja aiemmin muun muassa "Sala-joukon juominkihin" (säe 70). Kansanrunoissa Lemminkäinen
tai Kaukomieli lähtee yleensä Päivölän pitoihin, jonka säkeenkertona voi olla "Hyvän joukon juominkihin" tai "Sala-joukon juominkihin" mutta usein myös "Jumalisten (Jumaliston) juominkeihin". Pitojen
luonne myyttisenä "jumalten pitoina" onkin ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena, ja Anna-Leena Siikala (2012: 280) huomauttaa, että myös se, ettei tällaisiin pitoihin kutsuta kaikkia asianosaisia,
on kansainvälinen myyttiaihe.
Ei tarkointäsmälleen ottaen, juuri tahotakana!"
Tuop' on lieto Lemminkäinen
90. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kurjat kutsuen menevi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 37−40 (tässä 91−96): "Parempata kutsua en tarvitse sinä ikänä, kun tuon miekkani kehotuksen"
(Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
Hyvä ilman hyppeleiksehypellä, refl. hyppeleikse : kulkee kevyesti, rientää hyppyjalkaa;
Tuoss' on kutsut kuun ikuisetkuunikuinen : ikivanha, niin vanha kuin kuu,*Säkeet 93−96 / Kutsut kuun ikuiset
Lönnrot on tuottanut Lemminkäisen puheenvuoron jatkon muokkaamalla säkeitä eri runoista. Aineksina on säkeet Lemminkäisen virren alkuosan oluenkeitto-episodin päättävästä kutsujen lähetyksestä:
"Työnsi kutsut kuusianne, / Airuet yheksiänne" (I2 721: 4−5; ks. myös mm. II 194: 13−14) sekä pohjoisilla alueilla metsästysloitsuissa yleisestä metsästäjän kehusta: "Minun on kullat kuun ikäiset,
/ Päivän polviset hopiet" (I4 1253: 43−44).
Vasta Kalevalan ilmestymisen jälkeen Länsi-Inkerissä toteutetuissa keruissa jälkimmäinen vertauskuva oli yleinen erilaisissa runoissa. Se liittyi kuvauksiin kohdehenkilön tai -ryhmän rikkaudesta
(ks. mm. III3 4060: 9−10; Laulajan palkka), ja erityisesti morsiamen vanhemmille laulettuun kiitokseen, jossa kehutaan morsiamen pääsyä hyvään taloon: "Siell' oli kullat kuun ikäiset, / Hopiat ijän
ikäiset, / Vaset valloin aikahiset (III3 4245: 14−16; Siell' on kirstu kirstun päällä).
Airuhutairut : kutsunkuljettaja, sanansaattaja alin-omaisetalinomainen : ainainen, ikuinen
Miekassa tuli-terässätuliterä : välkkyväteräinen,
Säilässä säkenevässäsäkenevä : kipinöivä, säkenöivä."
Tuop' on äiti Lemminkäisen*Säkeet 97−119 / Varoitus matkalla kohdattavista vaaroista
Lemminkäisen virteen kuuluvat olennaisesti matkalla kohdattavat "kummat" tai "surmat", joita äiti listaa tyypillisesti kolme ennen Lemminkäisen lähtöä. Lemminkäinen väheksyy surmia ja kehuu
tietäjäntaitojansa, joilla surmapaikoista selviää. Monet laulajat kuljettavat tarinaa suoraviivaisesti toteamalla äidin kuvaamien vaarojen jälkeen vain, että Lemminkäinen "toki lähti, ei totellut".
Lönnrot mukailee Kalevalassa pitempää, äidin ja Lemminkäisen vuoropuhelun sisältävää kaavaa, jossa jokaisen äidin kuvaaman vaaran jälkeen on vuoropuhelun sanat:
"Ellös lähe poikuoni,
Monet on kummat matkoillasi,
Monet tielläsi imehet."
"Mikä on kumma ensimmäinen?"
"Se on kumma ensimmäinen…"
(I2 774: 194−198; ks. myös I2 728a: 30−60).
Yhä kielteä käkesikäetä : yrittää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: aikoa, uhata, luvata (18:504; 25:231) (Jussila 2009).:
"Ellös vainen poikueni
100. Menkö Pohjolan pitoihin!
Monet on kummat matkallasi, Katso lisääSana kumma merkitsee säkeessä ihmettä, merkillisyyttä (Jussila 2009).
Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 45−48 (tässä 101−104):
"Ne Pohjan väki juuri Lemminkäistä vasten lienee loitsutaidollansa varustanutki. Jos olisivat vanhastaan olleet, niin Lemminkäinen kyllä ilmankin äitinsä selittämättä olisi ne tietänyt."
(Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Isot tielläsi imehetime : ihme,
Kolme surmoa Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella.
Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.) kovintakova : synkkä, kolkko,
Kolme miehen kuolemata."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ain' on surmia akoilla,
Kaikin paikoinjoka paikassa, kaikkialla kuolemia,
Ei uros hätäile noita,
110. Ei varsinaivan, varta vasten; varsinkaan varannekanavarata : pelätä, olla peloissaan;
Vaan kuitenki, kaikitenkikaikitenkin : joka tapauksessa,
Sano korvin kuullakseni,
Mimikä on surma ensimmäinen,
Ensimmäinen, viimmeinenki?"
Virkkoi äiti Lemminkäisen,
Vaimo vanha vastaeli:
"Sanon surmat syytä myöten, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 117 ja 118: "Ilmoitan ne suoraan semmoisina, kuin ovatki, vaikka kyllä mielesi siitä ei hyvästyne, vaikka kyllä mielelläsi soisit ne toisenlaisiksi"
(Lna 121).
Syytä myöten 'perusteellisesti, oikealla tavalla' (Jussila 2009).
Enkä miehen mieltä myötenmielen mukaan,
Sanon surman ensimmäisen,
120. Se on surma ensi surma:*Säkeet 120−146 / Ensimmäinen surma: tulinen kokko
Ensimmäinen surma on Vienan alueella Lemminkäisen virressä yleinen tulinen kokko, joka istuu tulisen joen tulisella luodolla kasvavan tulisen koivun tulisilla oksilla ja odottaa matkamiestä tulisin
kynsin. Lönnrotin säkeiden esikuvana ovat runot I2 728a (34−48) ja I2 744 (239−245).
Kansanrunossa Lemminkäisen vähättelevä vastaus äidin kuvaamiin uhkiin on yleensä: "Ei ole siinä miehen surma, / Eikä kuolema urohon" (mm. I2 728a: 47−48, 57−58, 70−71). Lönnrotin tallenteissa esiintyy
harvinaisempana myös säe, jossa on hänen sanallistamansa vertaus naisten (ja lasten) surmiin: "Ei ole siinä miehen surma, / Ei ole partasuun urohon, / Naisten surma, lasten kuolo" (I2 787: 30−32; vrt.
"Se on surma lapsen surma, / Vasta kaskavan urohon" I2 788: 3−4).
Lemminkäisen vastaus on loitsia leppäinen uros sijaiseksi kokon kynsiin. Lönnrotin säkeet ovat kooste runoista I2 774 (249−255), I2 759 (52−54): "Laulan leppäsen urohon / Koprihin kokon kynimen, /
Vaakalinnun varpahisin" sekä I2 795 (11−12): "Sen mä allina alennan, / Sen ma sorsana sukellan".
Menet matkoa vähäisen,
Pääset tietä päiväyksenpäiväys : päivämatka,
Tulevi joki tulinen Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 61 (tässä 123): "Tulisella lienee ensin vihaista, kovaa, väkevää osoitettu" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn
Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Poikki puolinpoikkipuolin : poikittain vastahasi,
Joessa tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luo'olla tulinen korkomäennyppylä, kukkula Katso lisääSuomen kielen murteissa korko-sanalla on esimerkiksi merkitykset 'koroke, korkea kohta, kohoama, mäki tms.;
korkeus; jalkineen kantapään koroke, kanta' (SMS). Karjalan kielessä korko mm. 'luoto, kari, matalikko' (KKS).,
Korolla tulinen kokkokotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (ks. Siikala 2012: 345).:
Yöt se hammasta hiovi,
130. Päivät kynttä kitkuttavikitkuttaa : hioa, hinkata
Tulialle vierahalle,
Saavallesaava : saapuva käkeävällekäkeävä : aikova, yrittävä, haluava."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Se on surma naisen surma Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 73 (tässä 135): "Semmoisia surmia eli vaaranpaikkoja naiset pelätkööt ja kavattakoot" (Lönnrot 1862/2005).
Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Ei ole kuolema urohon;
Kyllä mä siihen keinon keksin,
Arvoan hyvän asianasia : keino, menettelytapa:
Laulan leppäisen hevoisen,
140. Laulan leppäisen urohon
Sivutsenisivutse : ohi, ohitse Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva
sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). siirtymähän,
Eestäni vaeltamahan;
Itse sorsana sukellan Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 143: "Muiden aineitten seassa Lemminkäisellä oli kukkarossansa lepän lastusia, joista milloin tahansa loihtutaidollaan sai jonkun
elävän. Itsensä täytyi vesilinnuksi muuttua, jotta pääsisi sukeltamaan kokon kynsistä." (Lna 121.),
Allinaalli : vesilintu, jääsorsa Katso lisääVesilintu, jääsorsa (Ganander 1997; Kaukonen 1956: 625). Karjalassa suuret alliparvet liikkuivat keväällä Suomenlahden ja Laatokan
rannoilta Vienanmerelle ja palasivat sama reittiä syksyllä takaisin Suomenlahdelle (Kuusi 1963: 266). Alli kuvastaa kansanrunoissa alakuloista ja surullista mieltä. alenteleimealennella, refl. alenteleime : alennaudun eli sukellan,
Kouritsekourien alta Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila
& Issakainen 2003). kokon kynimenkynin : jalka, kynnet,
Vaakalinnunvaakalintu : kotka, suuri taikalintu Katso lisääSuomen vanhassa kirjakielessä vaakalintu on yleinen petolinnun nimitys. Sanan alkuosa ei liity
painonmääritysvälineen nimitykseen vaaka vaan kuuluu etymologisesti yhteen skandinaavisperäiseksi selitetyn vaa'as-sanan
kanssa, joka merkitsee tuskaa, kipua, poltetta, vammaa. Vaa'as esiintyy kalevalamittaisessa kansanrunoudessa. (NES s.v. vaaka.) varpahitsevarpaiden alitse Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto
(Punttila & Issakainen 2003).;
Oi emoni kantajani,
Sano surma keskimmäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
150. "Se on surma toinen surma:*Säkeet 150−178 / Toinen surma: tulinen kuoppa täynnä kuumia kiviä
Yksi surmista on Lemminkäisen virressä yleisesti lampi tai hauta täynnä kuumia kiviä: "Tuloo tulinen hauta, / Täysi kuumia kiviä, / Palavoja paateroja" (I2 728a: 51−55). Tulisen kuopan kuvaukseen
Lönnrot on lisäksi sovittanut säkeet Sammon ryöstö -runosta, jossa kuvataan Väinämöisen luoman luodon kokoa:
Tuo tuli pitkä pohjosehen,
Suvehen sitä pitempi,
Itähän iäti pitkä,
Loppumaton luotehesen
(VII1 680: 238−241)
Lönnrotin luomaa lumesta laulettua miestä ei esiinny kansanrunoissa, sen sijaan Lemminkäinen selvittää tulisen haudan tai lammen joko loitsimalla sen tien sivuun tai Vienassa yleisesti pyytämällä Ukko
ylijumalalta lumisadetta tai jäätä, joka jäädyttää lammen (esim. I2 728a: 89−111).
Lönnrot on voinut saanut lumimiehen idean paitsi lumen ja jään aiheesta myös hänen tähän kohtaan lisäämästään maagista varautumista kuvaavasta säekokonaisuudesta. Kohtaan, jossa Lemminkäinen saa kuulla
pidoista, muutama laulaja lisää kuvauksen siitä, kuinka Lemminkäinen varautuu lähtöön tekemällä suuren kokon, jonka tulessa on kolme yötä vahingoittumatta: "Siitä tungeksen tulesta, / Ei ole partana
palanna, / Eikä kuitrit kurvettuna" (I2 749: 14−22, ks. myös I2 713: 60−64, I2 834: 109−119).
Menet matkoa vähäisen,
Toki toisen päiväyksen,
Tulevi tulinen kuoppa,
Se on poikkipuolin tietä,
Itähän iätiloputtoman pitkä,
Luotehesen loppumatoinloputon,
Täynnä kuumia kiviä,
Palavia paateroitapaatero : kivi, kivenjärkäle;
Sinne on satoja saanutsaada : mennä, joutua,
160. Tuhansia tukkueltutukkuella : koota, kasata, sulloa,
Sa'ansadan : satamäärin miestä miekallista,
Tuhat rautaistarautainen : rautahaarniskainen oritta."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema urohon;
Kyllä mä siihen mutkanmutka : keino, konsti, metku muistan,
Mutkan muistan, keinon keksin:
Laulan ma lumesta miehen,
170. Uron hangesta hotaisenhotaista : laatia, kyhätä äkkiä,
Sen tungen tulen väkehentulen väki : tulen haltiaolennot; (konkreettisesti) tulen voima,
Vaivaelenvaivaella : työntää, panna valkeahanvalkea : tuli Katso lisääTulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. Vrt. sanan merkitys adjektiivina:
valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). (Turunen 1979.)
