Kahdeskolmatta Runo.*Runo 22

Morsiamen valmistelemista avioliittoon kuvaava Kalevalan runo 22 sisältää morsiamen lohduttamiseen ja itkettämiseen liittyviä lauluja. Morsiamen itkettäminen, tämän itku sekä huoli tulevasta ovat keskeisessä osassa runoa ja niiden tarkoituksena oli valmistaa morsianta avioliiton tuomiin muutoksiin. Lönnrotin lähdeaineistona olevissa vienalaisissa häälauluissa morsiamen lohduttaminen on morsiamen neuvontavirsien jälkeen. Kalevalassa näin on toisin päin jo Vanhassa Kalevalassa. Väinö Kaukonen arvelee, että tässä kohtaa Lönnrotia ohjasi enemmän eeppinen kokonaisuus kuin todellinen häänäytelmä (Kaukonen 1939: 124).

Erilaiset häärunot ja hääitkut sijoittuivat usean päivän mittaisen hääjuhlan eri vaiheisiin. Karjalan rajan molemmin puolin vietettiin joko luterilaisia tai ortodoksisia häitä. Kalevalaan sommiteltu "kalevalaisen maailmanhistorian toinen − sammon taontaa seuraava – päätapahtuma" (Kaukonen 1956: 481), häänäytelmä on Lönnrotin eri häärunoista ja lyyrisistä lauluista laatima kokonaisuus, jolla ei ole varsinaista todellista vastinetta (Kaukonen 1956: 479). Ollessaan ensimmäisellä runonkeruumatkallaan Lönnrot sai kuitenkin harvinaisen tilaisuuden seurata karjalaisia häitä sulhasen kotona. Matkapäiväkirjassaan hän harmitteli, ettei nähnyt häänäytelmän osaa morsiamen kodissa (Lönnrot 1952: 99−103). Aidoista hääjuhlatilanteista ei ole runoja tallennettu, vaan häärunoja on laulettu tai saneltu kerääjille vailla todellista kontekstia (Ilomäki 1989: 154). Häärunosto tuo, vaikkakin Lönnrotin tulkitsemana, eepokseen naisen osan, arkisen maailman ja sukupuolten välisen työnjaon kuvauksen.

Kalevalan häärunot kattavat runot 20−25, ja itse häänäytelmä jakaantuu kahteen paikkaan, morsiamen kotiin, Pohjolaan (21−24) ja sulhasen kotiin, "Ilman tuville" (25). Kalevalan runo 22 kuvaa häänäytelmän osaa, jossa morsiamen läheiset valmistelevat morsianta avioliittoon. Runo pohjautuu monelta osin Lönnrotin Kantelettaressa julkaisemiin häärunoihin. Häärunojen lisäksi mukana on lyyrisiä huolilauluja.

Liittäessään häälauluja ja lyyrisiä runoja toisiinsa Lönnrot otti mallin itse runoista, joskin tässäkin, lisäten paralleelisia säkeitä runsaasti enemmän kuin runolaulajilla oli tapana. Lyriikka ja häärunot sekä paikoin myös lemmenloitsut limittyivät runokulttuurissa toisiinsa (Timonen 2004b: 49).

Häärituaalin lauluissa hyödynnettiin lyyristen runojen kuvastoa ja tunteita, vaikka laulujen funktio poikkesi lyyrisistä lauluista. Rituaalisten häälaulujen tarkoituksena oli valmistaa nuorta naista elämänsä kenties isoimpaan muutokseen. Lemmennostoloitsut puolestaan pyrkivät lemmen, seksuaalisen vetovoiman ja itseluottamuksen kohottamiseen (Stark-Arola 1998: 132−142). Lyyriset runot kuvaavat jotain tiettyä tunnetta ja sen kokemusta. Lyyrisillä runoilla ei ollut häärunojen tai lemmennostoloitsujen tavoin toiminnallista tehtävää, joskin ne ovat yhtä lailla voineet "toimia" surun helpottajina ja lieventäjinä tai ilon purkauksena.

Häälaulujen tehtävän, nuoren naisen valmistelemisen avioliittoon, vuoksi lauluissa esitettiin hypoteettisesti pahin mahdollinen: uusi perhe (anoppi, appi, miehen sisaret) ikävässä valossa, nuoren miniän alentava kohtelu sekä muutokseen liittyviä muita negatiivisia tunteita. Kuvausten tarkoituksena oli helpottaa muutokseen sopeutumista. (Ilomäki 1998: 158−161; Hämäläinen 2016.) Esimerkiksi itkeminen on ollut olennainen osa häiden viettoa, ja itkuvirret käsittelevätkin morsiamen ja tämän läheisten välisiä suhteita. Kalevalan kehotus "Itke, itke, neiti nuori, / Kun itket, hyvinkin itket, / Kun et itke itkettäissä, / Itket toiste tullessasi" (UK 22: 359−362) ei kuitenkaan välttämättä kerro rituaalisesta itkennästä vaan kuuluu muutoksen käsittelemisen välttämättömyyteen (ks. myös Ilomäki 1989: 155).

11.

Väinö Kaukonen: VK 15:1 Jo oli viikon häitä –. Vrt. IX1 90,56 Viikkokausi häitä juotu.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15, jonka pohjalta Lönnrot laajensi hääkuvausta Uuteen Kalevalaan. Kaukosen mukaan Vanhan Kalevalan säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 450). Kun oli kyllin häitä juotu,
22.

Väinö Kaukonen: VK 15:2 Kauan pietty pitoja. Vrt. 20:5 ja 134.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15, jonka pohjalta Lönnrot laajensi hääkuvausta Uuteen Kalevalaan. Kaukosen mukaan Vanhan Kalevalan säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 450). Pietty pitoja noita,
33.

Väinö Kaukonen: VK 15:3 Juotu häitä Pohjolassa. Vrt. s. 1 ja 20:9.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15, jonka pohjalta Lönnrot laajensi hääkuvausta Uuteen Kalevalaan. Kaukosen mukaan Vanhan Kalevalan säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 450). Häitä PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) tuvilla,
44.

Väinö Kaukonen: VK 15:4. Vrt. s. 2 ja 7:62 ja 48:326.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15, jonka pohjalta Lönnrot laajensi hääkuvausta Uuteen Kalevalaan. Kaukosen mukaan Vanhan Kalevalan säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 450). Pitoja PimentolassaPimentola : Pohjolan rinnakkaisnimi,
55.

Väinö Kaukonen: VK 15:5 Sano – –. Vrt. esim. 7:267, 10:201, 18:585, 20:127 ja 21:1.

Niina Hämäläinen: Kaukonen Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15. Säe on yleisesti esiintyvä (Kaukonen 1939: 450), runojen yhteydessä varioiva säe: Sanoi Pohjolan emäntä / Väinämöinen / Kullervo. Sanoi Pohjolan emäntäLouhi, Pohjolan sotainen ja toimelias naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)
66.

Väinö Kaukonen: VK 15:6 – sepolle. Vrt. I1 63b,44–5 Sano vanha Väinämöinen Sepälle Ilmariselle.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15, jossa sanat osoitetaan Sepolle. Lönnrot on muuttanut Sepon hääkontekstiin sopivaksi vävyksi. Kaukosen mukaan Vanhan Kalevalan säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 450). IlmariselleIlmarinen : Kalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979). vävylle:
77.

Väinö Kaukonen: VK 15:7 – – isoni poika, I3 1619,1 – – isosen –. Vrt. I3 1629,1 Mit' issut, isoni poika.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan häärunoon 15. Ison poika on muutettu muotoon iso-sukuinen. Säe pohjautuu vienalaisiin häärunoihin (I3 1619, I3 1629, I3 1706). "Mit' istut iso-sukuinenisosukuinen : suureen ja merkittävään sukuun kuuluva,
88.

Väinö Kaukonen: VKL 15:5. Vrt. 18:110 ja 19:14.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Välilehditetyn Kalevalan säettä. Lönnrot on kokeillut välilehdille säettä: "Mies vakava valvastelet?" ja lisäsäkeitä: "Valvatat hyvä valio." / "Maan valio valvattelet." (Borenius ja Krohn 1895: 122.) Sanapari maan valio esiintyy runoaineistossa joko neidon synonyyminä (usein Pohjolan neidon) (I1 79a, I1 273, I1 440, I1 497, I1 erill. [Sampo] 10; I2 1192) tai, kuten tässä Kalevalan kohdassa, miehen toistonimenä "Jo on sulho suorinnut, / Maan valio vaatinnut" (I1 504: 70–71; myös I1 399, I1 479, I1 480; I3 1555). Maan valiokautta maan paras, erinomaisin valvatteletvalvatella : odottaa; pitää silmällä,
99.

Väinö Kaukonen: VK 15:9. Vrt. I3 1642,3 Istutko ison hyvyyttä.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä. Kaukosen mukaan Lönnrot on muodostanut säkeen ja liittänyt sen osaksi Vanhan Kalevalan hääkuvausta (Kaukonen 1939: 450). Kysymys "Istutko ison hyvyyttä" esiintyy kuitenkin seuraavissa Lönnrotin tiedossa olleissa Vienasta tallennetuissa häärunoissa, joista kaksi on saatu Vanhan Kalevalan (1835) ilmestymisen jälkeen (I3 1598, I3 1619, I3 1629, I3 1639, I3 1642). Ks. "Istut impyen hyvyyttä" (I3 1608: 1; I3 1706). Vrt. lyyrisissä runoissa: "En itke ison hyvyyttä / enkä äitin armautta" (VII2 1762; myös VII2 1838, VII2 2491; XV 130). Istutko isoniso : isä hyvyyttä,
1010.

Väinö Kaukonen: VK 15:10 Vai emännän –. Vrt. I3 1642,4 Vai emännän armautta.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä, mutta emäntä on muutettu läheiseksi muotoon emoksi. Ks. myös I3 1639: 4; I3 1598. 10. Vai emonkoemo : äiti armautta,
1111.

Väinö Kaukonen: VK 15:12 Pirtin pienen valkeutta. Vrt. s. 15 ja I3 1642,5 Vaiko pirtin puhtautta.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä, mutta on jättänyt kansanrunossa esiintyvän pirtin kokoa kuvaavan adjektiivin pois. Säe on Kaukosen mukaan Lönnrotin liittämä (Kaukonen 1939: 450). Säe esiintyy kuitenkin Lönnrotin häärunon tallenteessa (I3 1629) 1834 ja M. A. Castrénin häärunon tallenteessa vuodelta 1839 (I3 1642 ). Kaukonen viittaa Castrénin ylöskirjaamaan runotekstiin vain vrt.-viitteellä. Vaiko pirtin valkeuttavalkeus : puhtaus, siisteys Katso lisääVienan Karjalassa pirtin seinät puhdistettiin noesta veistämällä hirsien pintakerros pois ja pesemällä ne valkeaksi (Niemi 1910: 76).,
1212.

Väinö Kaukonen: VK 15:11 Naimakansan –. Vrt. ss. 16 ja 20.

Niina Hämäläinen: Säe "Naimakansan kauneutta" on Kaukosen Vanhan Kalevalan säetutkimuksen mukaan Lönnrotin muokkaama (Kaukonen 1939: 450). Säe kuitenkin esiintyy esimerkiksi Lönnrotin tallentamissa vienalaisissa häävirsissä (I3 1684: 124; I3 1691: 30; ks. myös Castrén I3 1710). Ks. myös muunnellen häävirsissä: "Kanavarren kauneutta" (I3 1642: 10; I3 1619, I3 1639, I3 1706; kanamarja I3 1598), "Kassapääsi kauneutta" (I3 1608), "Tämän kansan kauneutta" (I3 1665: 9; I3 1662, I3 1665, I3 1683, I3 1684; VII2 2992, VII2 2993, VII2 2994, VII2 3023) sekä lyyrisissä lauluissa: "Kangaskoivun kauneutta" (VII1 196: 6; VII2 2463.#*, VII2 2476, VII2 2590; XIII1 2573), "Meren kaislan kauneutta" (VII2 2050). Naima-kansannaimakansa : häämenoihin osallistuva väki kauneutta?"

1313.

Väinö Kaukonen: VK 15:13, I3 1619, 3 – – hyvyttä.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja Vuokkiniemeltä tallentamaansa lähtövirttä (I3 1619). Muutokset koskevat verbin taivutusta: hyvyttä on muutettu muotoon hyvyyttä. Säe "Et istu ison hyvyyttä" myös seuraavissa Lönnrotin tuntemissa teksteissä (I3 1598, I3 1620, I3 1629, I3 1639, I3 1641, I3 1642). "Et istu ison hyvyyttä,
1414.

Väinö Kaukonen: VK 15:14 – emännän –, I3 1619,4.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä, mutta emäntä on muutettu läheiseksi emoksi. Säe, joka sisältää "emännän armautta", on myös seuraavassa Lönnrotin tuntemassa tekstissä (I3 1642: 7). Vrt. "äitin armautta" (VII2 1762: 17). Et emosen armautta,
1515.

Väinö Kaukonen: VK 15:16 Pirtin pienen valkeutta, I3 1620,5 Etkä pertin valkeuteen. Vrt. I3 1629,4 Etkä pirtin puhtautta.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja Vuokkiniemeltä tallentamaansa morsiamen virttä (I3 1620). Muutokset ovat pieniä, mutta sanoja ja merkityksiä selventäviä. Pirtin valkeus viittaa sen puhtauteen, mutta tähän Lönnrot on suoraan merkannut adjektiivin puhdas. Pertti on karjalan kielen muoto sanasta pirtti, tupa (KKS). Etkä pirtin puhtautta,
1616.

Väinö Kaukonen: VK 15:15 Naimakansan –. Vrt. s. 20.

Niina Hämäläinen: Ks. kommentaari 12. Naima-kansan kauneutta,
1717.