Kylpiäksi kuuman saunan
Vastan vaskisenvaskinen : vaskesta eli kuparista valmistettu kerallakanssa;
Itse siirräimesiirtää, refl. siirräime : siirrän itseni, siirryn sivutse,
Tungeimetunkea, refl. tungeime : työnnyn, tunkeudun tulen lävitse,
Ettei partanapartakaan palane,
Hivuskutripitkä hius, hiussuortuva kurvettunekurvettua : kärventyä;
Oi emoni kantajani,
180. Sano surma jälkimmäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma kolmas surma:
Menet vieläki vähäisen,
Pääset siitä päiväyksen
Pohjolan veräjän suulle,*Säkeet 185−194 / Kolmas surma: susi ja karhu Pohjolan veräjän suulla
Yksi Lemminkäisen virren surma-aiheista on Lönnrotin kolmantena surmana esittämä susi ja karhu, jotka on sidottu veräjän suulle: "Susi päälle suimastakse, / Karhu pääle kaimistakse" (I2 830: 52−54);
"Ne on syönyt saan miestä, / Tuhonut tuhan urosta, / Lijaten sinunik syö" (I2 729: 58−62).
Ahtahimpahan alahanala : paikka, tila,
Susi päälle suimistaiksesuimistaa, refl. suimistaikse : hyökkää, ryntää,
Karhu toisna kaimistaiksekaimistaa, refl. kaimistaikse : ryntää, seuraa mukana
Suulla Pohjolan veräjän,
190. Kapeimmassa kujassakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie;
Syönyt on sa'anki miestä,
Tuhonnut tuhat urosta,
Niin miks' ei sinua söisi,
Tuhoaisi turvatointa?" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 194: "Äiti vanhaan totuttuun tapaan nimittää lastansa turvattomaksi; taisipa siinä sivussa muistuttaa poikansa Pohjolan käynnistä" (Lna 121).
Virkkoi lieto Lemminkäinen,*Säkeet 195−214 / Lemminkäisen vastaus
Lemminkäisen vastauksen säkeet Lönnrot on lainannut Juhana Kainulaisen laulamasta häälaulusta, jossa sulhanen kerskuu maagisen varautumisensa teholla häissä:
uuhi uunna syötyvöä,
rieskana revittyö,
vaan ej mies pahempikan,
uros untelompikan;
miu on vyötty miesten vyöllä,
pantu miesten palkimella,
solmittu uron solilla
(VII2 3038: 85−90)
Lemminkäisen vastaus äidille jatkuu Kalevalassa mukaillen surman esittelyn säkeitä: "Suet on pantu suitsi suuhun, / Karhut rautakahlehisin" (I2 759: 67−68; vrt. runon UK26 säkeet 561−580).
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Uuhi uunna syötäköhön, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 105−108 (tässä 197−200): "Arvaatko minun lampaaksi, jonka metsän pedot siltään söisi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti
Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Säkeitä 197−206 hän kommentoi seuraavasti: "Nämät sanat L. lausuu puolin suutuksissa
ja innokkaasti" (Lna 121).
Sanan uusi taivutusmuodon uunna merkitys 'raakana' (Jussila 2009).
Rieskanarieska : tuore Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: happamattomasta taikinasta valmistettu leipä (33:45, 53) (Turunen 1979).
Karjalassa
rieska 'tuore, veres, happamaton' (KKS). revittäköhön,
Vaan ei mies pahempikanapaha : huono,
200. Uros untelompikanauntelo : uninen, veltto!
Minua on vyötty miehen vyöllä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 201 ja 202: "Vyöstä riippui miekka, miehen paras turva, sitä L. nyt vyönsä nimittämällä tarkoittaa" (Lna 121).
Pantupanna : pukea, varustaa miehen palkimellapaljin : soljen kiinnitysneula,
Solmittu uron solillasolki : vaatteiden tai vyön kiinnitin, koriste Katso lisääErilaisia solkia on käytetty kiinnittiminä ja koristeina Suomessa ainakin rautakaudelta saakka. Naisten
rintasoljet olivat miesten vastaavia suurikokoisempia. Käytössä oli tilanteesta ja kantajasta riippuen rengassolki tai hevosenkengän muotoinen solki; jälkimmäistä
käytettiin vaippojen, huntujen ja hameiden kanssa. Viikinkiajan lopulla vaatteiden rintamukseen kiinnitettiin kaksi kupurasolkea, jotka kannattelivat pronssirenkaista
valmistettua ketjua. (Turunen 1979.),
Jott' en vielä jouakanajoutaa : ehtiä, olla vapaana
Suuhun UntamonUntamo : maan alla nukkuva suuri tietäjä Katso lisääUntamo on Antero Vipunen, suuritietoinen, haudassa virsien ja nuottien kanssa makaava jättiläinen, jolta Väinämöinen käy
hakemassa sanoja ja tietoa (Turunen 1979: 22). Vrt. Untamo-niminen hahmo myös Kalevalan Kullervo-runossa Kalervon veljenä ja veljensä murhaajana sekä
Kullervo-pojan vastustajana. susien,
Kitahan kiro-kavettenkirokave : hyökkäämään noiduttu eläin."
"Muistan ma suelle mutkan,
Keksin keinon karhullenki:
Suet laulan suitsi suuhunsuitsisuuhun : valjaisiin, kuolaimiin,
210. Karhut rautakahlehisin,
Tahi rutjonrutjoa : rusentaa, rutistaa ruumeniksiruumen : (kuvaannollisesti) silppu, roska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: jäte, joka syntyy viljan puimisen seurauksena (Jussila 2009).
Karjalan kielessä ruumen 'puitaessa erottuva kevyt oljen, tähkien tms. jäte; ruumen' (KKS).,
Seulaisenseulaista : ruhjoa, survaista sepalehiksisepale : palanen, riekale;
Sillä siitä selvitäimeselvittää, refl. selvitäime : selviydyn,
Pääsen matkani perillemääränpäähän."
Sanoi äiti Lemminkäisen:*Säkeet 215−248 / Käärme-aita ja iso käärme
Yksi äidin luettelemasta kolmesta surmasta on yleensä joko iso "mato", joka on tien poikki, tai käärmeaita, mutta myös molemmat käärmeaiheet voivat esiintyä samassa runossa. Lönnrot esittää ensin
käärmeaidan kuvauksen (I2 728a: 64−68; XII1 107: 7−12). Variaationa Lemminkäinen tekee kansanrunossa itse käärmeaidan selvitäkseen susista ja karhuista (I2 729: 84−90), ja joissakin kansanrunoissa
käärmeitä on maassa (I2 784: 43−48).
Iso mato on Lemminkäisen virressä yleinen surma-aihe, jonka Lemminkäinen kohtaa jo tiellä: "Mato on tiellä poikki puolin, / Pitemp' on pirtin hirttä, / Paksump' on pertin patasta" (I2 729: 44−46).
Tästä Lemminkäinen selviää yleensä loitsun sanoilla:
Minä mies jumalan luoma,
Sinä mato jumalan luoma,
Pistä turpasi kuloon,
Paina pääsi mättäseen
(I2 729: 65−68).
"Et vielä perille pääsnyt;
Ne oli sinne mennessäsi,
Matkalla isot imehet,
Kolme kummoa kovoa,
220. Kolme miehen kuolemata;
Viel' on sinne saatuasi,
Paikallaperillä, määränpäässä pahimmat kummat:
Kulet tietä pikkaraisen,
Tulet Pohjolan pihalle,
Aita on rautainen raketturaketa : pystyttää, valmistaa,
Terästarhateräsaidalla ympäröity aitaus teeksenneltyteeksennellä : tehdä, rakennella
Maasta asti taivosehen,
Taivosesta maahan asti,
Keihäillä seivästettyseivästää : varustaa seipäillä,
230. Maan maoillamato : käärme aiastettuaidastaa : varustaa aidaksilla eli viistoon ladottavilla aitapuilla Katso lisääMaan madoista eli käärmeistä ja sisiliskoista rakennettu aita on yksi esteistä,
joita Lemminkäinen kohtaa matkalla Pohjolaan (Turunen 1979).,
Käärmehillä vitsastettuvitsastaa : kiinnittää aidanseipäitä toisiinsa vitsaksilla Katso lisääVitsas-sanalla tarkoitettiin koivusta, pajusta tai nuorista
kuusennäreistä tehtyä sidettä, jolla seipäät kiinnitettiin pareiksi ja johon aitapuut nojasivat (Turunen 1979).,
Sisiliskoilla sieltysidellä : sitoa kiinni siteellä,
Heittyheittyä : sinkoutua, heittäytyä joksikin hännät häilymähänhäilyä : heilua,
Pää-kurikatpääkurikka : nuijamainen pää, pääkoppa Katso lisääKäärmeen pää muistuttaa muodoltaan muinaista lyömäasetta, kurikkaa. Kurikka oli nuija, joka valmistettiin puusta
ja joka oli erityisesti toisesta päästään jykevähkö (Turunen 1979). kuilumahankuilua : heilua sinne tänne, kiemurrella,
Pää-kehätpääkehä : pääkoppa kähäjämähänkähätä : sähistä,
Päät ulos, sisähän hännät."
"Maass' on toisia matoja,
Ratajono kyitä käärmehiä
Ylös kielin kiehumassakiehua : sihistä,
240. Alas hännin häilymässä;
Yks on muita kauheampi
Eessä portin poikki-puolin,
Pitelämpipitelä : pitkä pirtin hirttä,
Paksumpi kuja-patsastakujapatsas : puupylväs, joka kannatteli kujan katosta,
Ylös kielin kiehumassa,
Suin ylös suhahtamassasuhahtaa : suhista nopeasti,
Ei ketänä muuta vasten,
Vasten vaivaista sinua."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
250. Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Seki on surma lapsen surma,
Ei ole kuolema urohon;
Tunnentuntea : osata, taitaa ma tulen lumoalumota : tehdä tuli taikakeinoin vaarattomaksi,*Säkeet 253−255 / "Tunnen ma tulen lumoa, valkeaisen vaivutella"
Lönnrot aloittaa Lemminkäisen kerskauksen säkeillä: "Nyt tunnen tulen lumoa, / Kekälehen keikätellä, / Maon mustan muikutella" (I2 834: 120−123) uhtualaisen Varahvontta Sirkeinin Lemminkäisen virteen
sisällyttämästä Tulen sanojen muunnelmasta. Tulen sanoissa esiintyy yleisesti säepari "Se tunsi tulen lumoja, / Valkiaisen vaivutella" (XII1 4487: 23−24), mutta joskus myös pitempi: "Mie tunnen tulen
lumoa, / Valkiaisen vaivutella, / Kekälehen kiepotella" (VII3 632: 93−95).
Valkeaisenvalkeainen : tuli Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (adjektiivina) valkoinen (44:120); (adjektiivina) puhdas, siisti (24:25; 25:114);
(substantiivina) kananmunan valkuainen (1:239). Ks. valkea. vaivutellakesyttää, lumota Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: nukutella, väsytellä (15:220); sekaantua eläimiin (12:489 ym.) (Jussila 2009).,
Ja tunnen maot manatapakottaa paha olento tottelemaan sananvoimalla eli loitsimalla,
Käärmehyiset käännytelläkäännyttää takaisin;*Säkeet 256−274 / Lemminkäisen kerskaus käärmeiden käsittelytaidoista
Kuvaus Lemminkäisen kyvystä käsitellä käärmeitä on yhdistelmä säkeitä Lemminkäisen virrestä ja parannusloitsuista. Perustana ovat säkeet Lemminkäisen virressä (ks. myös Lönnrotin tallentama
I4 1856: 1−19, 33−44, jossa säkeet osana Laulajan kerskauksia):
Vasta kynnin kyisen pellon,
Vakuolin maan matoset,
Käärmehiä käännyttelin −
Satuloihin saan matoa
Kytkin kyytä kymmen kunnan
(I2 774: 221−227).
Tätä Lönnrot täydentää D. E. D. Europaeuksen tallentamasta parannusloitsusta:
Vielä päänä eglissäkin
Piin kyitä kynsissäni,
Käsissäni käärmehiä,
Viel on kynnet kyyn veressä,
Käet käärmehen veressä
(VII4 1632: 5−9).
Lisänä on säkeitä: "Maon suuren suupalax, / Käärmehen käsialax" (I2 714: 43−44); "Tuo tänne tulinen miekka" − "Jolla konnan kopristelen, / Ilkiän iki puserran!" (I4 495: 173−177); "Laulan maon tien
mukahan; / Jopa tuolla tuosta pääsen" (VII1 835: 39−40).
Äskenvielä Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). päänäpäivänä eilisenä
Kynnin maata kyyn-alaistakyynalainen : kyiden vallassa oleva,
Käännin maata käärmehistä
260. Aivan paljahin kätösin;
Kyyt pitelin kynsissäni,
Käsissäni käärmehyiset,
Tapoin kyitä kymmenkunnan,
Sa'an mustia matoja,
Viel' on kynnet kyyn veressä,
Käet käärmehen talissa;
Sill' en taia tullakana,
Viel' en varsin jouakana
Maon suuren suu-palaksi,
270. Käärmehen käsi-alaksikäsiala : jonkin vallassa oleva; saalis;
Itse konnatkonna : paha olento tai henki Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ilkeä, pahantahtoinen noita (17:193); kelvoton ihminen (49:282)
(Turunen 1979).
Karjalan kielessä konna 'rupikonna; konna, heittiö; mokoma, pahanen' (KKS). Alkuperäinen merkitys on 'rupikonna,
sammakko', mutta suomessa ja karjalassa sanaa on alettu käyttää vertauskuvallisesti konnamaisista ihmisistä (NES). kouristelenkouristella : puristella kourin,
Ilkeät ikijäljettömiin puserranpusertaa : puristaa kasaan, rusentaa,
Kyyt on laulan laiemmallelaidemmalle : syrjemmälle, sivummalle,
Maot muutanmuuttaa : siirtää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vaihtaa (39:307); muuttaa olotilaa tai muotoa (32:442). Sanaa käytetään myös esimerkiksi
mielipiteen vaihtumisen yhteydessä (35:175). (Jussila 2009.) tien mukahantien mukaisesti,
Astun Pohjolan pihalta,
Tungeime tuvan sisähän."
Sanoi äiti Lemminkäisen:*Säkeet 277−284 / Johdanto äidin seuraavaan varoitukseen
Äidin varoituksen aloittava ilmaisu "Miehet miekkavyöllä" esiintyy erilaisissa runoissa, Lönnrotin säeparille lähin vastine on C. A. Gottlundin Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa runotyypissä Sodan
kuvaus tallentama: "Siel on miehet mieka vyöle, / Sulhaiset sota kalussa". Jatkona on sananlasku: "Humalassa hullut kaikki, pahat paljo juotuansa" (Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 1702, 1−2; ks.
Kaukonen 1956: 224, kommentti säkeisiin 283−284).
"Ellös vainen poikueni
Menkö Pohjolan tupahan,
280. SariolanSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi salvoksihinsalvos : hirsirakennus, tupa!
Siell' on miehet miekka vyöllä,
Urohot sota-aseissa,
Humalassa hulluthullu : riehakas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vähäjärkinen (5:168−169) (Turunen 1979). miehet,
Pahat paljo juotuansa,
Laulavat sinun poloisen*Säkeet 285−300 / Surma-aiheena loitsiminen omaan miekkaan
Lönnrot on sommitellut jakson hyödyntäen aihelmaa loitsutyypistä Kateita ja noitia vastaan sekä Lemminkäisen virteen sisältyvää harvinaisempaa aihetta, äidin varoitusta loitsimisesta omaan miekkaan.
Varoitus loitsimisesta omaan miekkaan tulee vienalaisella Jyrki Kettusella ensimmäisenä kummana: "Lauletaan sinua siellä / Omahasi miekkahasi, / Terähän tekemähäsi" (I2 774: 199−201). Aihe esiintyy
myös Mekrijärven Simana Sissosella: "Siihen silma lauletahan, / Lauletahan, voitetahan / Miekkahan tuliterähän" (VII1 836: 93−95), johon Sissosen Lemminkäinen vastaa: "Laulan leppäsen urohon / E'estäni
juoksemahan / Miekkahan tuliterähän" (VII1 836: 99−101).
Lönnrotin Lemminkäinen kuitenkin kerskuu "laulavansa" itse vastustajansa: "Vain ei minua laula Lappi, / Eikä tunge Turjalainen, / Minä laulan Lappalaisen" (VII1 836: 8−10) sekä kiteytyneellä aihelmalla
loitsusta Kateita ja noitia vastaan:
Minä laulan Lappalaisen,
Salasyöjäni sanelen
Laulan halki hartionsa,
Puhki leukansa puhelen,
Paijan kauluksen kaheksi,
Rikki rintalastasesta
(I4 42: 1−7; ks. myös VII4 1628: 1−6; XII1 3616: 1−8)
Tämän loitsurunon alkusointuiset sanaparit esiintyvät myös muualla, muun muassa D. E. D. Europaeuksen ja H. A. Reinholmin Venjoella tallentamassa runotyypissä Maie: "Löi tuo rikki rintaluunsa, / Halki
hartialihansa" (IV1 107: 9−10 ja IV1 674: 12−13).
Miekkahan tuliterähän;
Jo on laulettu paremmat,
Jalommatkijalo : iso, kookas, mahtava, pystyvä jaksettunajaksaa : voittaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: riisua, purkaa (17:297); nylkeä (15:104); voida, kyetä (3:338) (Turunen 1979).."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
290. Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Jo olen ennenkin elellyt
Noilla Pohjolan tuvilla,
Ei minua laula Lappirajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap
merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat
lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan
käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olisi varhaisemmalta merkitykseltään
'syrjäseutu'. (NES s.v. lappi, Lappi.),
Eikä tungetunkea : loitsia johonkin Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: työntää sisään, ahtaa (12:231 ym.); asettaa jotakin vasten, painaa (9:407 ym.); hyökätä,
tunkea päälle (29:297) (Jussila 2009). Turjalainenturjalainen : Pohjolan asukas Katso lisääSuomen kielessä turjalaisella on voitu tarkoittaa saamelaista tai tietäjää, noitaa, velhoa
(SPK s.v. Turjanselkä). Karjalan kielessä turjalaine 'vierasheimolainen' (KKS). Ks. Turja.;
Itse laulan Lappalaisenlappalainen : rajalla, rajaseudulla asuva henkilö; suuren noidan mainesana Katso lisääLappalainen ei liity tässä Lappiin vaan viittaa rajalla,
rajaseudulla asuvaan henkilöön. Lönnrot kommentoi Kalevalan 3. runon säettä 22: "Sana lappalainen alkuansa merkitsi lappeessa eli vieressä, rajalla asuvaa" (Lna 121).
Ks. Lappi.,
Sekä tungen Turjalaisen,
Laulan halki hartionsa,
Puhkiläpi leukansa puhelenpuhella : loitsia,
Paian kauluksen kaheksikahteen osaan,
300. Rikki rintalastasensa."
Sanoi äiti Lemminkäisen:*Säkeet 301−314 / Äidin muistutus Lemminkäisen aiemmin saamasta surmasta
Lönnrotin sommittelemassa jaksossa äiti muistuttaa Lemminkäistä tämän aiemmalla retkellä saamasta surmasta (runot UK 14 ja 15). Säepari: "Olen uinut umpilammet, / Koiran kieliset kokonut" (I3 1275: 10−11)
on Lönnrotin tallentamasta moniaiheisesta runosta. Säe "Jo olen uinut umpilammin" esiintyy myös Lönnrotin tallentamassa Kommilta kosinta -runossa (I1 566: 28−39).
Lisäksi Lönnrot kertaa Arhippa Perttusen laulamat päätössäkeet Lemminkäisen surma -runossa: "Meni kosessa kolisten, / Myötä virrassa vilisten (I2 758: 290−291) sekä äidin sanat Lemminkäisen surma -runon
versiossa, jossa Lemminkäinen herää henkiin: "Sano äiti, noin nimesi: "Viel' olisit viikomman moanu / Ilman äitittäs pahatta" (I2 834: 324−328, ks. myös I2 730: 14 −16, I2 733: 18−20; vrt. runo UK 15,
kommentti säkeisiin 549−568).
"Ohoh poikani poloinen,
Vielä muistat muinaistasimuinainen : entinen, aikaisempi,
Kerskut ennenaikaisemmin käynnistäsikäynti : vierailu:
Jo olet ennenkin elellyt
Noilla Pohjolan tuvilla,
Uinut kaikki umpilammit, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 307−314: "Muistuttaa siitä, kun märkähattu karjanpaimen hänen oli Tuonelan jokeen saattanut" (Lna 121).
Sana umpilampi
tarkoittaa umpinaista, laskujoetonta lampea (Turunen 1979).
Koiran-kielisetkoirankielinen : koirankieltä kasvava Katso lisääKoirankielinen oli umpinaisista lammista yleisesti käytetty nimi (Turunen 1979). Koirankieli
(Cynoglossum officinale) viihtyy virtaamattomien vesistöjen läheisyydessä (Niemi 1910: 108). kokenut,
Käynyt koskia kolistenkolista : törmäillä kosken kiviin,
310. Myötävirtojamyötävirta : alaspäin virtaava vesi vilistenvilistä : mennä vilahdellen,
Tuonen kosketTuonen koski : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki ~ koski on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti
maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.) tunnustelluttunnustella : kokea, tuntea, tuta,
Mitannutmitata : (kuvaannollisesti) kulkea Manalan virratManalan virta : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta;
Siell' oisit tänäki päänä
Ilman äitittä pahattapaha : kurja, onneton, raukka."
"Muistapa mitä sanelen:*Säkeet 315−322 / Surma: seipäät täynnä miesten päitä, yksi tyhjä Lemminkäistä varten
Yhtenä surma-aiheena Lemminkäisen virressä esiintyy yleisesti yhtä päätä vailla oleva seiväs:
Mäki on täynnä seipähiä,
Ne on täynnä miehen päitä,
Yks' on seiväs ilman jäänyt,
Pään varalla Kaukomielen
(I2 759: 22−25; ks. myös mm. I2 787: 26−29; I2 774: 264−267).
Kansanrunossa Lemminkäinen selviää tästä seuraavasti: "Otan kourat kuollehelta / Pään mäkäsen määnneheltä / Senki seipähän varalle" (I2 774: 271−273, ks. myös I2 759: 28−30). Nämä säkeet on Lönnrot kuitenkin
sijoittanut Kalevalassa vasta myöhempään kohtaan (ks. runo UK 27, kommentti säkeisiin 388−396).
Tulet Pohjolan tuville,
Mäki on täynnä seipähiä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 139−141 (tässä 317−319): "Muistuttaa muinaisesta tavasta, jolloin vihollisten poikki lyödyt päät pelotukseksi
ja urhoollisuuden muistoksi asetettiin seivästen eli pylvästen päähän. Niin karhun pääkallon kanssa vieläki tehdään." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn
Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Piha täynnä pylvähiä,
Ne on täynnä miehen päitä;
320. Yks' on seiväs päätöinpäätön : ilman päätä oleva seiväs,
Senpä seipähän nenähännenä : pää, kärki
Sinun pääsi leikatahan!"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hurjakelvoton, huono noita huolinevihuolia : surra, murehtia,*Säkeet 325−330 / Lemminkäisen vaaraa vähättelevä vastaus
Lemminkäisen vähättelevän vastauksen säkeet ovat tässä peräisin kahdesta D. E. D. Europaeuksen Pohjois-Karjalan Suistamolla tallentamasta runosta. Ensimmäisessä Lemminkäisen virressä yleensä tavattava
seiväs-aihe on yhdistetty seppä Ilmariseen, jota varoitetaan ja joka vastaa Hiidestä kosinta -runossa: "Hurja noita huolinevi, / Epäkelpo keksinevi, / Ei noita uro tottele" (VII1 381: 57−64). Lisäsäkeet ovat peräisin Lemminkäisen vastauksesta: "Hullu noita pelkänevi / 5, 6 vainovuotta, / 7 sotakeseä" runossa VII1 768 (15−17).
Epäkelpokelvoton keksinevi
Viittä, kuutta vainovuottavainovuosi : sotavuosi Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'.
Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES.) Kalevalassa
vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotatanner' (36:25),
vainotie 'sotatie' (36:3) jne. (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).,
Seitsentä sotakeseä,
Ei noita uro totelletotella : huolia, välittää Katso lisääSanan merkitys yleiskielessä on 'noudattaa käskyä, kehotusta' (3:67; 4:191 ym.), mutta Kalevalassa myös 'huolia, piitata, välittää'
(vrt. 6:169; 17:130 ym.) (Turunen 1979).,
330. Vääjännevääjätä : välittää, piitata; väistää väheäkänävähänkään, ollenkaan;
Tuo mulle sotisopanisotisopa : sotapuku,*Säkeet 331−342 / Isän miekka
D. E. D. Europaeuksen Hietajärvellä tallentamassa runossa I2 743 (32−37) on säkeet, jossa Lemminkäinen pyytää äitiään tuomaan vaatteiden lisäksi isän miekan: "Tuos sieltä isoni miekka, / Ja kanna isoni
kalpa".