Väinö Kaukonen: VK 15:17 – impyen –, I3 1619,5 – impien hyvyyttä. Vrt. I; 1620,6 Istut impyen hyvy[y]t[een].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja Vuokkiniemeltä tallentamaansa lähtövirttä (I3 1619). Omistusmuodon lisääminen korostaa laulun kohdetta, morsianta. Ks. kommentaari 9.

Kaukosen runoviitteessä I 1620 on painovirhe. Oikea viite on I3 1620. Istut impesiimpi : neito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES). hyvyyttä,
1818.

Väinö Kaukonen: VK 15:18 Neitosesi armautta. Vrt. s. 17.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä hieman varioiden: "Neien nuoren armautta". Kaukonen ei kuitenkaan ole jostain syystä merkannut Lönnrotin tekemää muutosta. Kaukosen mukaan säe on Lönnrotin muodostama Vanhaan Kalevalaan (Kaukonen 1939: 451). Neien nuoren armautta,
1919.

Väinö Kaukonen: VK 15:19. Vrt. ss. 11 ja 23.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 451). Sanamuoto valvatti on muutettu muotoon odotettu, kaivattu, joka korostaa morsiamen odotusta. Valvattisivalvatti : (morsiamesta) odotettu, kaivattu valkeutta,
2020.

Väinö Kaukonen: VK 15:20 Kanavarren –, I3 1619,6. Vrt. I3 1608,2 Kassapääsi kauneutta.

Niina Hämäläinen: Vanhassa Kalevalassa morsian on kanavarsi, joka myötäilee runojen morsiamen nimityksiä: kanavarsi (I3 1598, I3 1619, I3 1639), kanamarja (I3 1598, I3 1620), kananen, kanani (I3 1603, I3 1619, I3 1620, I3 1628, I3 1639, I3 1706). Sen sijaan muoto kassapää ei esiinny vienalaisissa häärunoissa. Kaukosen vrt.-viite on D. E. D. Europaeuksen tallenne ja se sisältää muun muassa aihelmia Mitä istut isännän poika ja Vuotit viikon vuota vielä (I3 1608). Kassapää tavataan joissakin pohjoiskarjalaisissa sulhasen kylvetysvirsissä (VII2 2809, VII2 2816, VII2 2821). 20. Kassa-pääsikassapää : palmikkotukkainen; naimaton nainen, joka ei vielä käytä huivia Katso lisääAlkuosana on kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979). kauneutta."

2121.

Väinö Kaukonen: VK 15:21, I3 1620,8 Sulh[o] vilj[on] v[eljeyni].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620). Säe esiintyy tiheään inkeriläisessä häälauluaineistossa (IV1 115, IV1 116, IV1 169, IV1 279, IV1 280, IV1 290, IV1 331, IV1 468, IV1 628, IV1 696, IV1 698, IV1 700, IV1 701, IV1 702, IV1 710, IV1 711, IV1 712; V2 1587a; ks. myös VII2 3003).

Sulhasta puhutellaan kauniisti: viljo tarkoittaa oiva, kunnon (KKS). "Sulho viljon veljyeniviljon veljyt : oivallinen, erinomainen veli; sulhasen epiteetti Katso lisääNimitystä viljon veljyt on käytetty sulhasen mainesanana laajasti suomenkielisellä murrealueella ja myös vatjassa, inkerissä ja karjalassa (Turunen 1979).,
2222.

Väinö Kaukonen: VK 15:22, I3 1619,7 Viikon vuotit, vuota –. Vrt. I3 1603,23 Uotit viikon, uota vielä.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619). Sanajärjestyksen muutos lisää allitteraatiota: vuotit viikon, vuota vielä. Vuotitvuottaa : odottaa viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS)., vuota vielä,
2323.

Väinö Kaukonen: VK 15:23 – oo –, I3 1619,8.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619), mutta muuntaa verbin yleiskieliseen muotoon: oo – ole. Ei ole valmis valvattisi,
2424.

Väinö Kaukonen: VK 15:24 – ikisopusi, I3 1619,9.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä muuttaen kirjoitusasua runotoisinnon mukaiseksi muotoon iki-sopusi (I3 1619). Ikisopu ei esiinny Lönnrotin tuntemassa (vuoteen 1848 kerätty) runoaineistossa, ainoastaan tässä Lönnrotin muistiinpanossa. Karjalan kielessä myös muodossa valvattini, ikisomani (KKS). Suorinutsuoria : laittautua valmiiksi, pukeutua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: oikoa, kammata, silittää (1:87 ym.); panna kuntoon, valmistaa (40:241 ym.); hankkia, valmistella (31:199 ym.); kiiruhtaa, kulkea suoraan (31:61) (Jussila 2009). iki-sopusiikisopu : vaimo, ikuinen kumppani,
2525.

Väinö Kaukonen: VK 15:25 – – palmikoittu, I3 1619,11. Vrt. I3 1629,6 Puol' on päätä palmikolla.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619). Tarkempi säeviite olisi Kaukosen antama vrt.-viite. Lönnrotin tallentamassa runotoisinnossa säe on kirjoitettu samoin kuin Uudessa Kalevalassa: "Puol' on päätä palmikolla" (I3 1629: 6). Puol' on päätä palmikolla, Katso lisääHäämenojen aikana morsiamen hiukset palmikoitiin ja peitettiin lakilla (Saarimaa 1927: 36−37).
2626.

Väinö Kaukonen: VK 15:26 – palmikoittavana, I3 1620,13 Puol[i] pal[mikoita]vana. Vrt. I3 1619,12 Toin' on palmikoittematta.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620), jossa verbin taivutus on selvempi kuin Uudessa Kalevalassa: palmikoitavana – palmikoitsematta. Toisaalta Lönnrotin valitsema muoto Uuteen Kalevalaan painottaa morsiamen siirtymätilaa: toinen puoli hiuksista on jo ilman nuoren neidon tunnusmerkkiä, palmikkoa. Puoli palmikoitsematta."

2727.

Väinö Kaukonen: VK 15:27, I3 1620,14 S[ulho] v[iljon] velj[yeni].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620). Sulhasta puhutellaan kauniisti: viljo tarkoittaa oiva, kunnon (KKS). "Sulho viljon veljyeni,
2828.

Väinö Kaukonen: VK 15:28, I3 1620,15 V[uota] v[ielä], v[uotit] v[iikon].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620). Odottamisen aikajärjestyksen muuttaminen muokkaa runoa loogisemmaksi. Vuotit viikon, vuota vielä,
2929.

Väinö Kaukonen: VK 15:29 – oo – –. Vrt. s. 23.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja aikaisempaa säettä (UK 22: 23), mutta muuntaa verbin yleiskieliseen muotoon: oo – ole. Ei ole valmis valvattisi,
3030.

Väinö Kaukonen: VK 15:30 – ikisopusi. Vrt. s. 24.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja aikaisempaa säettä (UK 22: 24) muuttaen kirjoitusasua runomuistiinpanon mukaiseksi: iki-sopusi (I3 1619). Ikisopu ei esiinny Lönnrotin tuntemassa (vuoteen 1848 kerätty) runoaineistossa, ainoastaan tässä Lönnrotin tallenteessa. Karjalan kielessä myös muodossa valvattini, ikisomani (KKS). 30. Suorinut iki-sopusi,
3131.

Väinö Kaukonen: VK 15:31 Vast' on – hiemoteltu, I3 1619, 13 – – käsi hiemotett[u]. Vrt. I3 1706,10 Jop' on hiemo hiemotettu.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619) muuntaen aikaa ilmaisevan sanan vasta määrää ilmaisevaksi: yksi. Yks' on hiemahiha hiemoitettuhiemoittaa : ommella hiha kiinni,
3232.

Väinö Kaukonen: VK 15:32, I3 1619,14 – hiemoteltavan[a].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619). Toinen hiemoiteltavana."

3333.

Väinö Kaukonen: VK 15:33, I3 1620,21 S[ulho] v[iljon] v[eljyeni].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620). Säe esiintyy myös Kalevalan esiversiossa, Alku-Kalevalassa (1833) (Kaukonen 1939: 452).

Viljo tarkoittaa oiva, kunnon (KKS). "Sulho viljon veljyeni,
3434.

Väinö Kaukonen: VK 15:34, I3 1620,22 V[uota] v[ielä], v[uotit] v[iikon].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620), mutta on vaihtanut sanojen järjestyksen: "Viikon vuotit, vuota vielä". Muutoksen seurauksena säkeen allitteraatio on heikentynyt. Yleensä runoissa toisinpäin: "Vuotit viikon, vuota vielä" (I3 1598, I3 1620, I3 1639, I3 1641, I3 1642). Viikon vuotit, vuota vielä,
3535.

Väinö Kaukonen: VK 15:35 – oo – –. Vrt. s. 23.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja aikaisempaa säettä (UK 22: 23), mutta muuntaa verbin yleiskieliseen muotoon: oo – ole. Ei ole valmis valvattisi,
3636.

Väinö Kaukonen: VK 15:36 – ikisopusi. Vrt. s. 24.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja aikaisempaa säettä (UK 22: 24) muuttaen kirjoitusasua runomuistiinpanon mukaiseksi muotoon iki-sopusi (I3 1619). Ikisopu ei esiinny Lönnrotin tuntemassa (vuoteen 1848 kerätty) runoaineistossa, ainoastaan tässä Lönnrotin muistiinpanossa. Karjalan kielessä myös muodossa valvattini, ikisomani (KKS). Suorinut iki-sopusi,
3737.

Väinö Kaukonen: VK 15:37, I3 1619,15.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Lähtövirren muistiinpanoaan Vuokkiniemeltä (I3 1619). Näin hän tekee myös Vanhassa Kalevalassa. Säe esiintyy myös seuraavissa vienalaisissa häävirren tallenteissa (I3 1598, I3 1603, I3 1620, I3 1639, I3 1641, I3 1642) sekä yhdessä inkeriläisessä tyttöjen laulussa (IV1 330). Runoaineistossa yleensä "Jo on jalka kengitetty". Vast' on jalka kengitettykengittää : panna kengät jalkaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kengittää hevonen (18:249); varustaa keihäs tai sauva kärkiraudalla (13:36) (Jussila 2009).,
3838.

Väinö Kaukonen: VK 15:38, I3 1639,10.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1639). Säe esiintyy kuitenkin myös seuraavissa vienalaisissa häävirren tallenteissa (I3 1598, I3 1603, I3 1619, I3 1641, I3 1642) sekä muutamassa inkeriläisessä lyyrisessä laulussa (IV1 330, IV1 368). Toinen kengiteltävänä."

3939.

Väinö Kaukonen: VK 15:39, I3 1620,18 S[ulho] v[iljon] v[eljyeni].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620). Ks. myös I3 1603, I3 1619, I3 1639, I3 1642; IV1 330. "Sulho viljon veljyeni,
4040.

Väinö Kaukonen: VK 15:40 Vuotit viikon vuota –, I3 1620,19 V[uota] v[ielä], v[uotit] v[iikon].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620), mutta on vaihtanut sanojen järjestyksen: "Viikon vuotit, vuota vielä". Muutoksen seurauksena säkeen allitteraatio on heikentynyt. Yleensä runoissa toisinpäin: "Vuotit viikon, vuota vielä" (I3 1598, I3 1620, I3 1639, I3 1641, I3 1642). 40. Viikon vuotit, vuota vielä,
4141.

Väinö Kaukonen: VK 15:41 – oo – –. Vrt. s. 23.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja aikaisempaa säettä (UK 22: 23), mutta muuntaa verbin yleiskieliseen muotoon: oo – ole. Kaukonen olisi tässä voinut viitata Lönnrotilla käytössä olleeseen runoaineistoon (I1 449a; I3 1603, I3 1619, I3 1620, I3 1639, I3 1642; II 89, II 108; VII1 382, VII1 436). Ei ole valmis valvattisi,
4242.

Väinö Kaukonen: VK 15:42 – ikisopusi. Vrt. s. 24.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja aikaisempaa säettä (UK 22: 24) muuttaen kirjoitusasua runomuistiinpanon mukaiseksi: muotoon iki-sopusi (I3 1619). Ikisopu ei esiinny Lönnrotin tuntemassa (vuoteen 1848 kerätty) runoaineistossa, ainoastaan tässä Lönnrotin muistiinpanossa. Karjalan kielessä myös muodossa valvattini, ikisomani (KKS). Suorinut iki-sopusi,
4343.

Väinö Kaukonen: VK 15:43 Vast' on käsi kinnastettu, I3 1620,20 Jo on – –.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620) muuntaen aikaa ilmaisevan vasta-muodon lukumäärää ilmaisevaksi: toinen. Muutoksen seurauksena säe rikkoutuu. Säe esiintyy myös seuraavissa tallenteissa I3 1598, I3 1641; IV1 330, IV1 368. Käsi on toinen kinnastettukinnastaa : vetää kinnas käteen,
4444.

Väinö Kaukonen: VK 15:44. Vrt. I3 1598,21 T[oinen] kin[nastettavana].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Vrt.-viite on D. E. D. Europaeuksen tallenne Vienan Karjalasta (I3 1598). Säe esiintyy myös seuraavissa tallenteissa I3 1620, I3 1641; IV1 330, IV1 368. Toinen kinnasteltavana."

4545.

Väinö Kaukonen: VK 15:45, I3 1620,21 S[ulho] v[iljon] v[eljyeni].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1620). Säe esiintyy tiheään inkeriläisessä häälauluaineistossa (IV1 115, IV1 116, IV1 169, IV1 279, IV1 280, IV1 290, IV1 331, IV1 468, IV1 628, IV1 696, IV1 698, V1 700, IV1 701, IV1 702, IV1 710, IV1 711, IV1 712; V2 1587a; ks. myös VII2 3003). "Sulho viljon veljyeni,
4646.

Väinö Kaukonen: Vrt. 6:66.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima pohjautuen aikaisempaan säkeeseen: "Viikon vuotit, vuota vielä" (esim. UK 22: 34). Viikon vuotit, et väsynyt,

4747.

Väinö Kaukonen: VK 15:46 Jo nyt on valmis valvattisi, I3 1639,20 Nyt on – –.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1639) muuttaen sanajärjestystä. Välilehditettyyn Kalevalaan Lönnrot on kokeillut lisäsäkeitä, jotka eivät kuitenkaan päätyneet laajennettuun versioon: "Jo nyt alli annetahan, / Sinisotka suoritahan, / Kanavarsi kaimatahan" – "Jo on alli annettava, / Sinisotka suorittava" (Borenius ja Krohn 1895: 123). Osa säkeistä esiintyy Lönnrotin tallentamassa häärunossa, joka sisältää aihelman Mene myötä, myyty neito (I3 1639). Lönnrotin muistiinpano sisältää osin samoja säkeitä: "Tässä alli annetahen, / Kanavarsi kaimatahen" (I3 1639: 24−25). Valmis on nyt valvattisi,
4848.

Väinö Kaukonen: VK 15:47 Suorinut ikisopusi. Vrt. s. 24 ja 24:483.

Niina Hämäläinen: Kaukonen antaa säeviitteen Vanhaan Kalevalaan. Lönnrot on muuttanut sanan muotoon ikisopu, joka viittaa varsinaiseen ikuiseen liittoon, muotoon sorsa, lapsen (nuoren naisen) hellittelynimi (KKS). Suoriunut sorsasesisorsanen : (hellitellen) neito, morsian Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, kananen, sotka, pyy). Myös morsiamesta.."

4949.

Väinö Kaukonen: VK 15:48 – nyt myötä –, I3 1619,20 Mene myöen – –. Vrt. I3 1643,4 Mene myöten myöty nei[to].

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619) muuttaen sanajärjestystä ja vaihtaen aikaa ilmaisevan nyt-sanan muotoon jo. Ylimääräinen sana sekä Vanhassa että Uudessa Kalevalassa särkee säkeen mitallisuuden. Ks. myös I3 1598, I3 1603, I3 1614, I3 1628, I3 1639, I3 1642, I3 1643; IV3 4616. "Mene jo myöten myöty neiti Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 49 ja 50: ”Sulhon lahjoja morsiamen omaisille verrataan ostohinnaksi” (Lna 121).

Sana myöten 'mukaan, kanssa' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Morsiamesta käytetty sana myöty tarkoittaa myytyä, naimakaupassa luovutettua (Jussila 2009).,
5050.

Väinö Kaukonen: VK 15:49, I; -> I3 1619,21.*

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä ja omaa muistiinpanoaan (I3 1619). Säeparina yleensäkin runoissa: "Mene myöten myöty neito / Kanssa kaupattu kananen" (I3 1598, I3 1603, I3 1628, I3 1639, I3 1642).

*Kaukosella merkitty vahingossa I; 1619 -> pitäisi olla I3 1619. 50. Kanssa kaupattu kananen(hellitellen) tyttö, nainen Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta.!
5151.

Väinö Kaukonen: VKL 15:49, Kantr. I 137:5, XIII2 3519 Nyt on – –. Vrt. 24:304.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan "Jo nyt on liittosi likellä" (Borenius ja Krohn 1895: 123) sekä Kantelettaren morsiamen lauluun Lähet jälen jäämättömäksi (I 137) ja Lönnrotin pohjatekstiin (XIII2 3519). Jo nyt on liittosiliitto : määrätty ero- tai lähtöaika Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: liitos, sauma (16:114 ym.); sovittu aika, määräaika (29:273 ym.) (Turunen 1979). likellälähellä,
5252.

Väinö Kaukonen: VK 15:50 – lässä lähtöaika, Kantr. I 137:6 Lässä ompi –, XIII2 3519. Vrt. 24:303.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan "Kovin lässä lähtöaika" (Borenius ja Krohn 1895: 123) sekä Kantelettaren morsiamelle laulettuun tekstiin Lähet jälen jäämättömäksi (I 137) ja Lönnrotin pohjatekstiin (XIII2 3519). Kovin läsnä lähtö-aika,
5353.

Väinö Kaukonen: V2 1557,27 Jo on viejät vieressäisi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen Inkerin Järvisaaresta tallentamaan häärunoon (V2 1557). Säe "Jo on viejät vieressäisi" esiintyy ainoastaan tässä tallenteessa. Lönnrot on muokannut säkeen yksikköön ja muuttanut aikaa ja nykyhetkeä aiemmin ilmaisevan jo-sanan tätä hetkeä kuvastavaksi kun-alistuskonjuktioksi: "Kun on viejä vieressäsi". Kun on viejä vieressäsi,
5454.

Väinö Kaukonen: V2 1557,26 Jo on ottajat –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen Inkerin Järvisaaresta tallentamaan häärunoon (V2 1557). Säe "Jo on ottaja ovellasi" esiintyy ainoastaan tässä tallenteessa. Lönnrot on lisännyt läheisyyttä kuvaavan omistusmuodon: "Ottajaisesi ovilla". Ottajaisesi ovilla,
5555.

Väinö Kaukonen: VKL 15:66, VII2 2883,25 – suitsiaan purovi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen suojärveläiseen tyttöjen laulun toisintoon, joka sisältää useita eri aihelmia (esim. Älkää tytöt valitko, Kokkovirsi) (VII2 2883). Ks. myös VII2 2884. Oroori suitsia purevi,
5656.

Väinö Kaukonen: VKL 15 r.a. [13], Kantr. I 149:54. Vrt. VII2 2883,26 Rautojaan rouskuttavi.

Niina Hämäläinen: Kaukosen Välilehtien alaviitteen oikea säenumero on 12: "Rautojahan rauskuttavi" (Borenius ja Krohn 1895: 123). Säkeen taustalla on Kantelettaren runo morsiamelle lauletusta laulusta Kutti, kutti, neito rukka (I 149) ja sen pohjatekstinä on D. E. D. Europaeuksen tallenne Ilomantsista (VII2 2883). Säettä ei tavata muualla runoaineistossa. Reki neittä vuottelevivuotella : odotella."

5757.

Väinö Kaukonen: VK 15:50 Kun olit – rahalle, I3 1619,22.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan Lähtövirteen (I3 1619). Lönnrot poistaa kun-sanan korvaten sen muodolla oltua, rahalle muuttuu monikolliseksi rahoihin. Säe ”rakas olit rahan otantahan” esiintyy muissakin vienalaisissa häärunon tallenteissa (I3 1598, I3 1603, I3 1620, I3 1628, I3 1641). "Oltua rakashalukas, innokas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakas, armas, mieluinen (25:380) (Turunen 1979). rahoihin,
5858.

Väinö Kaukonen: VK 15:51, I3 1628, 4 – –ant[amaan].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1628). Lönnrot lisää sanan painottoman tavun vokaalin jälkeen h-kirjaimen. H-pääte on karjalainen piirre ja esiintyy Kalevalassa säännönmukaisesti (esim. tupahan, antamahan) (Toimitustasot; Kalevalan kielen piirteitä). Sana käpäs merkitsee ahnetta (KKS). Säe esiintyy yhdessä ”rakas olit rahan otantahan” kanssa muissakin vienalaisissa häärunon tallenteissa (I3 1598, I3 1603, I3 1619, I3 1620, I3 1641). Käpäsnopsa, innokas kättä antamahanantaa kättä : lupautua morsiameksi,
5959.

Väinö Kaukonen: VKL 15:60, VII2 2940,4 – k[ihlat] ottamahan. Vrt. I3 1617,1 Kiire kihlan ottelohon.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalta löytyvät Välilehditetyn Kalevalan muistiinpanot sekä Lönnrotin morsiamen virren tallenne Pohjois-Karjalasta (VII2 2940). Lönnrot seuraa runotallennetta muuttaen ainoastaan verbin taivutusta muodosta ottamahan – muotoon ottelohon. Lönnrot lisää sanan painottoman tavun vokaalin jälkeen h-kirjaimen. H-pääte on karjalainen piirre ja esiintyy Kalevalassa säännönmukaisesti (esim. tupahan, antamahan) (Toimitustasot; Kalevalan kielen piirteitä). Kiire on muutettu muotoon kiivas", joka korostaa tilanteeseen liittyvää innostusta (ks. sananselitys kiivas). Kiivasinnokas, kiihkeä kihlankihla : lahja, jonka sulhanen antaa morsiamelle kihlauksessa Katso lisääKihlojen antamisen taustalla vaikuttavat vanhat tavat, joiden mukaan morsian voitiin ostaa. Kihlaus sinetöitiin yleensä kädenlyönnillä. (Turunen 1979.) ottelohon,
6060.

Väinö Kaukonen: VKL 15:61 Sormien –. Vrt. s. 59 ja esim. 4:32 ja 18:226.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalta löytyy Välilehditetyn Kalevalan muistiinpano, jossa sormus on sormi. Yleensä häärunoissa sanamuotona sormuskäsi (esim. I3 1662, I3 1706, I3 1708, I3 1710, I3 1711, I3 1728). Sormuskäsi runoissa myös nuoren neidon synonyymi (I2 1099, I2 1103b, I2 1103c, I2 1104; I3 1492, I3 1531; VII1 105). Lönnrot lisää sanan painottoman tavun vokaalin jälkeen h-kirjaimen. H-pääte on karjalainen piirre ja esiintyy Kalevalassa säännönmukaisesti (esim. tupahan, antamahan) (Toimitustasot; Kalevalan kielen piirteitä). 60. Sormuksen sovittelohon,
6161.

Väinö Kaukonen: VKL 15: 62 Niin ole rakas –, Kantr. I 149,49, VII2 2941,6.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Kantelettaren runo morsiamelle lauletusta laulusta Kutti, kutti, neito rukka (I 149) ja sen pohjatekstinä on D. E. D. Europaeuksen tallenne Ilomantsista (VII2 2941). Niin ole -muoto säkeen alussa on muuttunut Lönnrotilla suoremmaksi: Ole nyt. Ole nyt rakas rekehen,
6262.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 59 ja 18: 384.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima. Kiivas kirjo-korjasehenkirjokorjanen : koristeltu matkareki,
6363.

Väinö Kaukonen: VKL 15:63 – – jälestä, VII2 2941,7 – – jäl'estä. Vrt. Kantr. I 149:51 Käpäs käymähän kylähän.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Kantelettaren runo morsiamelle lauletusta laulusta Kutti, kutti, neito rukka (I 149) ja sen pohjatekstinä on D. E. D. Europaeuksen tallenne Ilomantsista (VII2 2941). Lönnrot seuraa Kantelettaren muotoa. Käpäs käymähän kylähän,
6464.

Väinö Kaukonen: VKL 15 r.a. [9], Kantr. I 149:50. Vrt. s. 63.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin muokkaama ja esiintyy Kantelettaren runossa Kutti, kutti, neito rukka (I 149). Sekä sievänopea, vikkelä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kaunis, soma, suloinen (5:236) (Jussila 2009). lähtemähän!"

6565.

Väinö Kaukonen: VK 15:53, I3 1628,6.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1628). Lönnrot muuttaa kielen taivutusta kirjakieliseen asuun: äiän – äijän. "Etpä äijänpaljon Katso lisääKarjalan kielessä äijä 'moni, usea; pitkä, runsas, suuri' ja äijä(n) 'paljon' (KKS). nuori neiti
6666.

Väinö Kaukonen: VK 15:55 – puolisi –, VII2 2947,3 – puolen katellani.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan Miniän lauluun (VII2 2947). Säkeen sisältöyhteys on runotallenteessa eri kuin Kalevalassa. Miniällä on jo avioliiton katkerat kokemukset, Kalevalassa morsianta vasta valmistellaan siihen. Häälauluja leimaa symbolinen ja hypoteettinen viesti tulevan avioliiton mahdollisista ongelmista ja pettymyksistä. Näin morsianta valmisteltiin kohtaamaan pahin mahdollinen. (Ilomäki 1990: 224−225.) Kahen puolesikahden puolen : ympärille, sivuille katsellut,
6767.

Väinö Kaukonen: VK 15:54, I3 1628,7 – päästäs* ymm[ärtänyt]. Vrt. I3 1608,5 Yli pääsi ymmärrellyt.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1628). D. E. D. Europaeuksen tallenne I3 1608 on säkeeltään tarkempi. Ks. myös I3 1629 sekä lyyriset runot: VII2 2151, VII2 2507, VII2 2947. Yli pääsiyli pään : ajatusten ja tunteiden ulkopuolelle ymmärrellytymmärrellä : ajatella, harkita Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tietää, ymmärtää (3:145) (Jussila 2009).,
6868.

Väinö Kaukonen: VK 15:56 – laait – –, I3 1628,8 Kun lait – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1628). Säe myös D. E. D. Europaeuksen häärunon tallenteessa I3 1608: 6. Jos teit kautun kaupankaduttu kauppa : naimakauppa, joka kaduttaa jälkikäteen Katso lisääAvioliitosta käytetty nimitys kauppa perustuu vanhaan tapaan, jossa sulhanen maksaa morsiamen vanhemmille hyvitystä työvoiman menetyksestä. Rakkaus oli entisaikoina usein toissijaista naimakauppojen solmimisessa; tärkeämpää oli saada taloon uutterasti töitä tekevä vaimo. Tämän vuoksi esimerkiksi häälauluissa ylistetään enimmäkseen käytännöllisiä avuja. (Turunen 1979.),
6969.

Väinö Kaukonen: VK 15:57 Ikä on kaikki itkeminen, I3 1628,9 Ik' – – itkemin[en]. Vrt. I3 1608,7 I'änkaiken itkeminen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1608). Vrt.-viite voisi olla suora viite, sillä Kalevalan säe seuraa runotekstin säettä. Iän kaiken itkemisen,
7070.