Lönnrotin miekkaan liittämä säepari "Viikon on vilussa ollut, Kauan kaihossa siassa" esiintyy hyvin erilaisissa runotyypeissä, kuten Karhun metsästys (VI2 4913: 77−78), Luonnon nostatus (VII3 61: 4−5),
Laulajan alkusanoja (I4 204: 10−11), Läävämato (VII5 4154: 13−14, VII5 4197: 54−55) sekä kerran myös Lemminkäisen surmassa (VII1 835: 269−270). Muut lisäykset on Lönnrot muokannut yleisistä säeaineksista,
lähimpänä esikuvana ovat mahdollisesti D. E. D. Europaeuksen Inkerissä tallentamat säkeet: "Luotu itkemään ikäni, / Aj'an kaiken kaipaamahan" (V3 liite 13: 8−9).
Vanhat vaino-vaattehenivainovaate : sota-asu Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'.
Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES.)
Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotatanner'
(36:25), vainotie 'sotatie' (36:3) jne. (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).,
Itse käynkäydä : hakea, noutaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: käydä (1:16, 59, 172 ym.); koskettaa, tarttua (42:66; 45:334); kelvata, sopia (17:511);
liikkua (49:77) (Turunen 1979). isoniiso : isä miekan,
Katsonkatsoa : valita kalvankalpa : pistomiekka taattosenitaatto : isä,
Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).
Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan;
pitkään aikaan' (KKS). on vilussavilu : viileys, kylmyys ollut,
Kauan kaihossakaiho : pimeä; piilo Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaipaus, ikävä (22:401, 420; 34:22); äkäisyys, viha (18:469) (Turunen 1979). siassasija : paikka,
Itkenyt ikänsä siellä,
Kantajata kaipaellut!"
Sai siitä sotisopansa,
340. Vanhat vaino-vaattehensa,
Isonsa ikuisen miekan,
Tuon taaton sotatoverin;
Senpä siltahan sysäsi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 157 ja 158 (tässä 343 ja 344): "Koetti, jos vielä olisi kyllin notkea" (Lönnrot
1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Itämerensuomalaisissa kielissä
yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt
muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.)*Säkeet 343−347 / Miekkataitojen esittely
Esikuva episodiin, jossa Lemminkäinen testaa miekkaansa, on runosta I2 774 (202−206):
Otti miekkansa omansa,
Perin peltohon sysäsi,
Ite kääntyvi käessä
Niin kuin kuiva haavan lehti
Elikkä kesi oravan
Kuvailevat säkeet: "Niinkun tuores tuomen latva, / Vasta kasvava kataja" (I3 1684: 153−154; VII4 3027: 13−14) ovat sen sijaan häälaulusta, jossa morsianta neuvotaan (Notkahuta nuoret niskat).
Terinterä edellä työnti lattiahan,
Miekkanen käessä kääntyi,
Kuniniin kuin tuore tuomen latva,
Tahi kasvava kataja;
Sanoi lieto Lemminkäinen:*Säkeet 348−362 / Miekkataidoilla kerskailu
Tämän jakson alun lienee Lönnrot muotoillut tallentamansa Polvenhaava-runon tapaan: "Ei ole talossa taassa / Veri synnyn tietäjätä, / Rauan roanan katsojata" (I1 283: 25−27) sekä Lemminkäisen virren
säkeillä: "Suan seinähän sivalti, / Harjan paino patsahasen" (I2 758a: 1−2).
Seuraavaksi Lönnrot toistaa lähes sellaisenaan nelisäkeen Kiteellä tallentamastaan, Hiidestä kosinta -runotyyppiä mukailevan runon alusta:
Sen minä mieheksi sanoisin,
urohoksi arvelisin,
joka jouseni vetäisi,
kivereni kiinittäisi
(VII1 426: 1−4).
Säepari: "Sen minä (sitä) mieheksi sanoisin, / urohoksi arvelisin (uskaltaisin)" on kiteytynyt johdanto, joka löytyy jo Christfried Gananderin ja J. Fellmanin 1700-luvun lopun tallenteista Pohjanmaalla
(XII1 4084: 8−10; XII2 4964: 1−9, XII2 6292: 20−22) sekä Zacharias Topelius vanhemman 1803 Kemissä tallentamasta Ilman immen kosinta -runosta (XII1 62: 9−15). Kalevalan ainesten keruun jälkeen säepari
tallennettiin miesten lauluissa myös eteläisillä runoalueilla (ks. runotyyppi: Sitä mieheksi sanoisin).
"Tuskin on Pohjolan tuvissa,
350. Sariolan salvoksissa
Tämän miekan miettiäistä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 161 (tässä 351): "Joka tohtisi tätä miekkaa vastaan ruveta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan
koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Sana miettijäinen merkitsee mittaajaa, koettelijaa (Turunen 1979; Jussila 2009).
Tämän kalvan katsojaistakatsojainen : mittelijä, miekkasille uskaltautuja."
Jousen Katso lisääVarhaisimmat jouset olivat yksinkertaisempia ns. käsijousia, mutta myöhemmin opittiin valmistamaan kehittyneempiä, liipasin- ja lukkolaittein varustettuja
jalkajousia (Turunen 1979). seinältä sivaltisivaltaa : ottaa nopeasti, siepata, tempaista,
Kaarenkaari : jousi vahvan vaarnaseltavaarnanen : puusta valmistettu naula Katso lisääEntisaikoina vaatteita, aseita, työkaluja ja muita esineitä ripustettiin seinään kiinnitettyihin puunauloihin (ks.
Turunen 1979; Jussila 2009).,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Sen mä mieheksi sanoisin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 357−362: "Jousi oli niin jäykkä, ettei luullut Pohjolassa ketään löytyvän, joka sen saattaisi jännittää" (Lna 121).
Urohoksi arveleisin,
Joka jouseni vetäisivetää : kiristää, virittää,
360. Kiveränikiverä : äkisti kaartuva, taipuva Katso lisääKarjalan kielessä adjektiivi kiverä 'kiperä, käyrä' (KKS). Suomen murteissa sanalla on yleisesti
merkitys 'kippurainen, käyrä, jyrkästi kaareva; jyrkkä, mutkainen' (SMS). kiinnittäisikiinnittää : jännittää, virittää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (käärmeaidasta) sitoa (26:589) (Turunen 1979; Jussila 2009).
Noilla Pohjolan tuvilla,
Sariolan salvoksilla."
Siitä lieto Lemminkäinen,
Tuo on kaunis Kaukomieli
Suorihesuoria, refl. suorihe : pukeutui, laittautui Katso lisääKarjalan kielessä šuorie ja šuorita 'pukeutua; valmistautua,
varustautua; suoriutua, valmistua; tehdä lähtöä, lähteä' (KKS). sotisopihin,
Puki vaino-vaattehisin,
Itse lausui orjallensaorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan
antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia
(10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta;
tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)
Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi on osto-orjaseniosto-orja : ostamalla hankittu orja,*Säkeet 369−382 / Orja valjastaa Lemminkäisen ratsun
Lönnrotin mallina on ollut Lemminkäisen virressä harvinainen isälle osoitettu pyyntö valjastaa ori:
"Jouuta, minun isoni,
Se vanha sotiorini,
Valmistele vainovarsan!"
Isoohon ainoohon
Jou'utti sotiorihin,
Valmisteli vainovarsan
Pojallehen ainoalle
(VII1 835: 70−76).
Orjaan liittyviä säkeitä ei esiinny Lemminkäisen virressä. Lönnrot on ottanut keskeiset säkeet Iivana Kojosenpoika -runosta: "Oios, ostoorjueni, / Rahan saatu raatahainen"
(II 142: 40−41).
370. Rahan saaturahalla ostettu raatajani!
Jouvutajouvuttaa : valmistaa kuntoon sota-oriini,
Valjastele vainovarsasotahevonen Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on
johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES.) Kalevalassa
vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotatanner' (36:25),
vainotie 'sotatie' (36:3) jne. (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).
Lähteäkseni pitoihin,
Lemmon joukonLemmon joukko : Pohjolan asukkaat Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä
Hiiden toisintonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277).
Lempo-nimellä on yhteys lempi-sanaan;
alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti vanhojen henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty,
Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) juominkihin!"
Orja nöyrä, neuvottavakäskettävä,
Pian pistihepistää, refl. pistihe : pistäytyi pihalle,
Työnti varsan valjahisin,
Puikkoihinpuikko : aisa tulipunaisentulipunainen : punaruskea hevonen,
Sanoi tuolta tultuansa:
380. "Jo olen tehnyt tehtäväni,
Suorittanutsuorittaa : laittaa valmiiksi, varustaa kuntoon tuon orosi,
Varsan viljonviljo : oivallinen, erinomainen Katso lisääViljo(n) on ollut kansanomaisesti yleisesti käytössä varsan mainesanana (Turunen 1979). Karjalan
kielessä viljon 'kunnon, oiva'. Suojärveltä tieto: "Vaĺĺastele viĺĺoivarzoi, kirjoikorjoi kiińittele". (KKS.) valjastanut."
Siitä lieto Lemminkäisen*Säkeet 383−388 / Lemminkäisen lähtöhetki koittaa
Lönnrot on liittänyt Lemminkäisen lähtöön säkeet, jotka esiintyvät Pohjois-Karjalassa yleisesti Väinämöisen ammunta -runotyyppissä: "Käsi kielti, toinen käski, / Sormet suoniset epäsi" (VII1 56: 7−8),
sekä lopuksi Lemminkäisen virressä yleisen toteamuksen: "Toki lähen, en totelle, / Varsin lähen, en varannu" (VII1 812: 45−46).
Luku(määrä)aika lähteä tulevi,
Käsi käski, toinen kielti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 385: "Äitinsä varotuksista oli hän kuitenki vähän epäeleväksi tullut" (Lna 121).
Sormet suoniset pakotti;
Tokitottakai, tietenkin läksi, kuin käkesikäetä : aikoa; uhata; luvata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: yrittää, koettaa (19:551; 28:168 ym.) (Jussila 2009).,
Varsin läksi, ei varannut.
Emo neuvoi poikoansa,*Säkeet 389−418 / Lemminkäisen äidin neuvot, miten käyttäytyä pidoissa
Lönnnrot on käyttänyt runon 26 kertomuskehyksenä erityisesti vienalaisia runoja I2 774 ja I2 816, joissa äiti myös neuvoo matkalle lähtevää Lemminkäistä pidoissa juomisen ja istumisen suhteen
(I2 774: 282−291, I2 816: 123−137). Lönnrotin neuvoihin liittämät säkeet: "Mato maljassa venyvi, / Toukka tuopin pohjasessa" (I2 749: 286−87) ennakoivat pidoissa tapahtuvaa käärmeoluen tarjontaa.
Äidin antamat ohjeet on upotettu Lemminkäisen virteen myös runossa I2 730 (30−36). Juomisen ohje on tallennettu Vienassa Arhippa Perttuselta lisäksi irrallisena aihelmana (Emo neuvoi poikoansa −
juomingeissa, I3 2005, I3 2006, I3 2008 ). Näistä tallenteista Lönnrot on yhdistänyt Kalevalaan säkeet: "Läpi käymään keräjät, / Jutut julki polkemahan".
Puolella sijalla istuminen esiintyy teemana häälauluissa morsiamelle osoitetuissa neuvokkivirsissä (keruuaikana I3 1710f: 14−17, ks. myös Istu puolella sijaa), kuitenkin niin, että ohjeena on: "Anna
paremmalle parempi puoli, / Etu ennen ollehella!" (I3 1673: 53−54).
390. Vanhin lastansa varoitti
Oven suusta, orrenorsi : rakennuksen sisäpuolella sijaitseva kannatus- tai sidehirsi alta,
Kattilan katasioiltakatasija : lieden luona sijaitseva katantasija, jolla ruuantähteitä sisältäviä patoja säilytettiin peitettyinä:
"Poikueni ainueniainut : ainokainen,
Lapseni vakautenivakaus : turva Katso lisääVakaus-sanan on katsottu tarkoittavan vanhempansa turvana olevaa lasta (Turunen 1979).!
Jos sa jou'ut juominkihin,
Tapahuttapahtua : (sattumalta) joutua jonnekin mihin tahansa,
Juopa puoli tuoppiasi,
Keskimaihinkeskelle, puoleenväliin maljasesi,
Anna toisen toinen puoli,
400. Pahemman pahempi puoli,
Mato maljassa venyvivenyä : loikoa, maata pitkällänsä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: olla pehmeänä, vetelänä (9:163; 39:75); olla laiskana, jouten (22:496); mennä
makuulle (29:239); kasvaa pituutta, pidetä (31:283) (Turunen 1979).,
Toukkakäärme tuopin pohjukassapohjukka : pohja!"
Vielä neuvoi poikoansa,
Varsin lastansa vakustivakustaa : muistuttaa, teroittaa mieleen
Perimäisen pellon päästä,
Veräjältä viimeiseltä:
"Jos sa jou'ut juominkihin,
Tapahut mihin tahansa,
Istu puolella sioa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 409: "Elä istu niin, ettet aina olisi varalla, tahi elä riitele, pyri parempaan sijaan, vaan anna toisen, jos kohta huonommanki,
se saada" (Lna 121).