Väinö Kaukonen: VK 15:58 Vuosi voikerrahtaminen, I3 1628,10 – voikerehtami[nen].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1628). Säe esiintyy ainoastaan tässä Lönnrotin tallentamassa tekstissä. 70. Vuoet voikerrehtamisenvoikerrehtaminen : vaikertaminen, voivottelu,
7171.

Väinö Kaukonen: VK 15:59 – – isän –, I3 1628,11 – – ison elolta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan runoon sekä Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan morsiamen lauluun (I3 1628). Lönnrot on muokannut säettä: elolta – koista. Sanamuoto elolta esiintyy vain runossa I3 1628. Yleensä häärunoissa ja niihin monin tavoin liittyvissä lyyrisissä runoissa muoto on koista (esim. VII2 1027, VII2 1820, VII2 2911; XIII2 3503, XIII2 3507, XIII2 4664). Kun läksit isosi koista,
7272.

Väinö Kaukonen: VK 15:60 – syntymäsialta. Vrt. 20:478.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevan runoa muuttaen yksikön monikkoon: syntymäsioilta. Siirryit syntymä-sioilta,
7373.

Väinö Kaukonen: Vrt. I3 1628,12 Eli emosi koista.

Niina Hämäläinen: Kalevalan säe ei varsinaisesti ole Lönnrotin oma, joskin Lönnrotin suuresti muokkaama. Säe pohjautuu mallirunoon, johon Kaukonen viittaa vrt.-viitteellä (I3 1628). Luota ehtoisenehtoinen : suopea, suosiollinen, lempeä emosi,
7474.

Väinö Kaukonen: VK 15:62 – kartanolta. Vrt. s. 73.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan säettä. Säe esiintyy häälauluista koostuvassa kokoelmassa Naimakansan virsiä (Kaukonen 1939: 453−454) joka sisältyy Lönnrotin laatimaan käsikirjoitukseen Sikermä-Kalevala (valm. 1833). Kantajasi kartanoilta."

7575.

Väinö Kaukonen: Vrt. esim. 5:146.

Niina Hämäläinen: Lönnrotin laatima säe. "Mimikä oli sinun eleä
7676.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 71.

Niina Hämäläinen: Lönnrotin laatima säe. Liittyy aikaisempaan säkeeseen 71. Näillä taattositaatto : isä tiloilla,
7777.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:5. Vrt. 23:511 sekä XIII2 3801,3 Kävit kukkana kujassa ja IV1 11,4 Neito ol' kukkana kujassa.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe "Kävit kukkana kujassa" esiintyy hieman varioiden häälauluissa (IV1 170; V2 666, V2 668; XIII2 3900) sekä tyttöjen ja naisten lauluissa (V2 999; V3 liite 28; XIII2 2821, XIII2 2823, XIII2 3780). Kasvoit kukkana kujilla, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 29 ja 30 (tässä 77 ja 78): "Olit yhtä huoleton ja kaikkein ihasteltu, kun kukat kedolla ja mansikat ahosilla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista. Siinä kujilla on korvattu keolla.

Kukka-sana säkeessä 'kaunistus, (metaforisesti) kaunis neito'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kukinto (15:407; 20:358 ym.); ruohokasvi, ruoho, heinä (2:232; 9:227 ym.). (Turunen 1979.)

Sana kuja tarkoittaa rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitsevaa tietä. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143). (Turunen 1979.)
7878.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:6 Ahomailla –. Vrt. 3:576 ja 28:213.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin laatima ja se löytyy myöhemmin tallennetusta aineistoista vuodelta 1935 (XIII2 3813). Aho-mailla mansikkana,
7979.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:7, XIII2 3806,3 – – vuoteelta.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häälaulun tallenne Etelä-Karjalasta (XIII2 3806). Säe esiintyy Lönnrotin tuntemassa aineistossa ainoastaan ko. runotekstissä. Nousit voille vuotehelta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 79 ja 80: "Voi j.n.e. oli valmis ruoka heti ylös noustua" (Lna 121).
8080.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:8 Maiolle –, XIII2 3806,4 Maioille –.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häälaulun tallenne Etelä-Karjalasta (XIII2 3806). Säe esiintyy Lönnrotin tuntemassa aineistossa ainoastaan ko. runotekstissä. 80. Maioille makoamasta,
8181.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:9 – vehnäsille. Vrt. 24:159 sekä 33:26ja 247.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin laatima. Venymästävenyä : loikoa, maata pitkällänsä vehnäsillevehnänen : vehnäleipä,
8282.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:10 – pehuista, XIII2 3806,5.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häälaulun tallenne Etelä-Karjalasta (XIII2 3806). Säe esiintyy ainoastaan ko. runotekstissä. Pehku on vuoteen synonyymi ja esiintyy runoissa säeparina: "Voivotellen vuotehelta, / Kättä pieksäen pehuista" (VII2 2255: 51–52; VII2 1874; XIII1 1680; ks. myös XIII2 3806). Pettäjäisillepettäjäiset : maistiaiset, jotka annetaan heti voin kirnuamisen jälkeen Katso lisääKarjalan kielessä pettäjäine 'vasta pyöhdetty, kirnuttu voi; keskeneräinen suolaamaton, pesemätön ja vaivaamaton voi; kirnuuksesta annettu maistiainen; kirnujaiset' (KKS). pehustapehku : oljilla pehmennetty makuusija,
8383.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:11, XIII2 3806,6 Kuin – – – –.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häälaulun tallenne Etelä-Karjalasta (XIII2 3806). Ks. myös Lönnrotin toinen häätallenne: XIII2 3804. Kun et voinut voita syöä,
8484.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:12 Sipaisit sianlihoa, XIII2 3806,7 Sitt' sivuit – lihaa. Vrt. XIII2 3804,5 Sipasta sian lihoa.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häälaulun tallenne Etelä-Karjalasta (XIII2 3806). Ks. myös Lönnrotin toinen hääteksti: XIII2 3804. Silpaisitsilpaista : sivaltaa, leikata sian-lihoa!"

8585.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:13.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin laatima. "Ei ollut huolta ollenkana,
8686.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139: 14.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin laatima. Ks. kuitenkin "Kun et anna aionkaan" (I4 1125: 3). Ajatusta aioinkanaajoinkaan : milloinkaan, ajoittaankaan; silloin tällöin,
8787.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:15.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin tähän laatima ja se esiintyy vasta myöhemmin, vuoden 1848 jälkeen, tallennetussa aineistossa (ks. III2 2120; III3 2587; V2 643). Annoit huollahuolehtia, murehtia, surra honkasien,
8888.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:16.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin laatima. Ajatella aiaksienaidas : kaltevassa tai vaakasuorassa asennossa oleva aitapuu,
8989.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:17 – suuren suopetäjän.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin laatima. Surra suolla suo-petäjänsuopetäjä : suolla kasvava mänty,
9090.

Väinö Kaukonen: Vrt. ss. 88 ja 89.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima. Runoissa kangaskoivu esiintyy nuorten naisten lauluissa, joissa kysytään, miksi minua ei naida: "kangaskoivun kauneutta, / lehtokoivun lempeyttä" (XIII1 2573: 6–7; ks. myös VII2 2463.#*, VII2 2476, VII2 2590). Säe esiintyy myös toisessa yhteydessä, eräässä Iro Sissosen laulamassa Kilpalaulanta-toisinnossa:

Tuota vuotin tuon ikäni,
T[uota] puolen polveani,
T[uota] kaiken kasvinai'an:
Vävyxeni V[äinämöi]stä,
5 Kesälehen leppeyttä,
Kangaskoivun kauneutta,
Soreutta suopetäjän,
Koreutta korpikoivun.
(VII1 196.) 90. Kangas-koivunkangaskoivu : kangasmetsässä kasvava koivu kankahallakangas : kuiva metsämaa,
9191.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:19 Sie vaan liehuit –. Vrt. T. II, siv. 45, "Neion valitus", s. 13 Lennin lehtenä lehossa.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin muokkaama. Ks. kuitenkin Lönnrotin tallenne XIII2 3800. Itse liehuit lehtyisenä Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 90−94: "Vertaukset kevyestä, liikkuvasta olennosta. Iloisena ollaan liikkuvaisemmat." (Lna 121.)

Sana liehua 'liikkua jatkuvasti, hyöriä' (Jussila 2009).

Sana lehtyinen 'lehtipuun lehti' (Turunen 1979).,
9292.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:20. Vrt. T. II, siv. 45 "Neion valitus", s. 14 Perhosena pyörtänöillä.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe on Lönnrotin muokkaama. Vrt. "Hosu hampun pyörtänöllä" (XII1 141: 9; XV 183). Perhosena pyörähtelit,
9393.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:527 ja 24:484.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima, mutta esiintyy muunnellen häälauluissa ja lyyrisissä lauluissa. Marja on nuoren naisen synonyymi ja hellittelynimi. Marjana emosi mailla,
9494.

Väinö Kaukonen: Vrt. 4:140, 23:512, 29:374 ja 35:220.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima, mutta esiintyy muunnellen häälauluissa ja lyyrisissä lauluissa. Vaapukka on nuoren naisen synonyymi ja hellittelynimi. Vaapukkanavaapukka : vadelma Katso lisääHäärunoissa ja lyyrisissä runoissa vadelma, marja ja perhonen ovat tiheästi toistuvia vertauskuvia nuorille neidoille. vainiolla."

9595.

Väinö Kaukonen: Vrt. ss. 71 ja 96.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa aiempaan säkeeseen "Kun läksit isosi koista" (UK 22: 71). Toisaalta säkeen tarkempi vastine löytyy Lönnrotin tallenteista: "Pois lähen talosta tästä" (VII2 2922: 4), "Lähen pois talosta tästä" (XV 418: 103). "Lähet nyt talosta tästä,
9696.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:23, XIII2 3801,5 – tois[ehen] talo[hon].

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häärunon tallenne XIII2 3801. Säe myös muunnellen eri runoissa: IV1 17, IV1 170, IV1 330, IV1 331, IV1 432, IV1 153; V2 1461, V2 1557; V3 liite 28; VII1 314; VII2 1402, VII2 2446, VII2 2447, VII2 2499, VII2 2940; myös loitsussa VII5 4851; XIII1 1005; vrt. "Tora toisehen talohon" IV1 151. Menet toisehen talohon,
9797.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:24. Vrt. VII2 1788,42 Toisessa emon alassa.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Kaukonen viittaa myös vertaamaan D. E. D. Europaeuksen useita huoliaihelmia sisältävään runotekstiin VII2 1788. Toisaalta säe hieman muunnellen on myös Lönnrotin häärunon tallenteessa "Toisessa emän alassa" (I3 1684: 131). Ks. myös "Kun määt toisehen talohon, / Parempahan naapurihin" (VII2 3138: 3–4). Toisehen emon alahan,toisen emon alaan : anopin vallan alle, komentoon
9898.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:25. Vrt. VII2 1788,41 Perehessä vierahassa.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Kaukonen viittaa myös vertaamaan D. E. D. Europaeuksen useita huoliaihelmia sisältävään runotekstiin VII2 1788. Toisaalta säe on myös Lönnrotin häärunon tallenteessa "Perehessä vierahassa" (I3 1684: 132). Perehesen vierahasen,
9999.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:26. Vrt. XIII2 3820,1 Toisin teillä, toisin meillä.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Kaukonen viittaa vertaamaan niin ikään Lönnrotin tallenteeseen, joka alkaa "Toisin teillä, toisin meillä" (XIII2 3820). Toisin siellä, toisin täällä,
100100.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:27. Vrt. IV1 170,79 T[oisin] toisessa talossa.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Kaukonen viittaa vertaamaan D. E. D. Europaeuksen inkeriläiseen häärunon muistiinpanoon (IV1 170), mutta säe löytyy myös seuraavista Lönnrotin tallentamista hääteksteistä (I3 1662, I3 1691, I3 1708; myös Castrén I3 1710; Ahlqvist VII2 2994). Joissakin tallenteissa säettä "Toisin toisessa talossa" seuraa lapsuudenkotia korostava tarkennus: "Ei niinkun emosi koissa" (I3 1676: 9; I3 1691, I3 1711) / "Ei niin kun isosen koissa" (VII2 2994: 102). "Ei niinkun anopin koissa" (I3 1710: 5 / osiossa Emo neuvo morsianta). 100. Toisin toisessa talossa,
101101.

Väinö Kaukonen: IV1 153, 4 – tuolla – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen morsiamen neuvokkivirren tallenteeseen Inkeristä (IV1 153). Lönnrot on vaihtanut kansanrunon tuolla etäisyyttä korostavaan siellä-sanaan. Säe hieman muunnellen myös seuraavissa runoteksteissä: I4 1872; IV1 170, IV1 330. Toisin siellä torvet soivat Katso lisääIltaisin ja aamuisin paimenet soittivat torviaan (Niemi 1910: 77).

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 35−38 (tässä 101−104): "Toisenlaisia ääniä tulet siellä kuulemaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
102102.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:28, XIII2 3801,6 – – ulkasovat. Vrt. XIII2 3820,2 [Toisin] ukset ulvasevat.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häävirren teksteihin XIII2 3801, XIII2 3820. Säe myös R. Polénin häävirren tallenteessa "Toisin ukset ulvoavat" (VII2 3138: 6 sekä Europaeus IV1 330). Ks. "Toisin ukset aukeavat" (Ahlqvist VII2 2994: 106; myös VII1 657). Toisin uksetuksi : ovi Katso lisääKarjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS). ulvaisevatulvaista : narahtaa,
103103.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:29, XIII2 3801,7.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle. Säe myös Lönnrotin toisessa häävirren tallenteessa (XIII2 3820: 3). R. Polénin häävirren tallenteessa "Toisin viröivät!" (VII2 3138: 7). Toisin vierevätvierrä : ääntää Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea kävellen, uiden, juosten tai muulla tavoin (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). veräjät,
104104.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:30 – saranarauat, XIII2 3801,8 – sarana rauat.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häävirren tallenne XIII2 3801. Säe myös Lönnrotin toisessa häävirren tallenteessa (XIII2 3820: 4). Ks. myös IV1 153; VII2 3138. Sanovat sarana-rauatsaranarauta : sarana."

105105.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:31, XIII2 3820,5.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häävirren tallenne XIII2 3820. Säe esiintyy myös seuraavissa inkeriläisissä hääteksteissä (IV1 330, IV1 170, IV1 706; V2 1557). "Et osaa ovissa käyä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 105−110: "Saat muistutuksia ja toreita jo semmoisissaki töissä. Tulen puhunta miniän työ." (Lna 121.)
106106.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:32, XIII2 3820,6.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häävirren tallenne XIII2 3820. Veräjissä vieretelläliikkua, kulkea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kuljetella, siirrellä (10:167); työnnellä sinne tänne (40:40); kaataa, ängetä (35:156); (verestä) päästä valumaan (15:368); äännellä (laulaa, haukkua tms.) (1:98; 18:546 ym.) (Turunen 1979).
107107.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:33 – tyttöjen –, XIII2 3820,8 – tyttären –.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan säkeen pohjana on Kantelettaren runo Toisin toisessa talossa (I 139), jota ystävät lauloivat morsiamelle sekä Lönnrotin häävirren tallenne XIII2 3820. Säe myös seuraavissa inkeriläisissä runoissa (IV1 1, IV1 170, IV1 330, IV1 706). Talon tyttären tavalla,
108108.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:34. Vrt. VII2 1924,5 tuntisin tulen puhua.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Toisin toisessa talossa (I 139) ja viittaa niin ikään vertaamaan Kantelettaren runon pohjatekstiin, A. Ahlqvistin lyyriseen runotallenteeseen VII2 1924. Säe ei löydy muualta runoaineistosta. Et tunnetuntea : osata, taitaa puhuasytyttää puhaltamalla tulta,
109109.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:35. Vrt. s. 108.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Toisin toisessa talossa (I 139). Säe on Lönnrotin laatima. Etkä liettä lämmitteä
110110.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 139:38, XIII2 3820,9 [Talon] – – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Toisin toisessa talossa (I 139) sekä Lönnrotin häävirren tallenteeseen XIII2 3820. Säe "—miehen mieltä myöten" esiintyy eri runoyhteyksissä I2 788a; IV1 706; V2 1557, V2 2028; VII3 4255; VII4 1605; XIII1 2578; XIII3 7091; XV 644; myös V2 1084). 110. Talon miehen mieltä myötenmielen mukaan."

111111.

Väinö Kaukonen: VKL 15:94, Kantr. I 137:1 Niinkös – – –,esim. XIII2 3519,1.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Välilehditettyä Kalevalaa ja morsiamelle laulettua lähtövirttä, Kantelettaren runoa Lähet jälen jäämättömäksi (I 137). Kaukonen viittaa myös Lönnrotin lähtövirren tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3519). "Niinkö luulit neito nuori,
112112.

Väinö Kaukonen: VKL 15:95, Kantr. I 137:2. Vrt. s. 111.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Välilehditettyä Kalevalaa ja morsiamelle laulettua lähtövirttä, Kantelettaren runoa Lähet jälen jäämättömäksi (I 137). Kaukonen viittaa myös Lönnrotin lähtövirren tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3519). Niinkö tiesit, jotta luulit,
113113.

Väinö Kaukonen: VK 15:73, I3 1619,26 Toivoit kuuksi lähteväsi. Vrt. VII2 2932,5 Luuletkos yöksi lähteväsi.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Kaukosen mukaan Vanhaa Kalevalaa ja omaa vienalaista häärunotallennettaan (I3 1619). Säe myös seuraavissa Ilomantsista tallennetuissa lähtövirsissä: VII2 2927, VII2 2932. Luulit yöksi lähteväsi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 111−120: "Enne oli hupainen vähemmäksi ajaksi kotoa lähteä, nyt tulee isompi matka eteen, joka ei liene yhtä hupainen" (Lna 121).
114114.

Väinö Kaukonen: VK 15:74 Käy päiväksi käkesit, I3 1628,14 Päiväksi käkiä[mä]ssä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin seuraavan Vanhaa Kalevalaa ja omaa vienalaista häärunomuistiinpanoaan (I3 1628). Lönnrot muuttaa runojen käetä = luvata, yrittää muotoon palata. Päivällä paloavasi?
115115.

Väinö Kaukonen: VK 15:77, Kantr. I 142:5. Vrt. s. 113.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja Kantelettaren lähtövirttä Läksit kouluhun kotoa (I 142). Säe toistaa lähtövirren alkuosan toteamusta: "Luulit yöksi lähteväsi". Etpä yöksi lähtenynnä,
116116.

Väinö Kaukonen: VKL 15:148, Kantr. I 142:6. Vrt. s. 115.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja Kantelettaren lähtövirttä Läksit kouluhun kotoa (I 142). Etkä yöksi, et kaheksi,
117117.

Väinö Kaukonen: VK 15:81 – jouvuit –, VI1 749,3 Tuonne vaipuu –. Vrt. VII2 2927,6 Tuonne viivyit viikommax.

Niina Hämäläinen: Kaukosen tarjoama runoviite VI1 749 ei ole morsiamen lähtövirsi, vaan kuvaa uuden talon asukkaiden vihamielisyyttä. Läheisempi runoviite tässä kohtaa on Lönnrotin oma muistiinpano: "Tuonne viivyt vnkommaksi" (VII2 2932; myös D. E. D. Europaeus: VII2 2927). Jopa jou'uit viikommaksipidemmäksi ajaksi Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS).,
118118.

Väinö Kaukonen: VKL 15:149, Kantr. I 142:8. Vrt. II 51,33 Kato kaikeksi iäksi.

Niina Hämäläinen: Kaukosen mukaan Lönnrot seuraa Välilehditettyä Kalevalaa ja Kantelettaren runoa Läksit kouluhun kotoa (I 142). Vrt.-viite on toisesta runoyhteydestä (II 51: Eläimet sanansaattajina ja Hirttäytynyt neito). Lönnrot on muokannut tässä säettä "kuuksi päiväksi kululle" (I3 2018; XV 417, XV 464) runoyhteyteen sopivaksi. Kuuksi päiväksiikiajoiksi katosit,
119119.

Väinö Kaukonen: VK 15:83 – – koista, I3 1619,28 Ijäkse isosi –.

Niina Hämäläinen: Säkeen malleina ovat Lönnrotin vienalaiset häävirren tallenteet (I3 1619, I3 1628, I3 1639). Iäksi ison majoilta,
120120.

Väinö Kaukonen: VK 15:84 Elinajaksi –., I3 1619,29.

Niina Hämäläinen: Kansanrunoviite on Lönnrotin tallenne Vienasta I3 1619. Säe ei esiinny muualla, vuoteen 1848 mennessä kerätyssä aineistossa. 120. Elin-ajaksi emosi;
121121.

Väinö Kaukonen: VK 15:92, I3 1619,30 Aselt – – – .

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa vienalaista häärunomuistiinpanoaan (I3 1619). Säe "piha askelta pitempi", ja sitä usein seuraava paralleellinen säe "kynnys hirttä korkiampi", esiintyy vierauden metaforana häävirsissä (I3 1619, I3 1628, I3 1708, VII2 2994) ja lyyrisissä runoissa (VI1 639; VII2 2951; XV 129). Askelt' on piha pitempi, Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 121−124: "Monen vuoden perästä kun tulet, jo olet vanhennut, ettet enää astelekkaan niin sievästi" (Lna 121).
122122.

Väinö Kaukonen: VK 15:94 – – korkiampi, I3 1619,32, Kynny[s] on – korkeampi.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa vienalaista häärunomuistiinpanoaan (I3 1619). Säe "kynnys hirttä korkeampi", ja sen seurana esiintyvä paralleellinen säe "kynnys hirttä korkiampi", on vierauden metafora häävirsissä (I3 1619, I3 1628; VII2 2994) ja lyyrisissä runoissa (VI1 639; VII2 1957, VII2 2951; XV 129). Kynnys hirttä korkeampi

123123.

Väinö Kaukonen: Vrt. I3 1642,30 Jo (nyt) on toisti tullessasi.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin muotoilema, eikä sille löydy muuta vastinetta runoista kuin ainoastaan tämä M. A. Castrénin tallenne I3 1642. Sinun toiste tullessasi,
124124.

Väinö Kaukonen: VK 15:95 Kerran toisen kertoessa, I3 1619,33 – – kertuosa.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa vienalaista häärunomuistiinpanoaan (I3 1619). Kerran kertaellessasikertaella : tulla uudestaan."

125125.

Väinö Kaukonen: VK 15:96, S, n. 85,23 Piika – huokaseikse.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima. Neito parka huokaeli,
126126.

Väinö Kaukonen: VK 15:97, S, n. 85,24 Huokaseikse, henkäseikse.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima. Huokaeli, henkäeli,
127127.

Väinö Kaukonen: VK 15:98 –syämmellen panihen. Vrt. Knt. II, s. 49,17 Suru särkee syämeni.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Kaukosen antama vrt.-viite on Kantele-vihkon lyyrisestä runosta, joka kuvailee poeettisesti surun vaikutusta (Kantele II). Kantele-vihkon säkeen muoto (suru särkee sydämeni) esiintyy lyyrisissä runoissa (VI1 725; VII2 2209, VII2 2210; XIII1 1975; XIII3 7988; myös viinanpolttoa XV 205 ja raiskausta XV 207 käsittelevissä runoteksteissä). Suru syämelle panihepanna, refl. panihe : asettui, sijoittui,
128128.

Väinö Kaukonen: VK 15:99 – silmillen vetihen. Vrt. s. 127.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Säe esiintyy muunnellen myös runoissa (XIII1 114; VII2 1390; VII3 994; XV 60, XV 90). Vesi silmille vetihevetää, refl. vetihe : vuoti, nousi esiin,
129129.

Väinö Kaukonen: VK 15:105 – – – virkki. Yl.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa muuttaen sanan virkkoa sanaksi saattaa. Säe esiintyy yleisesti hieman muunnellen eri runoyhteyksissä. Itse tuon sanoiksi saattisaattaa sanoiksi : muotoilla puheeksi, sanoa:
130130.

Väinö Kaukonen: VK 15:106. Vrt. VI1 689,1 Toisin tiesin, toisin luulin.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Kuten Kaukosen antama vrt.-viite, säe on yleensä "toisin tiesin, toisin luulin" ja löytyy ainoastaan Lönnrotin lyyrisistä tallenteista Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta (VI1 689; VII2 2509, VII2 2526). 130. "Noinpa tiesin, noinpa luulin,
131131.

Väinö Kaukonen: VK 15:107. Vrt. VI1 689,2 Toisin toivotin ijäni.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Kuten Kaukosen antama vrt.-viite, säe esiintyy yleensä Kilpalaulanta-runossa muodossa "tuota toivoin tuon ikäni" (I1 259: 42; I1 98, I1 170, I1 182, I1 184) ja se liittyy äidin toiveeseen saada Väinämöinen vävyksi. Loitsussa merkitys toinen (XII2 6549) tai runossa III1 46, jossa toivotaan veljelle aikaa. Noinpa arvelin ikäni,
132132.

Väinö Kaukonen: VK 15:108 – – kasvinajan. Vrt. s. 144.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Samantyylinen säe on D. E. D. Europaeuksen ilomantsilaisessa, Iro Sissottaren Kilpalaulanta-tallenteessa: "Tuota vuotin tuon ikäni, / T[uota] puolen polveani, / T[uota] kaiken kasvinai'an: (VII1 196: 1−3). Sanoin kaiken kasvin-aiankasvinaika : kasvuaika, nuoruusaika:
133133.

Väinö Kaukonen: VK 15:109 – – neiti ollekkana. Vrt. s. 137.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa muuntaen säettä hieman. Säe on Lönnrotin laatima. Ks. kuitenkin "et sä silloin suuri ollut" (VII3 462). Et sä neiti neiti olle Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 133−142: "Kertoo tyttöin tavalliset mietteet" (Lna 121).
134134.

Väinö Kaukonen: VK 15:110, I3 1691,70 – vanh[emma]n –.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa ja omaa häävirren muistiinpanoaan (I3 1691). Ks. myös I3 1630; XV 155. Oman vanhemman varassa,
135135.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:31.

Niina Hämäläinen: Aikaisempi säe UK 22: 23 toistuu. Oman taaton tanterilla,
136136.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:32.

Niina Hämäläinen: Aikaisempi säe UK 22: 32 toistuu. Vanhan maammosimaammo : äiti majoilla;
137137.

Väinö Kaukonen: VK 15:112 – – neito. Vrt. VII2 2429,1 Äsken poika poik olisi.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Vrt.-viite on Lönnrotin runotallenteesta, joka sisältää aihelmat Äidin vaivojen palkinto ja Poika miulle miniän tuopi (VII2 2429). Äskenpääsken : vasta sitten, sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). olisit neiti
138138.

Väinö Kaukonen: VK 15:113 Mieholahan –. Vrt. 4:443 sekä 23:496 ja 521.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa muuttaen murteellisen mieholahan muotoon miehelähän. Miehelähänmiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979: 210.) mennessäsi,
139139.

Väinö Kaukonen: VK 15:114 Jalka toinen –. Vrt. I1 80,133 Jalka toinen jalaksilla.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Jalka toinen kynnyksellä ei esiinny vuoteen 1848 mennessä tallennetussa runoaineistossa. Myöhemmässä aineistossa, esim. III3 2589: 4−5; III1 759: 25−26; XV 1297. Vrt.-viite on Kilpalaulanta-runosta (I1 80). Kuin oisi jalka kynnyksellä,
140140.