Sana sija säkeessä 'istumapaikka' (Jussila 2009).
410. Astu puoli-askelellapuoliaskel : askel, joka on pituudeltaan lyhyt eli puolet tavallisesta,
Anna toisen toinen puoli,
Pahemman pahempi puoli,
Niin sinusta mies tulevi Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 413−416: "Sillä tavoin et puutu riitoihin" (Lna 121).,
Uros selväselväpiirteinen, uljas selkiäviseljetä : kehittyä, kirkastua
Läpi käymähän keräjätoikeuden istunto, käräjät Katso lisääLemminkäisen äiti toivoo poikansa selviävän kaikista vastoinkäymisistä, vaikka joutuisikin "läpi käymähän keräjät, jutut julki
polkemahan" (Turunen 1979).
Keräjät tarkoittivat muinaissuomalaisilla ja muinaisgermaaneilla vapaiden miesten pitämää kokousta, jossa
päätettiin yhteisistä asioista. Muinaislöytöjen, varhaisen historiallisen tiedon ja paikannimien perusteella keräjät pidettiin tavallisesti taivasalla. Niissä
laadittiin lait, päätettiin sodasta ja rauhasta sekä ratkaistiin siviili- ja rikosoikeudellisia asioita jo ennen historiallista aikaa. (Turunen 1979.)
Karjalan keräjät ja muut lähisukukielten vastineet liittyvät kerätä-verbiin (NES).,
Jututjuttu : käräjillä ratkottava riita-asia julki polkemahanpolkea julki : tuoda esiin, esittää,
Urohoisessa väessäurohoinen väki : miesjoukko,
Miehisessä joukkiossa!"
Siitä läksi Lemminkäinen*Säkeet 419−426 / Lemminkäinen lähtee matkaan
Lönnrot kuvaa Lemminkäisen matkantekoa hevosella noudatellen Pohjois-Karjalan Lemminkäisen virsi -runojen säkeitä (mm. VII1 812: 49−53, VII1 787: 19−23, VII1 791: 76−80). Kansanrunoissa matkanteon kuvaus
jatkuu, kunnes vastaan tulee ensimmäinen surma.
420. Istuen oron re'essä;
Iski virkkuavirkku : sukkela, vireäliikkeinen hevonen vitsalla,
Heittiheittää : lyödä, iskeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91);
jättää kesken, jättää johonkin olotilaan (19:32; 26:233); jättää pois, luopua jostakin (24:367); jättää olemaan, säästää (3:452); jättää oman onnensa nojaan, hylätä
(38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537) (Jussila 2009). helmi-ruoskasellahelmiruoskanen : helmisiimainen ruoska Katso lisääVrt. helmiletku, helminen, helmisvyö, helmivyö,
kariperä.;
Läksi virkku vieremähänvierrä : kulkea, juosta Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.);
riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen)
(35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)
Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).,
Hevoinen helettämähänhelettää : juosta kevyesti.
Ajoi aikoa vähäisen,
Hyvänhyvä : runsas, melkoinen hetkenhetki : tuokio hetkuttelihetkutella : ajaa vauhdikkaasti niin, että reki heittelehtii Katso lisääKarjalan kielen verbi hetkuttoa 'hetkua, keinua, hyllyä, notkua'.
Hetkuttaen ajettaessa reki heittelehtii, vrt. tieto Säämäjärveltä: "Odnokolǩku ('kaksipyöräiset rattaat') hetkuttau lujah ajajez". (KKS.),
Näki tiellä teirikarjanteirikarja : teeriparvi Katso lisääKarjalan kielessä ja suomen murteissa karja-sanalla on useita merkityksiä, mm. 'lauma, parvi, joukko'
(KKS; SMS).,*Säkeet 427−438 / Lemminkäinen kerää talteen teeren sulkia
Matkakuvauksen väliin Lönnrot sijoittaa kansanrunoista poiketen itse luomansa episodin, jossa Lemminkäinen ottaa talteen teeren höyheniä ja sulkia. Teeren tai teerien loitsiminen tai tempaaminen lepikosta
on Lemminkäisen virressä yleinen tapa selvitä tulisesta kokosta. Mallina ovat tässä ne Vienan alueen runot, joissa Lemminkäinen kertoo äidilleen ottavansa sulkia talteen sekä hyödyntää niitä kokon
kohdatessaan:
Otan sulkia hitusen,
Hieroon utustelennen
2 kämmenen kesessä,
Sormen 10 sovussa,
Siitä lähtee teiri karja
(I2 830: 37−41, 92−94, ks. myös I2 828: 108−113).
Säe 437 on sananlasku: "Kaikki tarpehen talossa" (Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 2423, 1; Kaukonen 1956: 226, kommentti säkeeseen 437).
Teiret lentohon lehahti,
Lintukarjalintuparvi Katso lisääKarjalan kielessä ja suomen murteissa karja-sanalla on useita merkityksiä, mm. 'lauma, parvi, joukko' (KKS; SMS). kapsahuttikapsahuttaa : pyrähtää lentoon Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lyödä, kopsauttaa (27:314); kastaa nopeasti (50:475) (Jussila 2009).
430. Eestä juoksevan hevoisen.
Jäi hitusen höyheniä,
Tielle teiren sulkasia,
Ne kokosi Lemminkäinen,
Tapaelitapaella : ottaa, koota taskuhunsa,
Ei tieä mikä tulisi,
Tapahtuisi taipalella,
Kaikki on tarpehen talossa,
Hyväksi hätävarana.
Ajoi eelleheneteenpäin, kauemmaksi vähäisen,*Säkeet 439−448 / Matkanteko jatkuu, kunnes vastaan tulee ensimmäinen surma
Matkanteko jatkuu, kunnes hevonen reagoi ensimmäiseen vaaraan, jonka Lemminkäinen toteaa olevan äitinsä sanojen mukainen (VII1 812: 49−60, ks. myös VII1 787: 19−27, VII1 791: 76−87, VII1 792: 91−97).
440. Kulki tietä pikkuruisen,
Jo hepo hörösteleikse, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 141 ja 142: "Hevoinen usein havaitsee vaarapaikat ennenku ajaja" (Lna 121).
Verbi höröstellä,
refl. hörösteleikse 'höristää korviaan, kuulostelee' (Turunen 1979).
Luppakorva Katso lisääLuppakorva-sanaa käytetään yleensä eläimestä, jolla on riippuvat korvat. Kalevalassa sanalla tarkoitetaan koiraa (18:488) ja
hevosta (ks. myös 38:182, 206, 230). (Turunen 1979.)
Vrt. Lönnrotin kommentti sanaa koskien: "Lieneekö alk. ollut luima =
l. luimukorva, joka hevosesta paremmin sopisi. Huomaamatta olisi se sitten luppakorvaksi, jota koirista
tavallisesti sanotaan. Luippakorvastaki olisi samalla tavalla sana voinut muuttua;
luippa = något spetsigt." (Lna 123.) luonteleikseluonnella, refl. luonteleikse : liikahtelee rauhattomasti.
Se on lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli
Kuorustihekuorustaa, refl. kuorustihe : kampeutui ylös korjastansakorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki ,
Kaarastihekaarastaa, refl. kaarastihe : nousi, kiipesi katsomahan,
Niin on kuin sanoi emonsa,
Oma vanhempi vakasiva'ata : vakuuttaa:
Aivinjuuri, aivan on joki tulinen*Säkeet 449−482 / Kohtaaminen tulisen kokon kanssa
Lemminkäinen kohtaa ensimmäisenä surmana tulisen kokon. Kuvaus on varsin samanlainen Lemminkäisen virren eri toisinnoissa. Poikkeuksena on yleisemmin hammasta hiovan ja kynttä kitkuttavan kokon (vrt.
runon 26 aiemmat säkeet 123−130) sijaan muutaman kerran kuvattu kokon tulinen ulkonäkö, jonka Lönnrot on valinnut tähän: "Sillä suu tulin palaa, / Kita kierein lämpiää, / Höyhenet tulin valoo" (I2 729:
48−54).
Kalevalan mukaista vuoropuhelua kokon kanssa ei esiinny kansanrunoissa. Lemminkäinen voi sen sijaan puhutella kokkoa loitsusanoin: "Kokkoseni Ilman lintu! / Lase eelläs matkamiestä, / Lemmingäistä
liiatenkin" (I2 728a: 80−83). Lisäsäkeitä Lönnrot on saanut muista kohdista, joissa Lemminkäinen puhuttelee loitsusanoin vastapuolta:
"Oi kuoppa, Jumalan luoma,
Vältys, kuoppa, tieltä poisi,
Anna mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytellä
Tuonne Pohjolan pitohin,
Jumalisten juominkihin"
(VII1 812: 67−72; ks. myös VII1 802: 40−44).
450. Poikitsepoikittain Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto
(Punttila & Issakainen 2003). hevon e'essä,
Joess' on tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luo'olla tulinen korko,
Korolla tulinen kokko,
Sillä kulkkukurkku Katso lisääYleiskielen kurkku on itämurteissa ja karjalan kielessä äänneasussa kulkku (KKS; SMS; Turunen 1979). tulta kuohui,
Suu valelivalella : hohtaa, välähdellä valkeata,
Höyhenet tulena tuiskituiskia : kipinöidä,
Säkeninäsäe : kipinä säihkäelisäihkäellä : kipinöidä, säkenöidä.
KaukonKauko : Lemminkäisen toisintonimi kaukoa näkevi,
460. Loitompata Lemminkäisen:
"Minnepä menevi Kauko, Katso lisääKotka tiedustelee Kaukolta eli Lemminkäiseltä matkan määränpäätä. Lönnrot kommentoi säkeitä 459−462: "Senaikuisen luulon mukaan ei ainoastaan elävät,
linnut, nelijalkaiset j.n.e. tainneet tilapäässä puhua, vaan puutki ja muut hengettömät aineet" (Lna 121).
Kunne läksit Lemmin poikaLemminkäinen Katso lisääLempi on Lemminkäisen isä (Jussila 2009).?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Läksin Pohjolan pitoihin,
Salajoukon juominkihin;
Vältyvälttyä : väistyä, siirtyä syrjään syrjähän vähäisen,
Poikellaitepoikeltaa, refl. poikellaite : poikkea, poistu tieltä poies,
Laskelaskea : antaa mennä, päästää eelleedelle : ohitse, eteenpäin matkamiestä,
470. Lemminkäistä liiatenkivarsinkin, etenkin,
Sivutsesi siirtymähän,
Vieretseohitse, laitaa tai reunaa pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa
ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). vaeltamahan!"
Kokko saattelisaatella : osata sanoa,
Tulikulkkutulikurkku : ankarasanainen, kokon epiteetti Katso lisääSana tulikulkku esiintyy usein juomisen tai voimakkaan, suorastaan kurkkua polttavan
janon kuvausten yhteydessä; toisinaan se tarkoittaa pahaa noitaa. Kalevalassa sana tavataan ilkeän ja pahan anopin kertosanana (23:592, 644) ja lisäksi tulisen
ja pahan kotkan epiteettinä (tässä). (Turunen 1979.) kuiskahella:
"Lasken eelle matkamiehen,
Lemminkäisen liiatenki,
Suun kautta samoamahan,
Kautta kulkun kulkemahan;
Siitä sulle tie menevi
480. Mennä tuosta tuon hyväksi Katso lisääRaimo Jussilan mukaan jonkin hyviksi ~ hyväksi ’jonkin haltuun, huostaan, omaksi’ (Jussila 2009).
Noihin pitkihin pitoihin,
Iän kaikenikuisuuden, ainaisuuden istumihinistuma : istuminen; istuin Katso lisääKarjalan kielessä istuma 'istuin' (KKS). Suomen murteissa sanalla on merkitykset 'istuminen,
istumisrupeama; istuin' (SMS).."
Mitä huoli Lemminkäinen;
Ei tuossa kovin hätäillyt,
Tapasip' on taskuhunsa, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 190 (tässä 485): "Taskussa eli kukkarossa oli monenlaisia muitakin aineita, joita loitsiessansa tarvitsi,
sillä tyhjästä loitsija ei saanut mitään. Niistä, joita oli jostain elävästä saatu, hyvä loitsija helposti taisi koko ilmeisen elävän jälleen saada, muista muita
esineitä." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Sana
tavata 'tapailla (käsin), tarttua'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ottaa, siepata, kopata (19:231 ym.); tavoitella, yrittää osua
(16:27 ym.); löytää, saada käsiinsä (33:171 ym.); saada osakseen, saavuttaa (11:365 ym.); koskettaa, viistää (19:209); kohdata (20:103 ym.). (Jussila 2009.)*Säkeet 485−486 / "Tapasip’ on taskuhunsa, Löihe kukkaroisehensa"
Säkeet, joissa Lemminkäinen ottaa Kalevalassa teeren sulkia taskustaan, on Lönnrot muotoillut Lemminkäisen virren episodista, jossa hän onkii käärmeet tarjotusta käärmeoluesta:
Sillon lieto Lemmin poika
Tapasi on taskuunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Otti ongen kukkarosta
(I2 758: 175−178).
Löihelyödä, refl. löihe : kävi käsin kiinni, tarttui kukkaroisehensa,
Otti teiren sulkasia,*Säkeet 487−498 / Teeriparven loitsiminen sulista
Teeri-jaksoon Lönnrot yhdistää säkeitä eri runoista, joissa Lemminkäinen joko taikoo sulista tai villoista teeriä käsissään tai koppaa elävät teeret ja/tai koppelot kokon suuhun: "Otan tetren sulkasia"
(I2 831: 18); "Hiero on utusteleksen / Kahen kämmösen kesessä, / Sormen 10:n sovussa, / Siitä synty teiri karja" (I2 828: 108−112); "Koppan koppelot mäeltä, / Annan appajan kitahan" (I2 784: 38−39);
"Temmon tetret kankahalta" − "Sysin syötäjän kitahan, / Ikenihin iskulinnun" (I2 732: 6−9).
Hieroa hitustelevihieroa hitustella : hieroa hiljalleen Katso lisääSuomen murteissa hitustella 'pilkkoa tai leikata pieniksi palasiksi, murentaa; viivytellä, hidastella' (SMS).
Kahen kämmenen välissä,
490. Sormen kymmenen sovussavälissä, keskellä;
Siitä syntyi teirikarja,
Koko parvi koppeloita,
Syöksi ne kokolle suuhun,
Antoi appajanappaja : ahneesti syövä tai juova Katso lisääKarjalan kielessä verbi appoa 'appaa, hotkia, mättää suuhunsa (varsinkin marjoja)' (KKS).
Myös suomen murteista tunnetaan merkitys 'syödä (ahneesti), ahmia, hotkia' (SMS). kitahan,
Kulkkuhun kokon tulisen,
Ikenihin iskulinnuniskulintu : petolintu;
Sillä siitä selvittiheselvittää, refl. selvittihe : selviytyi,
Pääsipäästä : suoriutua, selvitä päivän ensimmäisen.
Iski virkkua vitsalla,*Säkeet 499−510 / Matkanteon kuvaus
Pohjois- ja Raja-Karjalassa Lemminkäisen virrelle ominainen Lemminkäisen matkanteon kuvaus toistuu tässä kokonaisuudessaan (mm. VII1 812: 49−60, VII1 787: 19−27, VII1 791: 76−87, VII1 792: 91−97).
500. Helähyttihelähyttää : lyödä, napauttaa helmisellähelminen : helmisiimainen ruoska Katso lisääVrt. helmiletku, helmiruoska, helmisvyö, helmivyö,
kariperä.;
Läks' oronen oikomahanoikoa : juosta valtoimenaan, suoria matkoihinsa,
Hepo helkehyttämähänhelkehyttää : kulkea kevyesti, juosta hiljalleen kulkusten helkkyessä.
Ajoi matkoa palasenpalanen : kappale matkaa,
Piirrättelipiirrätellä : ajella nopeasti Katso lisääKarjalan kielessä piirrätteä 'kiitää, rientää, kiirehtää, viilettää; kirjoituttaa' (KKS). pikkuruisen,
Jo oronen ou'ostuvioudostua : hämmästellä, tulla epäluuloiseksi,
Hevoinen hörähtelevihörähdellä : korskahdella.
Kohottihekohottaa, refl. kohottihe : kohottautui korjastansa,
Kaahistihekaahistaa, refl. kaahistihe : kurottautui katsomahan,
Niin on kuin sanoi emonsa,
510. Oma vanhempi vakittivakittaa : vakuuttaa, teroittaa mieleen:
On eessä tulinen kuoppa,*Säkeet 511−550 / Tulisesta kuopasta luminen lampi
Lemminkäisen matkalla kohtaamista surmista yksi yleisimmistä on tulinen kuoppa, jonka Lemminkäinen ylittää pyytämällä Ukko ylijumalalta lumisadetta. Lönnrot toistaa pitkän jakson runosta I2 728a (86−108)
sisällöltään lähes sellaisenaan. Lisäsäkeitä Lönnrot on muokannut D. E. D. Europaeuksen Mekrijärvellä Simana Sissoselta ja Simana Huohvanaiselta tallentamista Lemminkäisen virsi -runoista: "Tuohon laulan
lammin jäisen, / Hyisen hettehen sukian" (VII1 836: 131−132); "Tuohon laati lammen päälle, / Jään on päälle kylmätteli" (VII1 838: 51−52).
Se on poikkipuolin tietä,
Itähän iäti pitkä,
Luotehesen loppumatoin,
Täynnä kuumoa kiveä,
Palavata paateroa.
Mitä huoli Lemminkäinen;
UkkoaUkko : muinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa.
Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.) rukolevi:
"Oi Ukko ylijumala,
520. Tahi taatto taivahinentaivaallinen isä; Ukon epiteetti!
Nosta lonkapilvenmöhkäle, iso pilvi Katso lisääLonka-sanan on katsottu liittyvän sanaan lonkero 'rönsy, kärhi; mutkitteleva tai
kiemurteleva haara; käärme'. Kalevalan lonka olisi siten olla muodoltaan pitkulainen pilvi. (SSA2 s.v. lonkero.) luotehelta,
Toinen lännestä lähetä,
Kolmas istuta iästä,
Kohottele koillisesta,
Syrjinsivut vastakkain yhtehen syseä,
Lomatustenlomittain, laidat vastakkain loukahutaloukahuttaa : paukauttaa, törmäyttää,
Sa'a lunta sauvan varsihiihtosauvan korkeus,
Kiehittelekiehitellä : kehitellä, tuottaa; kinostella keihäsvarsikeihäsvarren korkeus
Noille kuumille kiville,
530. Palaville paateroille!"
Tuo Ukko ylijumala,
Taatto vanha taivahinen
Nosti longan luotehelta,
Toisen lännestä lähetti,
Iättiidättää : synnyttää, kasvattaa iästä pilven,
Kohotteli koiltakoi : itä ilman,
Nepä yhtehen yhytti,
Lomakkohonlomakkoon : lomatusten, laidatusten loukahutti;
Satoi lunta sauvan varren,
540. Kiehitteli keihäsvarren
Noille kuumille kiville,
Palaville paateroille,
Tulipa luminen lampi,
Hyinen järvi muo'ostihemuodostaa, refl. muodostihe : syntyi, muodostui.
Siitä lieto Lemminkäinen
Lauloi tuohon jäisen sillan
Poikitse lumisen lammin,
Äyrähästääyräs : rantatörmä äyrähäsen;
Sillä sen rovinrovi : vaaranpaikka; vastus vaelti,*Säkeet 549−550 / "Sillä sen rovin vaelti, Pääsi toisen päiväyksen"
Säe "Sillä sen rovin vaellan" tai säepari "Sillä sen rovin vaellan, / Pääsen päiväyksen" (I2 759: 55−56, 93−94) esiintyy yleisesti Lemminkäisen puheenvuorona tämän ilmoittaessa, miten aikoo esteet ylittää
äidin niitä luetellessa, ja joskus myös menneessä aikamuodossa, kun este on ylitetty.
550. Pääsi toisen päiväyksen.
Laski virkkua vitsalla,*Säkeet 551−560 / Matkanteon kuvaus
Lönnrot käyttää Lemminkäisen seikkailuissa tiheään Pohjois- ja Raja-Karjalassa yleisiä matkanteon kuvauksia. Tässä hän tuo kuvaukseen vaihtelua D. E. D. Europaeuksen Suistamolla tallentamista säkeistä:
"Lähti hepo helhettämäh, / Virkkunen vilettämäh" (VII1 770: 15−16); "Virkku vieri virstan toisen, / Maan paras pakeni palasen" (VII1 807: 6−7).
Helähytti helmisvyöllähelmisvyö : helmisiimainen ruoska Katso lisääVrt. helmiletku, helminen, helmiruoska, helmivyö,
kariperä.;
Saisaada : käydä, ryhtyä virkku vilettämähänvilettää : viilettää, juosta nopeasti,
Hepo hötkelyttämähänhötkelyttää : juosta hölkytellä.
Virkku juoksi virstanvirsta : vanha pituusmitta Katso lisääNs. Suomen virstaa vastaa vanhana pituusmittana 1069 m., toisen,
Maan paras palanpala : osa matkaa pakenipaeta : kulkea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lähteä pakoon, poistua salaa (vaaraa) (28:251); irrota, upota (4:323); tupruta, nousta
(savusta) (19:437); leimahtaa, sinkoilla (2:179); jäädä jälkeen, etääntyä (43:91); piilotella, välttää (11:323) (Jussila 2009.),
Siitä seisahtui äkisti,
Ei pakene paikaltansa.
Itse lieto Lemminkäinen
560. Kavahtihekavahtaa, refl. kavahtihe : hypähti, ponnahti säikähdyksestä katsomahan:*Säkeet 561−580 / Lemminkäinen taikoo villoista lauman lampaita susille ja karhuille
Tiellä kohdattujen surmien lisäksi Lemminkäisen virressä voi vastassa perille tultaessa olla susi(a) ja karhu(ja):
Tulet Luotolan kujitse,
Luotolan kujaisten suissa
Susi suihti rengahissa,
Susi päälle suimastakse,
Karhu pääle kaimistakse
(I2 830: 52−54)
Lemminkäisen virressä Lemminkäinen loitsii yleensä lampaita susien ja karhujen suuhun: "Laulan lauman lampahia, / Kinkon kierä villasia / Suuhun Untamon susien" (I2 759: 71−76). Kalevalan tekstin tapaan
Lemminkäinen voi tuottaa lampaat myös villoista hieromalla (I2 830: 53−64, I2 828: 120−125).
Säkeet, joissa Lemminkäinen ottaa villat taskustaan, on lainattu Lemminkäisen virren kohdasta, jossa hänelle tarjotaan käärmeolutta (I2 758: 175−178).
On susi veräjän suulla,
Karhu vastassa kujalla,
Suulla Pohjolan veräjän,
Päässä pitkien kujien.
Silloin lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli
Tavoittelitavoitella : tarttua, tapailla (käsin) taskuhunsa,
Kulkikulkea : työntää kätensä kukkaroisehensa,
Otti uuhen villasia, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 569: "Kukkarossa oli kaikenlaisia aineita, joille laulamalla eli loitsimalla luultiin voitavan henki ja sama muoto antaa,
kun elävälläkin oli, josta niitä oli otettu" (Lna 121).
570. Hieroa utustelevihieroa utustella : hieroa hiljaa, silitellä
Kahen kämmenen kesessävälissä,
Sormen kymmenen sovussa.
Puhui kerran kämmenelle,
Uuhet juoksuhun uhahtiuhahtaa : pyrähtää,
Koko lauma lampahia,
Karitsoita aikaaikamoinen, melkoinen karja;
Suet sinne ryömäsiheryömästä, refl. ryömäsihe : ryntäsivät, syöksähtivät,
Karhut kanssa kaimasihekaimata, refl. kaimasihe : yhtyivät seuraan, ryntäsivät mukaan Katso lisääKaimata karjalan kielessä ja suomen itämurteissa 'saattaa, seurata;
hukata, kadottaa; kaivata' (KKS). Verbi tunnetaan merkityksessä 'saattaa, seurata' myös lyydistä ja vepsästä. Se on johdos sanasta kaima.
(SSA2 s.v. kaimata.),
Itse lieto Lemminkäinen
580. Ajoi eelle matkoansa.
Kulki tietä pikkaraisen,
Tuli Pohjolan pihalle;
Aita oli rautainen rakettu,*Säkeet 583−594 / Käärmeaita
Lemminkäisen saapuessa pihalle on vastassa käärmeaita, jonka kuvaukseen Lönnrot on käyttänyt säkeitä Lemminkäisen virsi -runoista VII1 787 (56−59), I2 728a (64−68) ja XII1 107 (7−12).
Käärmeaita on kiteytynyt aihelma, joka on tallennettu Etelä- ja Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Raja-Karjalassa, Kainuussa ja Peräpohjolassa erilaisissa parannusloitsuissa ja varauksissa (etenkin
Kateita ja noitia vastaan) joko pyyntönä tai puhujan aikeena/tekona:
Aita rautainen rakenna,
Teräksillä seivästele,
Maasta asti taivosehen,
Sisiliuskoilla sitele,
Käännyttele käärmehillä,
Heitä hännät häälymähän,
Päät vankat vapisemahan,
Syömähän kylän kiroja
(XII2 5277: 32−40; ks. myös mm. VII5 4851: 26−34)
.
Teräksinen tarha tehty,
Sata syltäsyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä.
Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. maa-emähänmaaemä : maa, maankamara,
Tuhat syltä taivosehen,
Keihäillä seivästetty,
Maan maoilla aiastettu,
Käärmehillä kiinnitetty,
590. Sisiliskoilla sielty,
Heitty hännät häilymähän,
Pää-kurikat kuilumahan,
Päät vankat vapajamahanvapajaa : vapista, täristä, heilua,
Päät ulos, sisähän hännät.