Väinö Kaukonen: VK 15:115. Vrt. I1 80,137 Kun sepon korjassa.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Sanapari "korjassa kosian" ei esiinny kuin yhdessä Lönnrotin tallentamassa Iivana Kojosen pojan runotekstissä (I1 558). Muutamassa muussa muodossa "korjahan Kojosen" (I1 565; VII1 523). Vrt.-viite on Kilpalaulanta-runosta (Kilpalaulanta I1 80). Ks. viite 139. 140. Toinen korjassakorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki kosian,
141141.

Väinö Kaukonen: VK 15:116. Vrt. 21:135.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa. Oisit päätäsi pitempi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 141 ja 142: "Jokainen katsoisi sen verran paremmaksi" (Lna 121).
142142.

Väinö Kaukonen: VK 15:117 − korkiampi. Vrt. 21:136.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Vanhaa Kalevalaa muuttaen verbin yleiskieliseen muotoon: korkeampi. Korvallistakorvallinen : korvan mitta korkeampi."

143143.

Väinö Kaukonen: VK 15:118, XII2 6549,21.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Karhun laulu -tallenteeseen (XII2 6549). Kuitenkin säe tavataan loitsua luontevammassa yhteydessä, Kilpalaulanta-runossa, jossa Joukahaisen äiti iloitsee tulevasta tietäjä-vävystä: "Tuota toivoin tuon ikäni, / Vävykseni Väinämöistä" (I1 184: 99−100; myös esim. I1 158, I1 159, I1 170, I1 185, I1 259, I1; II 26; VII1 137, VII1 155, VII1 177). Säe löytyy myös Kalevalan Aino-runosta (UK 3: 531). "Tuota toivoin tuon ikäni,
144144.

Väinö Kaukonen: VK 15:119 – – kasvinajan, XII2 6549,22 Kattoin – – .

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Karhun laulu -tallenteeseen (XII2 6549). Temaattisesti luontevampi säeyhteys löytyy D. E. D. Europaeuksen ilomantsilaisesta Kilpalaulanta-runon tallenteesta:

Tuota vuotin tuon ikäni,
T[uota] puolen polveani,
T[uota] kaiken kasvinai'an:
Vävyxeni V[äinämöi]stä,
(VII1 196: 1−4). Katsoinkatsoa : odottaa, toivoa kaiken kasvin-aian,
145145.

Väinö Kaukonen: VK 15:120 – kun – –, I2 1174,13 Vuotamma – – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan Martiska Karjalaisen rajasotaa käsittelevään runoon (sis. myös aihelmat Koti toivo kuolleheksi, Sotaan lähtiessä: I2 1174). Säettä ei tavata muualla Lönnrotin käytössä olleessa runoaineistossa. Vuotin kun hyveä vuotta,
146146.

Väinö Kaukonen: VK 15:121 Katson kun kaunista keseä, I2 1174, 14 Katsomma kaunista –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan Martiska Karjalaisen rajasotaa käsittelevään runoon (sis. myös aihelmat Koti toivo kuolleheksi, Sotaan lähtiessä: I2 1174). Ks. myös Lönnrotin toisen tallenteen säe "Toivomma kesän tuloa" (I2 1175: 24). Muuten säettä ei tavata muualla Lönnrotin käytössä olleessa runoaineistossa. Katsoin kuin kesän tuloa;
147147.

Väinö Kaukonen: VK 15:123 Toivoni toeksi saanut. Vrt. T. III, s. 34,8 Toivoni tuli tomuksi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan säkeen mallina. Lönnrot on lisännyt säkeeseen aikaan viittaavat sanat jo ja nyt sekä muuttanut saada-verbin olla-muotoon. Muutokset rikkovat säkeen mitallisuuden. Jo nyt on toivoni toeksi,
148148.

Väinö Kaukonen: VK 15:122 Nyt on lähtöni lähemmä, VII2 2922,3 miun on – – .

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Pielisjärveltä saatuun morsiamen lähtövirteen (VII2 2922) säkeen mallina. Säe "Minun lähtöni lähinnä" esiintyy myös A. Ahlqvistin Lähtövirren tallenteessa (VII2 2920: 4). Lähtöni lähemmälähemmäksi, likelle saanutsaada : tulla, joutua,
149149.

Väinö Kaukonen: VK 15:124 Saanut jalka kynnykselle. Vrt. s. 139.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan. Vrt.-viite Uuden Kalevalan runon 22 aiempaan säkeeseen ("Kun oisi jalka kynnyksellä" UK 22: 139) on niin ikään säkeen mallina. Ks. viite 139. Jop' on jalka kynnyksellä,
150150.

Väinö Kaukonen: VK 125 – korjahan –. Vrt. s. 140.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan. Toisaalta Uuden Kalevalan runon 22 aiempi säe ("Toinen korjassa kosian" UK 22: 140) toistuu tässä sanan tarkkuudella. Sanapari "korjassa kosian" ei esiinny kuin yhdessä Lönnrotin tallentamassa Iivana Kojosen pojan runotekstissä (I1 558). Muutamassa toisinnossa muodossa "korjahan Kojosen" (I1 565; VII1 523). 150. Toinen korjassa kosian,
151151.

Väinö Kaukonen: Vrt. 21:344.

Niina Hämäläinen: Kaukonen antaa vrt.-viitteen Kalevalan runoon 21. Säe "Enkä tuota tunne'kana" löytyy kuitenkin hieman varioiden Kantelettaren runoista (I 18, I 20; II 274) sekä J. F. Cajanin Laulajan alkusanoja ja muita aihelmia sisältävästä muistiinpanosta muodossa "empä tuota tiiekkänä" (I4 1111: 1). Ks. myös "Ehk' en tarkoin taiakkahan" (XII1 341: 2). Enkä tuota tunnekana,
152152.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 165.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vrt.-viitteellä runon myöhempään säkeeseen "Miten lieki mieli muien" (UK 22: 165). Tällaisenaan säettä ei tavata vuoteen 1848 mennessä tallennetussa runoaineistossa. Vrt. runotallenne vuodelta 1892: III2 2064. Mikä muutti multa mielen,
153153.

Väinö Kaukonen: VK 15:126 En lähekkänä ilolla. Vrt. ss. 69 ja 71 sekä 44:93.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan säkeen taustalla. Lönnrot on muuttanut murteellisen lähekkänä muotoon lähe ja lisännyt sanan mieli. En lähe ilolla mielin,
154154.

Väinö Kaukonen: VK 15:127. Vrt. 41:24 ja 44:94.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan säkeeseen. Säe on on Lönnrotin laatima (Kaukonen 1939: 457). Enkä riemulla eriäeritä : erota, lähteä pois
155155.

Väinö Kaukonen: VK 15:128, VII2 1027,2.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Enosta tallentamaan Lähtölauluun, joka sisältää myös aihelmat Oljamissa käynti ja En tule ison kotiin (VII2 1027). Lönnrot on kirjoittanut säkeen yläpuolelle "Kurjan kulku koista" sekä "tästä kurjasta". Tästä kullasta koista,
156156.

Väinö Kaukonen: VK 15:129. Vrt. 26:482 ja 39:288.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan säkeen mallina. Lönnrot seuraa säettä sellaisenaan. Säettä ei tavata runoaineistossa, vaan se on Lönnrotin laatima (ks. Kaukonen 1939: 457). Iän nuoren istumastaistua : olla, asua, oleilla,
157157.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 155.

Niina Hämäläinen: Kaukonen antaa vain vrt.-viitteen säkeeseen "Tästä kullasta koista". Lönnrot viittaa tässä säkeen 144 sanaan kasvin-aian. Näiltä kasvin-kartanoiltakasvinkartano : kasvuajan koti,
158158.

Väinö Kaukonen: Vrt. 28:95.

Niina Hämäläinen: Kaukonen antaa vain vrt.-viitteen Kalevalan runoon 28. Säe esiintyy myös runoaineistossa (I2 759; "Kun läksit ison elolta" I3 1628:11). Yleensä kuitenkin "ison koista" (esim. VII2 1027, VII2 1820, VII2 2911; XIII2 3503, XIII2 3507, XIII2 4664). Ison saamiltasaada : tehdä, saada aikaan eloiltaelo : elinpaikka, asuinpaikka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: elämä, elinvoima (15:379; 19:506); elanto (24:334); tavara, omaisuus (11:260; 18:619, 644 ym.); korjattu jyvävilja (23:545; 43:318) (Turunen 1979).

Sana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, varallisuus, rikkaus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS).;
159159.

Väinö Kaukonen: VK 15:130. Vrt. VII2 2003,5 Laulan hoikka huoleessani.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan säkeen mallina, joka on Lönnrotin runoaineiston pohjalta muokkaama. Vrt.-viite on Lönnrotin lyyrisestä laulajan virrestä (VII2 2003). Säe runoissa muodossa "Laulan hoikka huolissani" (XIII1 2036: 6; VII1 616; VII2 1566, VII2 1844, VII2 2002). Lähen hoikkavähäinen, raukka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ohut, solakka (44:249); laiha, köyhä (20:609) (Jussila 2009). huolissani,
160160.

Väinö Kaukonen: VK 15:131. Vrt. VII2 2003,6 ikävissäni ilohen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan säkeen mallina, joka on Lönnrotin runoaineiston pohjalta muokkaama. Vrt.-viite on Lönnrotin lyyrisestä laulajan virrestä (VII2 2003). Säe on runoissa yleensä "Ikävissäni iloitsen" tai muunnellen, esim. "Murehissani mureksin" (VII1 616; VII2 1566, VII2 2002, VII2 1844; XIII1 2036). 160. Ikävissäni eriän,
161161.

Väinö Kaukonen: VK 15:132 Sykysyisen – – , VII2 2911,5 Syksyisen – syliin.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin morsiamen lähtövirren muistiinpanoon säkeen mallina (VII2 2911). Säe ei esiinny muualla runoaineistossa. Se sisältyy myös Kantele-vihkon toiseen osaan (K II: 60), sillä Lönnrot tallensi kyseisen runon ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (Kaukonen 1939: 457). Kuin syksyisen yön sylihin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 161: "Jossa ei tiedä tietä, kunne menee" (Lna 121).
162162.

Väinö Kaukonen: VK 15:133, VII2 2911,7.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin morsiamen lähtövirren muistiinpanoon säkeen mallina (VII2 2911). Säe ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä kerätyssä aineistossa. Se sisältyy myös Kantele-vihkon toiseen osaan (K II: 60), sillä Lönnrot tallensi kyseisen runon ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (Kaukonen 1939: 458). Keväisen kieränkierä : liukas, kiiltäväpintainen jää päälle,
163163.

Väinö Kaukonen: VK 15:134 Jott'ei jalka jäällä tunnu, VII2 2911,8 jot ej jälki – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin morsiamen lähtövirren muistiinpanoon säkeen mallina (VII2 2911). Se sisältyy myös Kantele-vihkon toiseen osaan (K II: 60), sillä Lönnrot tallensi kyseisen runon ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (Kaukonen 1939: 458). Jälen jäällä tuntumattatuntua : näkyä, erottua, olla havaittavissa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: näyttää joltakin (23:211; 31:299); vaikuttaa joltakin (40:305; 41:25); aiheuttaa kipua (45:348, 351) (Turunen 1979).,
164164.

Väinö Kaukonen: VK 15:135 – isku iljankolla, VII2 2911,9.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin morsiamen lähtövirren muistiinpanoon säkeen mallina (VII2 2911). Se sisältyy myös Kantele-vihkon toiseen osaan (K II: 60), sillä Lönnrot tallensi kyseisen runon ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (Kaukonen 1939: 458). Jalan iskunjalanisku : kävelyn aiheuttama tömähtely iljangollailjanko : liukas jäätikkö."

165165.

Väinö Kaukonen: VK 15:139 Mi liekkänä – –, VII2 2064,1 Mitä lie mieli miesten muihen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin huolirunon muistiinpanoon Minun on mieleni poloinen (VII2 2064). Lönnrotin runotallenne kuvaa miehen onnetonta olotilaa. "Miten lieki mieli muien,
166166.

Väinö Kaukonen: VK 15:140, VII2 2064,2 Mitä muihen –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin huolirunon muistiinpanoon säkeen mallina (VII2 2064). Säkeet "miten lieki mieli muien" ja "mieli muien morsianten" eivät varsinaisesti esiinny tallennetussa runoaineistossa. Sana mieli sisältyy kuitenkin huolirunojen kuvastoon, kuten Alahalla on allin mieli (esim. VII2 1731, VII2 1733) tai Minun on mieleni poloisen (VII2 1788, VII2 2187) (ks. Timonen 2004b: 317−318). Mieli muien morsianten,
167167.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:11 Ei ne muut – –. Vrt. VII2 1780,1 Ei ne muut muretta tunne.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Kannan mustoa muretta (II 129). Taustalla on huoliaihelma Ei ne muut muretta tunne (VII2 1780, VII2 1782, VII2 1788). Tok' ei muut muretta tunne,
168168.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:12. Vrt. VII2 1780,2 Kanna karvasta syäntä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Kannan mustoa muretta (II 129). Taustalla on huoliaihelma Ei ne muut muretta tunne (VII2 1780, VII2 1782, VII2 1788). Kanna kaihoista syäntä,
169169.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:13 Niinkuin mie, katala kauto. Vrt. VII2 1782 Kuin minä katala [kouto]

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Kannan mustoa muretta (II 129). Taustalla on huoliaihelma Ei ne muut muretta tunne (VII2 1780, VII2 1782, VII2 1788). Kuin kannan minä katalakovaosainen, onneton Katso lisääLyyrisissä runoissa poloisen ja onnettoman synonyymi: "Laulan, tuima, tuskissani, / Maan katala, kaihoissani, / Maan musta, murehissani, / Laulan, hoikka, huolissani" (VII2 2001: 6−9); ks. myös VII2 1782, VII2 1874, VII2 1900, VII2 1951, VII2 2185; IV1 60, IV1 105, IV1 671). "Ei tiiä emo tekiä, / kantaja katala" (VI1 560: 1−2; ks. myös VII2 1816, VII2 1818).

Vrt. tarkoittaa myös ilkeää, häijyä ihmistä (Jussila 2009).,
170170.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:14, VII2 2716,38.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Kannan mustoa muretta (II 129). Kansanrunoviite on lyyrisestä huolilaulusta, joka sisältää useampia huoliaihelmia (VII2 2716). Suru kuvataan huolirunoissa mustana (Timonen 2004b; Hämäläinen 2014). 170. Kannan mustoa muretta,
171171.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:15 – syennäöistä, VII2 2716,39 – syen näköistä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Kannan mustoa muretta (II 129). Kansanrunoviite on lyyrisestä huolilaulusta, joka sisältää useampia huoliaihelmia (VII2 2716). Suru kuvataan huolirunoissa mustana eli sytenä (Timonen 2004b; Hämäläinen 2014). Syäntä syen näköistäsydennäköinen : hiilenvärinen, musta,
172172.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:16 – hiilenkarvallista, VII2 2716,40 – hiilen karvallista.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Kannan mustoa muretta (II 129). Kansanrunoviite on lyyrisestä huolilaulusta, joka sisältää useampia huoliaihelmia (VII2 2716). Suru kuvataan huolirunoissa mustana, sytenä, hiilenä (Timonen 2004b; Hämäläinen 2014). Huolta hiilen karvallistahiilenkarvallinen : hiilenvärinen, musta."

173173.

Väinö Kaukonen: VK 15:141 – – – miekkosien, VI1 554,1.

Niina Hämäläinen: Kansanrunoviite on huolilaulusta Allahal' on allin mieli, jonka Lönnrot tallensi Kerimäeltä ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (VI1 554). Runon ydinaihe on minän kärsimyksen vertaaminen lintuun; allin mieli kulkee alhaalla, sydän kylmänä, vilu vatsassa (VI1 640; VII2 1731, VII2 1733, VII2 1735, VII2 1788, VII2 1895, VII2 2187; XV 110, XV 429 sekä uusmittaista laulua yhdistävä XV 430). Usein aihelma yhdistyy muihin huoliaihelmiin. "Niin on mieli miekkoisienmiekkoinen : kadehdittavan onnellinen,
174174.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 25:4. Vrt. Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4121,2 autuaallisten ajatus.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runon Erotus mielillä (I 25) lisäksi myös sananlaskuun, mutta säe myötäilee paremmin Lönnrotin huolirunon tallennetta Allahal' on allin mieli. Lönnrot tallensi runon Kerimäeltä ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (VI1 554). Runon ydinaihe on minän kärsimyksen vertaaminen lintuun; allin mieli kulkee alhaalla, sydän kylmänä, vilu vatsassa (VI1 640; VII2 1731, VII2 1733, VII2 1735, VII2 1788, VII2 1895, VII2 2187; XV 110, XV 429 sekä uusmittaista laulua yhdistävä XV 430). Usein aihelma yhdistyy muihin huoliaihelmiin. Autuaallistenautuaallinen : onnellinen, hyväosainen ajatus,
175175.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 25:4. Vrt. Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4121,2 autuaallisten ajatus.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runon Erotus mielillä (I 25) lisäksi myös sananlaskuun, mutta säe myötäilee paremmin Lönnrotin huolirunon tallennetta Allahal' on allin mieli. Lönnrot tallensi runon Kerimäeltä ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (VI1 554). Runon ydinaihe on minän kärsimyksen vertaaminen lintuun; allin mieli kulkee alhaalla, sydän kylmänä, vilu vatsassa (VI1 640; VII2 1731, VII2 1733, VII2 1735, VII2 1788, VII2 1895, VII2 2187; XV 110, XV 429 sekä uusmittaista laulua yhdistävä XV 430). Usein aihelma yhdistyy muihin huoliaihelmiin. Kuin keväinen päivän nousu, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 81 ja 82 (tässä 175 ja 176): "Valoisa aika aina iloisempi, kun pimeä, jona kaikki makaa levossaan tahi muuten on äännetönnä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Sanalla päivännousu tarkoitetaan auringonnousua (Jussila 2009). Päivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä. Sanalla voidaan tarkoittaa aurinkoa (1:247, 300, 312 ym.), vuorokauden valoisaa aikaa (1:100, 106) tai vuorokautta (1:125) (Turunen 1979).
176176.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 25:6 Aamun armas –. Vrt. XIII1 1969,1–3 Niin oil ennen m[iun] eloni Kuin kesänen päivän nousu Tahi armas aurinkoinen ja Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4121,4 aamun armas aurinkoinen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Erotus mielillä (I 25). Aihelma Mieli kuin syksyinen yö pimeä on tässä säkeen taustalla (V2 577; VI1 554; XIII1 1696, XIII1 1970; XV 446; myös V2 1110; VII2 1874). Kevät-aamun aurinkoinen;
177177.

Väinö Kaukonen: VK 15:147 Niin on mieleni polosen, VI1 554,8 – – mieli niin minunki.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja huolirunoon Allahal' on allin mieli säkeen mallina. Lönnrot tallensi runon Kerimäeltä ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (VI1 554). Toisaalta säkeessä on nähtävissä Lönnrotin toimitustyön jälkiä eli hän toistaa kysymyksellä aiemmin kuvatun tunnetilan (ks. myös UK 4: 197−208). Mitenpä minunki mieli,
178178.

Väinö Kaukonen: Vrt. 3:486.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin sovittama, eikä se esiinny tallennetussa runoaineistossa. Minun synkeä sisunisisu : mieli, mieliala; ihmisen sisin?
179179.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII1 1970,9 Tahi laaka lammin ranta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen antaa vrt.-viitteen, mutta Kalevalan säe on lähes sama kuin Lönnrotin tallentamassa kansanrunossa: "Tahi laaka lammen ranta" (XIII1 1970: 9) aihelmasta Mieli kuin syksyinen yö pimeä (sis. myös aihelman Ajattelen aikojani, entistä elämätäni). Runo on ollut Lönnrotin mallina. On kuin laaka lammin ranta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 179: "Jossa aika ei kule sievemmin, kuin vene matalalla rannalla" (Lna 121).

Sana laaka 'laakea, tasainen; matala' (Turunen 1979; Jussila 2009).
180180.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 226:8 – pimiä –, XIII1 1970,8.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Minä pyy pesätön lintu (II 226), jonka alkuosaa sekä omaa muistiinpanoaan (XIII1 1970) Lönnrot on tässä yhteydessä hyödyntänyt. Toisaalta säkeessä nähtävissä aihelmien Allahall' on allin mieli ja Mieli kuin syksyinen yö pimeä vaikutusta. 180. Kuin pimeä pilven rantapilvenreuna, -syrjä,
181181.

Väinö Kaukonen: VK 15:148 Kun syksynen – pimiä, VI1 554,9 Kuin syksyinen – – .

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja huolirunoon Allahal' on allin mieli säkeen mallina. Lönnrot tallensi runon Kerimäeltä ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (VI1 554). Runon ydinaihe on minän kärsimyksen vertaaminen lintuun; allin mieli kulkee alhaalla, sydän kylmänä, vilu vatsassa (VI1 640; VII2 1731, VII2 1733, VII2 1735, VII2 1788, VII2 1895, VII2 2187; XV 110, XV 429 sekä uusmittaista laulua yhdistävä XV 430). Usein aihelma yhdistyy muihin huoliaihelmiin. Kuin syksyinen yö pimeä,
182182.

Väinö Kaukonen: VK 15:149, VI1 554,10.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja huolirunoon Allahal' on allin mieli säkeen mallina. Lönnrot tallensi runon Kerimäeltä ensimmäisellä keruumatkallaan 1828 (VI1 554). Runon ydinaihe on minän kärsimyksen vertaaminen lintuun; allin mieli kulkee alhaalla, sydän kylmänä, vilu vatsassa (VI1 640; VII2 1731, VII2 1733, VII2 1735, VII2 1788, VII2 1895, VII2 2187; XV 110, XV 429 sekä uusmittaista laulua yhdistävä XV 430). Usein aihelma yhdistyy muihin huoliaihelmiin. Talvinen on päivä musta,
183183.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 25:13 Minun on – sitä'i. Vrt. s. 182.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Erotus mielillä (I 25), joka pohjaa aihelmaan Allahall' on allin mieli (Lönnrotin pohjateksti VI1 554). Säe "Viel on mustempi sitäkin" on Lönnrotin sovittama, joskin runon aikaisempaan säesisältöön pohjaava. Viel' on mustempi sitäki,
184184.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 25:14 Synkiämpi –. Vrt. s. 181.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Erotus mielillä (I 25), joka pohjaa aihelmaan Allahall' on allin mieli (Lönnrotin pohjateksti VI1 554). Säe "Synkempi syksy-yötä" on Lönnrotin sovittama, joskin runon aikaisempaan säesisältöön pohjaava. Synkeämpi syksy-yötä."

185185.

Väinö Kaukonen: Vrt. 21:4 ja 325, 23:479 sekä 24:265.

Niina Hämäläinen: Säkeelle ei löydy vastinetta tallennetusta runoaineistosta. Säe on Lönnrotin laatima. Olipa akka askar-vaimoaskarvaimo : kotitöitä suorittava vaimo,
186186.

Väinö Kaukonen: Vrt. 5:46, 21:4 ja 39:369.

Niina Hämäläinen: Säkeelle ei löydy vastinetta tallennetusta runoaineistosta. Säe on Lönnrotin laatima. Talon ainoinenainainen, pysyvä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: alituinen (23:518; 44:332); ikuinen, ikimuistettava (3:188); kultainen, kallis, armas (14:32; 19:100) (Turunen 1979). asuja,
187187.

Väinö Kaukonen: Yl.

Niina Hämäläinen: Säe on yleisesti, osin varioiden, runoaineistossa esiintyvä. Hänpä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
188188.

Väinö Kaukonen: VKL 15:81, VII2 2883,1.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin työversioon, Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan tyttöjen lauluun (VII2 2883). "Kutti, kutti neiti nuori! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä: "Kutittelee siitä, kun häntä oli ylenkatsottu" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi säkeitä 188−382 seuraavasti: "Itketysvirsi" (Lna 38).

Kutti on vahingonilon ilmaisu, huudahdussana (Turunen 1979; Jussila 2009).
189189.

Väinö Kaukonen: VKL 15:82 Enkö jo sanonut aina, Kantr. I 149:3 Enkö mie sanonut sulle, XIII1 887,2 – mä – sinulle.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin työversioon eli Välilehditettyyn Kalevalaan ja Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Pohjana on Lönnrotin eteläkarjalainen tallenne Neidon linna (XIII1 887). Kansarunotallenteen mä on muuttunut Kalevalassa murteelliseen mie-muotoon. Etkö muista, kuin sanelin,
190190.

Väinö Kaukonen: VKL 15:83 Sanonut sa'oinki –, Kantr. I 149, 4 –saoinki –. Vrt. 23:845.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). 190. Sanelin saoinki kerroinsadoinkin kerroin : satoja kertoja:
191191.

Väinö Kaukonen: VKL 15:85 Ele – –, Kantr. I 143:5 Elä – –, XIII2 3887,2 – sulhoon –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun (I 143). Pohjatekstinä on Lönnrotin tallenne Sulholla suden ikenet (XIII2 3887; ks. myös XV 642 sekä VII3 4414). Elä sulho'on ihastu,
192192.

Väinö Kaukonen: VKL 15:87 Ele – suumalohon, VII2 2883,29 Eikä – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan tyttöjen lauluun (VII2 2883). Suumalo tarkoittaa suuaukkoa (KKS). Yleensä säeparina "elä sulhoon ihastu, / elä sulhon vaattehisen" (XV 642: 1−2); "Elä sulhohon ihastu, / Elä sulhon suun pitohon, / Elä miehen vuateihin" (VII3 4414: 8 –10). Elä sulhon suu-malohonsuumalo : suuaukko Katso lisääKarjalan kielessä sana suumalo ~ suumelo merkitsee suuaukkoa (KKS). Suomen länsi- ja itämurteista suumalo tunnetaan puolestaan paikallisesti merkityksessä 'suun seutu'. Balttilaisperäinen malo on tarkoittanut suomessa reunaa, äärtä, sivua; koloa, rakoa; lahtea, rantaa. (SSA2 s.v. malo.),
193193.

Väinö Kaukonen: VKL 15:89 Luote – –, VII2 2883,31.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan tyttöjen lauluun, jossa säe "Luote silmän luontehesen" (VII2 2883: 31). Yleensä katsomista kuvastava säe eri runoyhteyksissä varioiden muotoa: luopi silmät luotehelle (esim. I1 439, I1 470; I2 1048, I2 1208; VII2 953, VII2 1306). Luota silmän luontehesensilmänluonne : silmänluonti, katse,
194194.

Väinö Kaukonen: VKL 15:88 – sulhon suupitohon, VII2 2883,30.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan tyttöjen lauluun (VII2 2883). Kalevalan säkeelle "Katso jalkoihin jaloihin!" ei löydy vastinetta esimerkkirunosta (VII2 2883) tai muusta runoaineistosta. Katso jalkoihin jaloihinjalo : voimakas, suuri!
195195.

Väinö Kaukonen: VKL 15:90, VII2 2883,32 Sulovastiko – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan tyttöjen lauluun (VII2 2883), jota Lönnrot tässä seuraa. Sulovastimiellyttävästi, kauniisti suun pitävi,
196196.