Se on lieto Lemminkäinen*Säkeet 595−614 / Lemminkäinen avaa aidan veitsellään
Lemminkäisen mietteiden säkeet ovat peräisin Z. Sireliuksen Impilahdella tallentamasta loitsusta (Hääväki varataan), jossa edellä oleva käärmeaita-aihekin esiintyy:
Alahatse kyy matavi,
Alemmaksi aita pantu,
Ylähäitse lintu lenti,
Ylemmäksi aita pantu
(VII5 4851: 35−38).
Kansanrunossa Lemminkäinen joko loitsii aidan auki tai avaa sen miekallaan, kuten Martiska Karjalaisen runossa I2 815 (31−35), josta Lönnrotin säkeet ovat peräisin
(ks. myös I2 831: 25−28; I2 834: 173−176).
Jo tuossa ajattelevi:
"Niin on kuin sanoi emoni,
Kantajani kaikeroittikaikeroittaa : kertoa vaikerrellen, valittaa:
On tuossa mokomaaikamoinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sellainen (2:139; 12:457 ym.); kelvoton (30:340; 38:323) (Turunen 1979). aita
600. Pantu maasta taivosehen;
Alahatsealhaatse : alitse; matalana Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva
sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). kyy matavimataa : madella, liikkua maata pitkin,
Alemmaksi aita pantu,
Ylähätseylhäätse : korkealta Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva
sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). lintu lenti,
Ylemmäksi aita pantu."
Tok' ei tuossa Lemminkäinen
Huolinut kovin hätäillä,
Veti veitsen huotrastansa,
Tupestansa tuiman rauantuima rauta : miekka, veitsi,
Sillä aitoa sivalti,
610. Katkoi aiaksetaidas : kaltevassa tai vaakasuorassa asennossa oleva aitapuu kaheksi,
Aian rautaisen avasi,
Käänti tarhan käärmehisen
Viieltä vitsasväliltä Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 613−614: "Aukoi paljon enemmän kuin tarvittiinkaan. Osottaa L:sen voimaa." (Lna 121).
Vitsasväli tarkoittaa
vitsasten väliä aidassa. Vitsakset ovat nuoresta ja taipuisasta puusta tehtyjä siteitä, joilla seipäät kiinnitetään pareiksi ja joihin aitapuut nojaavat. (Turunen 1979.),
Seitsemältä seipähältä;
Itse eellehen ajavi,*Säkeet 615−630 / Iso käärme
Iso mato eli käärme on Lemminkäisen virressä yleinen surma-aihe: "Mato on tiellä poikki puolin, / Pitemp' on pirtin hirttä, / Paksump' on pertin patasta" (I2 729: 44−46); "100 silmeä maolla,
/ 1000 kieltä käärmehellä / Kielet pitkät keihovartta" (VII1 770: 20−21, VII1 812: 91−99).
Portin Pohjolan etehen.
Käärme tiellä käänteleiksekäännellä, refl. käänteleikse : kääntyy, kääntelee itseään
Eessä portin poikkipuolin,
Pitelämpi pirtin hirttä,
620. Paksumpi patsastapatsas : portin pylväs Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pylväs tai pilari uunin, kiviladelman ym. kulmassa (12:206 ym.); muinaisen asumuksen
savupiippu (19:383) (Turunen 1979). portin,
Sata silmeä maolla,
Tuhat kieltä käärmehellä,
Silmät seulanseula : jauhojen puhdistamiseen käytetty väline Katso lisääSeulaa käytettiin jauhojen erotteluun akanoista. Siinä oli ohuesta haapalaudasta ympyränmuotoiseksi
taivutettu laita ja esimerkiksi metallilangoista kudottu verkkopohja. Kun seuloja, tavallisesti emäntä, liikutteli esinettä nopeasti edestakaisin, valuivat puhtaat
jauhot pohjan väliköistä läpi. Jauhoseulat olivat tavallisesti leveydeltään 30−50 cm. (Turunen 1979.) suuruhiset,
Kielet pitkät keihovarttakeihovarsi : keihään varsiosa,
Hampahat haravan varren,
Selkä seitsemän venettä.
Siinä lieto Lemminkäinen
Ei tohi käsiksi käyä
Satasilmälle maolle,
630. Tuhatkieli-käärmehelle.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,*Säkeet 631−670 / Käärmeen puhuttelu ja käskeminen Käärmeen sanat -loitsun avulla
Zacharias Topelius vanhemman Akonlahdessa tallentamassa Lemminkäisen virressä Lemminkäinen puhuttelee matoa säkein, jotka ovat Käärmeen sanat -loitsun ydinosa:
Mato musta maan alanen,
Toukka Tuonen karvallinen,
Kulkia kulon alanen,
Läpi mättähen meniä,
Puun juuren puettelia,
Haavan juuren halkasia!
(I2 728a: 118−123)
Runo jatkuu suoraan Käärmeen sanoista muokatulla käskyllä: "Pistä pääsi mättähäseen, / Lases eellä matkamiestä, / Lemmingäistä liiatenkin" (I2 728a: 124−126). Yleensä Lemminkäinen selviääkin käärmeestä
loitsimalla, joko suoraan käskemällä tai kristillisen johdannon kanssa: "Minä mies jumalan luoma, / Sinä mato jumalan luoma" (I2 729: 65−68). Lönnrot laajentaa episodia kuitenkin lisäämällä pitemmin
säkeitä loitsuaiheesta Käärmeen sanat.
Käärmeen sanat koostuvat loitsujen yleiseen tapaan puhutteluista, käskyistä ja uhkauksista, kuten: "Kuka sun kulosta nosti, / Herätteli heinikosta?" (XII2 5023: 22−26); "Sule suusi, peitä pääsi, /
kätke kielesi käpiä" − "tunke pääsi turpesehen, / mätä pääsi mättäsehen" (VII3 1220: 16−21). Lönnrotin käyttämiä säkeitä on myös muun muassa runoissa I4 386 (24−30), VII3 1081 (63−66, 116−119.)
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Mato musta maan-alainen,
Toukka Tuonen karvallinentuonenkarvallinen : kuolleen värinen, musta,
Kulkia kulon-alainenkulonalainen : kuivuneen ruohikon alla oleva; käärmeen epiteetti,
Lehen LemmonLemmon lehti : paholaisen lehti Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä,
nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.
Lempo-nimellä on yhteys lempi-sanaan;
alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti vanhojen henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen,
Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) juurehinenjuurien seassa asuva; käärmeen epiteetti,
Läpi mättähän meniä,
Puun juuren pujottelia!
Kuka sun kulostakulo : edelliskesän kuivunut ruohikko nosti,
640. Heinän juuresta herätti
Maan päälle matelemahan,
Tielle teukkalehtamahanteukkalehtaa : heittelehtiä, teutaroida, pyöriskellä?
Kuka nosti nokkoasinokka : pää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: linnun, tarkemmin kotkan, nokka (7:50; 19:212, 368, 380) (Turunen 1979).,
Kuka käski, ken kehoitti
Päätä pystössä piteä,
Kaulan vartta kankeata,
Isosiko, vai emosi,
Vaiko vanhin veljiäsi,
Vai nuorin sisariasi,
650. Vaiko muu sukusi suuri?"
"Sule nyt suusi, peitä pääsi,
Kätke kielesi käpeänäppärä, vikkelä Katso lisääKäpeä on länsimurteinen sana; idempää sitä ei tässä äänneasussa tavata. Sanalla on merkitykset 'kerkeä, reipas;
kätevä, näppärä; ketterä'. (SMS.) Karjalan kielessä käpie tarkoittaa kärkästä (KKS).,
Sykerräitesykertää, refl. sykerräite : kierrä itsesi, kierry sykkyrähänsykkyrä : kerä, mytty Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tukku (50:540) (Turunen 1979).,
Käperräitekäpertää, refl. käperräite : käperry käppyrähänkäppyrä : sykkyrä, kippura,
Anna tietä, puolen tietä
Sivuohitse, sivuitse mennä matkamiehen,
Tahi siirry tieltä poies,
Kule kurja kursikkohonkursikko : soinen paikka metsässä, rämeikkö Katso lisääKarjalan kielessä kurseikko 'pitkää varvikkoa ja pientä puuta kasvava suoperäinen
maa tai ryteikköpaikka metsässä; tiheikkö' (KKS).,
Kaaloakaalaa : kulkea vaivalloisesti Katso lisääKahlata-verbin rinnakkaismuoto kaalaa on levikiltään itämurteinen. Se merkitsee
kahlaamista tai muuten hidasta, vaivalloista kulkemista, kuten tien raivaamista, johonkin tunkeutumista tms. (SMS.) Karjalan kielessä vastine koaloa
’kahlata, tarpoa, porkata; paistaa pilvien lomitse; tihkua läpi’ (KKS). kanervikkohon,
660. Sala'aitesalata, refl. sala'ate : piiloudu sammalehen,
Veäitevetää, refl. veäite : vedä itsesi, vetäydy villa-kuontalonavillakuontalo : kehrättäväksi otettu villanippu tai -tukku Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 661: "Niin vähä loukkaamatta, kuin villakuontalo" (Lna 121).,
Haavan halkona kuleksi! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 662: "Haapainen puu pehmeä aineeltansa" (Lna 121).
Tunge pääsi turpehesen,
Mätämättää : sulloa, tunkea mättähän sisähän,
Turpehessa sun tupasi,
Alla mättähän majasi;
Jospa tuolta pääsi nostat,
Ukko pääsi särkenevi
Neuloilla teräs-nenilläteräsnenä : teräskärkinen,
670. Rakehilla rautaisillarautainen rae : suuri, hävitystä aiheuttava rae."
Senpä lausui Lemminkäinen;*Säkeet 671−690 / Käärme ei tottele ensimmäistä käskyä
Lönnrot noudattaa Kalevalassa runosta VII1 812 (94−112) peräisin olevaa rakennetta, jossa käärme ei usko ensimmäistä karkotusyritystä, Ukko ylijumalalta pyydettyä "hyytä ja jäätä": "Ei sitä mato totellut".
Runo jatkuu uudella Ukolle osoitetulla pyynnöllä sataa "rautaset rakeet", jonka jälkeen mato luopuu: "Jo mato kuvattelekse" ja antaa Lemminkäisen jatkaa matkaa. Lönnrot päätyy tähän lopputulokseen vasta
Kalevalan säkeessä 769, käytyään ensin läpi Käärmeen synty -loitsun.
Käärmeen kuvaus on peräisin D. E. D. Europaeuksen tallentamasta irrallisesta säekokonaisuudesta: "Alas hännin häilyävi, / Ylös kielin kiehuavi, / Suin ylös suhahtelevi" (I2 736: 1−3).
Lemminkäisen uuden uhkauksen säkeet alkavat äidin sanoja muistelemalla, mihin esikuvana voivat olla seuraavat säkeet Lemminkäisen virressä: "On miull' sanoa 2, / Vanhemman varustamia, / Isäni opettamia"
(I2 714: 45−47). Lemminkäisen puheenvuoro jatkuu säkeillä Käärmeen sanat -loitsusta:
Ite turvu tuskiisi,
Paisu pakkopäiviisi,
Halkia, paha, kaheksi,
Konna, kolmeksi muruksi
(VII3 1202: 21−24).
Ei sitä mato toteltut,
Ain' yhä kähäelevikähäellä : sähähdellä,
Ylös kielin kiehahtavikiehahtaa : kähähtää, sihahtaa,
Suin ylös suhahtelevi
Pään varallepään menoksi Lemminkäisen.
Siitä lieto Lemminkäinen
Muisti vanhoja sanoja, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 678 ja 679: "Vanhat perintötiedot olivat uusia voimallisemmat" (Lna 121).
Ennen eukon neuvomia,
680. Äitinsä opettamia;
Sanoi lieto Lemminkäinen,
Virkki kaunis Kaukomieli:
"Kun et tuostana totelle,
Etkä vääjänne vähällä,
Vielä turvutturpua : turvota, pöhöttyä tuskihisi,
Paisut pakkopäivihisipakkopäivä : aika, joka on tuskan, ahdistuksen ja kivun värittämä,
Halkeat paha kaheksi,
Konna kolmeksi muruksi,
Kun ma etsinen emosi,
690. Haen valta-vanhempasi;
Tieän sykkäsykkyrämäinen olento; ilkiö Katso lisääAimo Turusen mukaan sykkä tarkoittaa käärmettä ja liittyy sanojen sykerö ja
sykkyrä tavoin kiemuraiseen muotoon (Turunen 1979). Lönnrot sen sijaan katsoo sanan tarkoittavan säkeessä ilkeää. Hän kommentoi sanaa: "Ei siis sykerö,
kerä tai muuta senlaista". Lisäksi kommentti merkitystä 'ilkeä' koskien: "Luultavasti niin (=synkkä), vaikka sana sykkä = sykä tavallisesti merkitsee jotain kiemuramaista
(convolutum) ja sekö käärmeelle sopisi". (Lna 123.) synnyntäsi,*Säkeet 691−706 / Käärmeen synty Syöjättären syljestä
Käärmeen synty ja Käärmeen sanat sisältäviä loitsuja on tallennettu laajasti 1700−1800-lukujen vaihteessa Pohjois-Pohjanmaalla, Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ja Lönnrotkin tallensi useita versioita muun
muassa Juhana Kainulaiselta Kesälahdella ensimmäisellä keruumatkallaan 1828.
Tehokkaaseen parannusriittiin kuuluu varsinaisten riittiin liittyvien loitsusanojen lisäksi yleensä taudin tai sen aiheuttajan syntykertomus. Lönnrot aloittaa Käärmeen synty -loitsun tallentamillaan
sanoilla: "Tieän, sykkä, synnyntäsi, / Maan kavala, kasvantosi" (XIII3 8890: 1−2).
Alkuosan säkeet ovat loitsuissa pitkälle kiteytynyt kuvaus siitä, kuinka Syöjättären vesille sylkemä ja päivän pehmeäksi paistama tuotos kantautuu aaltojen myötä rannalle
(mm. I4 383: 3−11, I4 429: 36−45; VII3 1084: 1−9; XII2 4949). Ajanmääre "Saan seitsemän keseä, / Yheksän uron ikeä" on D. E. D. Europaeuksen tallentamasta yksittäisestä loitsusta (VII3 1178: 1−10).
Toinen versio käärmeen synnystä esiintyy samoilla alueilla ja on ollut hiukan yleisempi varhaisissa tallenteissa:
Uupui Juutas juostessaan,
väsyi väikästellessään,
vaipui maata kalliolle;
kuola tippui konnan suusta,
kina ilkiän kiasta,
vaahti vankasta nenästä
rautaiselle kalliolle,
vuorelle teräksiselle;
tuosta tuo maoksi muuttui
(VII3 1175: 1−9; pitempi versio VI1 3798: 1−15).
Vienassa, jossa loitsua on Suomen alueisiin nähden tallennettu harvakseltaan, molemmat versiot esitetään kerran myös peräjälkeen (I4 429: 36−51).
Maan kamala kasvantasi:
Syöjätärpaha naispuolinen haltia Katso lisääSyöjätär tavataan Kalevalassa Käärmeen luvuissa (ks. myös 15:595). Hahmo edustaa syntyloitsuissa ruumiillistunutta pahaa. Runoissa
ja loitsuissa Syöjätär yhdistyy muihin pahojen naisten nimiin: Loviatar, Lovetar, Louhatar, Louhi. (Turunen 1979.) sinun emosi,
Vetehinenpaha vedenhaltia Katso lisääVetehinen on Itä-Suomessa ja Karjalassa tunnettu ihmishahmoinen vedenhaltia. Sen uskottiin valvovan vesillä liikkuvia kalastajia ja muita
kulkijoita, joiden se toivoi käyttäytyvän sopivalla tavalla. Vetehinen saattoi aiheuttaa tauteja pahoilla voimillaan; toisaalta se antoi myös kalaonnea. (Siikala 2012: 372.) vanhempasi."
"Sylki Syöjätär vesille, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 695−758: "Käärmeen synty" (Lna 39).
Syntyloitsujen taustalla on ajatus, jonka mukaan ilmiötä tai oliota voi hallita,
mikäli tuntee sen alkuperän. Käärmeen synty -loitsussa käärmeen eli maan madon ruumiinosat ovat peräisin pahan ilmenemismuodoilta, virtaavasta vedestä ja hyötykasvien
osista; tällaiset luettelot ovat yleisiä juuri syntyloitsuissa. (Siikala 2012: 57, 391.)
Laski kuolan lainehille,
Tuota tuuli tuuitteli,
Ve'en henkiveden henki : veden pinnalle nouseva usva, veden yllä väreilevä ilma tai hiljalleen puhaltava tuuli heilutteli,
Tuu'itteli vuotta kuusi,
700. Senki seitsemän keseä
Selvällä meren selällä,
Lapovillalapova : korkeana aaltoileva lainehilla;
Vesi sen pitkäksi venytti,
Päiväaurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). paistoi pehmeäksipehmeä : kypsä, valmis,
Ve'en tyrsky maalle työnti,
Aalto rannallen ajeli."
"Kulki kolme Luonnotarta*Säkeet 707−728 / Hiisi hengen antajana
Tämän jakson on Lönnrot muokannut osassa Käärmeen synty -loitsuista esiintyvästä kristillisestä episodista, jossa Jeesus (tai muu kristillinen toimija) näkee tuotoksen ja Santti Pietari pyytää
Herraa antamaan sille hengen. Juhana Kainulaisen runossa VII3 1081 (1−21) esiintyy myös piru, jonka lisäksi loitsussa VI1 3823 (1−6) on kaksi kavetta ja hiisi:
Kaxi kullaista kavetta
Nukku tiele kalliolle,
Hiki juoxi hien suusta,
Kino kuarnahin kiasta,
Josta synty maan syöjä,
Pahan sikio sikisi.
Näistä aineksista Lönnrot on voinut saada inspiraation kehittää tarinaa niin, että käärmeen hengen antaja vaihtuu (hyvästä) kristillisestä Jumalasta (pahaksi) Hiideksi.
Rannalla meren rapeanrapea : roiskuva, kuohuva,
Meren pauhun partahalla;
710. Ne tuon rannalla näkivät,
Sanoivat sanalla tuolla:
""Mipämikäpä tuostaki tulisi,
Kunpa Luoja hengen loisi,
Tuolle silmät siunoaisi?""
"Päätyi Luoja kuulemassa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
""Pahasta paha tulisi,
Konna konnan oksennosta,
Jos ma tuolle hengen loisin,
720. Silmät päähän siunoaisin.""
"Saipasaada : tulla, päästä, päätyä Hiisimytologinen olento, haltia Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna
(myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi.
Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta
uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) kuulemahan,
Mies häjypaha, katala, ilkeä tähyämähän,
Itse luojaksi rupesi;
Antoi Hiisi hengen tuolle
Konnan ilkeän kinallekina : kuola, sylki, lima,
Syöjättären sylkemälle;
Siitä kääntyi käärmeheksi,
Muuttui mustaksi maoksi."
"Mist' on tuolle henki saatu? Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 729−738: "Mitä tarkempi tieto loitsialla oli vastustajastansa, sitä mahtavampi hän oli" (Lna 121).*Säkeet 729−762 / Käärmeen osien alkuperä
Kun käärmeen synty on todettu, Käärmeen synty -loitsu jatkuu kysymyksillä, joilla kartoitetaan käärmeen osien alkuperää. Listojen sisältö vaihtelee, ja listaukset ovat erityisen yksityiskohtaisia
Pohjois-Karjalassa (mm. VII3 1024: 22−32, VII3 1191a: 38−47).
Loppulausekkeen on Lönnrot muokannut Christfried Gananderin 1700-luvun lopun tallenteesta Pohjanmaalta:
tuosta on sinun sukusi;
tuosta on sinun syntysi:
mato musta maan allanen,
tåucka tuonen karvallinen
(XII1 4945: 11−14).
730. Henki Hiien hiilloksestaHiiden hiillos : Helvetin tulisija;
Mist' on syyettysyytää : heitellä, viskellä syäntä?
Syöjättäreltä syäntä;
Mist' on aivot ankeloisenankeloinen : paha?
Virran vankan vaaluvistavaaluva : aalto, kuohu Katso lisääKarjalassa sana voalu(h) 'aalto; synkkä (sadetta enteilevä) pilvi' (KKS).;
Mistä tuntotajunta, mielenlaatu, järki turmiollaturmio : paha olio, roisto, lurjus Katso lisääVrt. Kalevalassa turmioituminen '(ihmisestä) siveellisesti pilalle mennyt' (ks. 11:15) ja
turmelus 'siveellisesti pilaaminen' (36:312) (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).?
Kuohusta tulisen kosken;
Mist' on pää pahalle pantu?
Pää pahan pavun jyvästä."
"Mist' on siihen silmät luotu?
740. Lemmon liinan siemenistä Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 740: "Lemmolla ja muilla pahoilla olennoilla oli kaikenlaisia samanlaatuisia aineita, kun ihmisilläki, mutta pahaluontoisia"
(Lna 121).
Liina 'pellava, hamppu'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: naimisissa olevan naisen huivi (22:309). (Jussila 2009.);
Mist' on korvat konnan päässä?
Lemmon koivun lehtosista;
Mist' on suuta suunnitettusuunnittaa : suunnitella, kaavailla?
Suu solesta Syöjättären;
Mist' on kieli kehnon suussa?
Keitolaisenkeitolainen : metsässä ja mättäillä liikkuva paha olento Katso lisääKeito-sanalla on karjalan kielessä merkitys ’kurja, kehno’ (KKS). Samanlaisia
merkityksiä sanalle tunnetaan myös suomen kielen murteista Pohjois-Karjalan ja Isonkyrön alueelta (SMS). keihä'ästä;
Mist' on hampahat häjyllä?
Okahistaoka : piikki, väkänen TuonenTuoni : kuolema olennoksi personoituna Katso lisääTuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun
uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai
kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi
noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) ohran;
Mist' on ilkeän ikenet?
750. Ikenistä Kalman immenKalman impi : Tuonen neito, Tuonelan nuorempi naispuolinen haltia Katso lisääKansanuskomuksissa Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen
emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Tuonen neidon tehtävänä oli kuljettaa vainajat Tuonelaa ympäröivän joen yli. (Turunen 1979: 346.)."
"Mist' on selkä seisotettuseisottaa : tehdä, valmistaa?
Hiien hiili-seipähästähiiliseiväs : seiväs, jolla kohennetaan tulta;
Mistä häntä häälättynähäälätä : koota, haalia kasaan?
Pahalaisenpahalainen : personoitu paha, paholainen palmikosta;
Mistä suolet solmittuna?
Suolet surmanSurma : runollisesti personoitu kuolema Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuolema (4:334 ym.) (Turunen 1979).
Lönnrot on katsonut surman
personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa
kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.)
Karjalan kielessä surma 'kuolema,
surma' (myös personoituna olentona) (KKS). vyöllisestävyöllinen : vyöhön kiinnitetty tarve-esine, esim. kukkaro, puukko."
"Siin' oli sinun sukusi,
Siinä kuulu kunniasi;
Mato musta maan-alainen,
760. Toukka Tuonen karvallinen,
Maan karvamaaperän värinen, kanervan karvakanervan värinen,*Säkeet 761−776 / Loitsu tehoaa ja käärme antaa Lemminkäisen jatkaa matkaansa Pohjolan pitoihin
Säe: "Maan karva, kanervan karva" esiintyy Käärmeen sanoissa yleisesti joko säeparin ensi säkeenä tai osana pitempää luetteloa. Tässä esiintyvän säekokonaisuuden on Lönnrot tallentanut Uhtualla
Varahvontta Sirkeinin laulamassa Lemminkäisen virressä (I2 834: 145−149), jossa, kuten yleistä on, Lemminkäinen yksinkertaisesti loitsii ison käärmeen pois tieltään.
Heti perässä on toinen vastaava kohta, jossa Lemminkäinen loitsii käärmeen pois tieltään. Tämä säekokonaisuus on täysin kiteytynyt Suistamolla ja Korpiselällä tallennetuissa Lemminkäisen virsi -runoissa:
"Oi, mato, Jumalan luoma,
Anna mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytellä
Tuonne Päivölän pitoih,
Jumalisten juominkih,
Suuren synnin syöminkih"
(VII1 769: 7−12, ks. myös VII1 812: 67−72, VII1 791: 114−120, VII1 792: 121−123).
Runon VII1 812 (110) mukaisesti "Jo mato kuvattelekse". Lönnrot lienee muokannut jatkonkin saman runon säkeistä: "Satasilmäisen sivuille, / Tuhatkielen kääntimille"
(VII1 812: 98−99, 101−102, 107−109).
Kaiken ilman kaaren karvasateenkaaren värinen!
Lähe nyt tieltä matkamiehen,
Eestä kulkian urohon;
Anna mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytelläkevyesti astella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: elellä huolettomasti, kevyesti (27:418) (Turunen 1979).
Noihin Pohjolan pitoihin,
Hyvän synnynsynty : suku, heimo syöminkihin!"
Jo mato kuvattelihekuvatella, refl. kuvattelihe : liikahti, siirtyi nopeasti Katso lisääRaimo Jussilan mukaan sana kuvatella Kalevalassa 'yritellä, teeskennellä'
(Jussila 2009). Aimo Turunen katsoo sen merkitsevän säkeessä liikahtamista, nopeaa siirtymistä (Turunen 1979).,
770. Satasilmä siirtelihesiirrellä, refl. siirtelihe : siirtyili,
Kääntelihekäännellä, refl. kääntelihe : kääntyi, käänteli itseään käärme paksu,
Muuttelihemuutella, refl. muuttelihe : siirtyi, muutti itsensä tien mukahan,
Antoi mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytellä
Noihin Pohjolan pitoihin,
Salajoukon juominkihin.