Väinö Kaukonen: VKL 15:91 – – luopusasti, VII2 2883,33 Luopiko – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan tyttöjen lauluun (VII2 2883). Sama säe löytyy hieman varioiden niin ikään D. E. D. Europaeuksen tallenteesta Lupasalmelta, Aunuksesta: "Luoos silmät luopusasti" (II 534: 12). Vrt. "Söitkö lohta luopusasti" (VII2 3021: 3; VII2 3028). Silmät luopiluoda : kohdistaa luopuisastileppoisasti, miellyttävästi,
197197.

Väinö Kaukonen: Vrt. 8:153, 12:374, 17:463, 29:297 ja 39:35.

Niina Hämäläinen: Säe tällaisenaan on Lönnrotin muokkaama, mutta löytyy C. A. Gottlundin vuonna 1816 tallentamasta Pistoksen synty -loitsusta (VI2 4507: 19). Ks. myös loitsut, joissa viitataan lemmon leukaan (VI1 3821; VI2 4345, VI2 4470; VII3 72; VII4 2143; XV 373). Vaikka Lempopaholainen, piru; Hiiden toistonimi Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä; nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) leukaluissa,
198198.

Väinö Kaukonen: Vrt. VII2 2369,9−10 Sille suuta suikkoais[in], Jos ois surman suun eessä.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin laatima, eikä sitä ole tallennetussa runoaineistossa. Kaukosen vrt.-viite on D. E. D. Europaeuksen tallentamasta runosta Jos mun tuttuni tulisi (VII2 2369). Runo on yksi harvoista tallennetuista rakkausrunoista ja se on eniten käännetty suomalainen kansanruno (Knuuttila & Timonen 1999). Säe löytyy myös Lönnrotin tallentamasta runosta, joka sisältää Jos mun tuttuni tulisi -aihelman (XV 601: 53).

Ks. myös "Liuko surman suun eitse" (XIII1 581: 14; myös V1 414). Surmarunollisesti personoitu kuolema Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuolema (4:334 ym.) (Turunen 1979).

Lönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä surma 'kuolema, surma' (myös personoituna olentona) (KKS). suussansa asuisi."

199199.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:1 ja 7.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin sovittama, mutta esiintyy yleisesti varioiden useissa runoissa: esimerkiksi "Emo neuvo neitoansa" (IV1 35: 1); "Niin neuvo iso pojoista" (V2 2303: 1); "Neuvoin neittä neljä vuotta" (VII2 3064: 1); "Neuvo itse neitojasi" (XIII2 4446: 2). "Noinpa aina neittä neuvoin,
200200.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:2 ja 8.

Niina Hämäläinen: Kaukonen ei anna suoraa viitettä. Sanaa orpanainen ei tavata tallennetussa runoaineistossa, sen sijaan sana orpo esiintyy yleisesti nuoren neidon kutsumanimenä (esim. I3 1618; VII2 1005, VII2 1012; VII2 3138). Kalevalassa orpanainen esiintyy nuoren naisen synonyyminä (ks. sananselitys orpanainen). 200. Orpanaistaniorpanainen : nuori neito Katso lisääOrpana, orponainen ja orpo ovat Kalevalassa neiti-sanan kertosanoja ja merkitsevät morsianta tai yleensä tyttöä (Genetz 1901: 116–117). opastin:

201201.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:9 – – Suomen –. Vrt. 19:495.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Oikea säeviite 9 sijaan on I 149: 29. Lönnrot on muuttanut Suomen sulhot Kalevalan häärunoon muotoon "suuret sulhot" (ks. myös IV1 635; VII3 4229). "Suomen sulhot" löytyy Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamasta häärunosta (XIII1 887: 7). Kun tulevi suuret sulhot,
202202.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:10 Suomen – – – .

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Oikea säeviite 10 sijaan on I 149: 30. Lönnrot on muuttanut Suomen sulhot Kalevalan häärunoon muotoon "suuret sulhot" (ks. myös IV1 635; VII3 4229). "Suomen sulhot" löytyy Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamasta häärunosta (XIII1 887: 7). Suuret sulhot, maan kosiat,
203203.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:11, XIII1 887,8 Sie vaan vasten vastaele.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149) ja Lönnrotin eteläkarjalaiseen tallenteeseen Neidon linna (XIII1 887). Kaukosen säeviite 11 on I 149: 31. Sinä vastahan sanele,
204204.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:12.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Kaukosen säeviite 12 on I 149: 32. Ja puhele puoleltasi,
205205.

Väinö Kaukonen: Yl.

Niina Hämäläinen: Säe on yleisesti runoaineistossa esiintyvä. Sanele sanalla tuolla,
206206.

Väinö Kaukonen: Yl.

Niina Hämäläinen: Säe on yleisesti runoaineistossa esiintyvä. Lausu tuolla lausehella:
207207.

Väinö Kaukonen: Kantr, II 141:1 – – lienekänä, XIII1 2462,1 – – lienekkän.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on vihaisen miniän laulun toisinto (XIII1 2462), johon Lönnrot tukeutuu, ja jonka julkaisi Kantelettaressa II 141. Lienekkän on muuttunut muotoon ollekana. "Ei minusta ollekana,
208208.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:2, XIII1 2462,2 Ollekkan, lienekkän.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin ylöskirjaama vihaisen miniän laulu (XIII1 2462) sekä Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Ollekana, lienekänä
209209.

Väinö Kaukonen: VII2 1875,9 –vietäveä.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa omaa muistiinpanoaan vieraasta ja vihamielisestä anoppilasta. Runo loppuu toteavasti: "Ei minusta lienekänä, / Miniäksi vietäveä, / Orjaksi otettavoa" (VII2 1875: 8−10). Myös V2 784 ja XIII1 2462, sisältävät saman ajatuksen, ettei minusta ole miniäksi. Miniäksi vietävätä,
210210.

Väinö Kaukonen: VII2 1875,10 – otettavoa.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa omaa muistiinpanoaan vieraasta ja vihamielisestä anoppilasta (VII2 1875). Myös V2 784 ja XIII1 2462, sisältävät saman ajatuksen, ettei minusta ole miniäksi. 210. Orjaksiorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääMiniän osaa verrataan häälauluissa orjan kovaan kohtaloon.

Orja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). otettavata,
211211.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:7. Vrt. 50:30.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon En muistaisi mukiin mennä (II 141). Ei neiti minun näköinen
212212.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:8 Osaisi – –. Vrt. XIII1 2462,5−6 Mie on miniä vihanen, Ankara anopin orja.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon En muistaisi mukiin mennä (II 141) sekä Lönnrotin vihaisen miniän tallenteeseen (XIII1 2462), joka ei kuitenkaan sisällä ko. säettä. Osaa orjana eleä,
213213.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:9 Muistais ei – –, XIII1 2462,7 Ei muista mukaan –.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (XIII1 2462) sekä Lönnrotin sen pohjalta laatima Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Muista ei mukihin mennämennä mukiin : myöntyä, sopeutua,
214214.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:10, XIII1 2462,8.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (XIII1 2462) sekä Lönnrotin sen pohjalta laatima Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Olla aina alla kynsinalistettuna, nöyränä ja kuuliaisena;
215215.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:11, XIII1 2462,9 – – sanoo.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (XIII1 2462) sekä Lönnrotin sen pohjalta laatima Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Toinen kun sanan sanoisi,
216216.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:12, XIII1 2462,10 – – vastaelen.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (XIII1 2462) sekä Lönnrotin sen pohjalta laatima Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Minä kaksi vastoaisin,
217217.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:13, VII2 2664,3 – tuleepi tukkaani.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (VII2 2664). Lönnrot on muuttanut verbin konditionaaliin: tulisi. Kun tulisi tukkahani,
218218.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:14. Vrt. s. 217.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon En muistaisi mukiin mennä (II 141) sekä edelliseen Kalevalan säkeeseen "Kun tulisi tukkahani" (UK 22: 217). Lönnrotin tallentamassa vihaisen miniän runossa on kuitenkin sama säe hieman muunnellen: "Hapsistani haiverrutan" (VII2 2664: 5), tosin Kalevalaan Lönnrot on lisännyt konditionaalimuodon. Hairahtaisihairahtaa : tarttua äkkiä, kahmaista hapsihinihapsi : hius, monikossa tukka,
219219.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:15, VII2 2664,4 – tuiverrutan.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (XIII1 2462) sekä Lönnrotin sen pohjalta laatima Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Kalevalaan Lönnrot on lisännyt verbin konditionaaliin. Tukastani tuivertaisintuivertaa : vääntää irti, kammeta,
220220.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 141:16, VII2 2664,5 – haiverrutan.

Niina Hämäläinen: Säkeen taustalla on Lönnrotin tallentama vihaisen miniän laulu (VII2 2664) sekä Lönnrotin sen pohjalta laatima Kantelettaren runo En muistaisi mukiin mennä (II 141). Kalevalaan Lönnrot on lisännyt verbin konditionaaliin. 220. Hapsistani haivertaisinhaivertaa : vääntää irti, raastaa irti.""

221221.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:39. Vrt. 17:269.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Säe kuitenkin hieman muunnellen "Et sie sitä totellut" löytyy Lönnrotin tallentamasta pohjoiskarjalaisesta runosta, jossa aihelmat Laatikamme piilopirtti ja Mistä tiesit meille tulla (VII2 2840: 5). "Et sinä sitä totellut,
222222.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:40. Vrt. ss. 189−90.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Säe esiintyy vaihtelevasti muunnellen eri runoaihelmissa. Et kuullut minun sanoa,
223223.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 224 ja VII2 2453,5 Tieten tunketen tulehen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen tallenteeseen, joka sisältää aihelmat Ei ole hullun kieltäjätä ja Itse hullu hukkasime (VII2 2453). Ks. sananselitys käeten. Käeten kävit tulehen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 223 ja 224: "Vaikeaan eloon, kuin tulessa tahi katkerassa tervan savussa" (Lna 121). Hän kommentoi lisäksi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 99 ja 100 (tässä 223 ja 224) seuraavasti: "Vertaus otettu tukalasta viertämisestä tulen ääressä ja katkerasta savusta tervaa keittäissä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Sana käeten 'uhmaten, ehdoin tahdoin, varta vasten' (Jussila 2009).
224224.

Väinö Kaukonen: Vrt. Kantr. II 206:9−12 Vaan ma hullu, hukkasime, Mielimennyt, mättäsime Tieten tervan keittimehen, Silmin valkian sisähän.

Niina Hämäläinen: Kaukonen antaa vrt.-viitteen, mutta Kantelettaren säe runosta Sain minä savisen saksan (II 206) lienee ollut tässä Lönnrotin mallina. Niin ikään Lönnrotin pohjatekstinä on toiminut Lönnrotin oma tallenne ja D. E. D. Europaeuksen teksti Itse hullu hukkasime (XIII2 3694; VII2 2453), vaikka runotekstit eivät sisälläkään tätä nimenomaista säettä "Tieten tervan keittehesen". Tietentieten tahtoen, tietäen tervan keittehesen,
225225.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:41 Läksit sie – –. Vrt. VII2 1774,101 Kuin jouvuin revon rekeh ja IV1 280,45 Käynkö mie revon rekehen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Säe esiintyy hieman muunnellen eri runoaihelmissa (Juoksin jänön jälille V2 331, V2 332; XIII1 2240; lyyrisissä huolirunoissa IV1 408; V2 688; XIII1 2237; loitsuissa VII4 1748, VII4 2837; häärunossa IV1 280; Iivana Kojosen pojan runossa II 142). Riensihit revon rekehen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 225: "Petollisen, viekkaan miehen" (Lna 121).

Sanalla repo tarkoitetaan Kalevalassa kettua (17:215; 38:90 ym.) tai arvonmittaa, turkista (13:76). Tässä Kalevalan säkeessä sana merkitsee kuitenkin ilkeää sulhoa. (Turunen 1979.)
226226.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 149:43 Läksit karhun kantapäille. Vrt. 9:128 ja 134.

Niina Hämäläinen: Lönnrot seuraa Kaukosen mukaan Kantelettaren häälaulua Kutti, kutti, neito rukka! (I 149). Säe "läksit karhun kantasille" esiintyy runoissa muodossa "Karhun kantapään sioilla" (I4 128: 10). Säepariksi "revon rekehen" annetaan kansanrunoissa yleensä "jänön jälille" (IV1 280; V2 688; XIII1 2240). Myös "Revon repsavan jäl'[illä], / Hukan hupsavan jäl'ill[ä]*" (II 142: 16−17). Läksit karhun kantasille, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 226: "Julman, armottoman, tunnottoman miehen, joka pitelee kuin karhu saalistaan" (Lna 121).

Karhu merkitsee Kalevalassa useimmiten metsäneläintä (15:75; 20:305 ym.), mutta sillä voidaan tarkoittaa metaforisesti myös pahaa ja äkäistä ihmistä, esimerkiksi anoppia (23:92) (Jussila 2009).

Sana kantaset 'reen jalasten kannat' (Turunen 1979; Jussila 2009).
227227.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 225.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin sovittama aiempien säkeiden pohjalta. Revon reessänsä veteä,
228228.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 225.

Niina Hämäläinen: Säe on Lönnrotin sovittama aiempien säkeiden pohjalta. Karhun kauas kannatellakuljetella, viedä mukanaan,
229229.

Väinö Kaukonen: Vrt. VII2 2541,1–2 Eipä se minussa liene Iki orjoa isännän.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin muistiinpanoon, mutta säkeen olisi voinut merkata suoraksi viitteeksi runotallenteeseen (VII2 2541). Ks. seuraava säe 230. Iki-orjaksiikiorja : ikuinen orja isännän,
230230.

Väinö Kaukonen: Vrt. VII2 2541,3 Aika orjoa anopin.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin muistiinpanoon, mutta säkeen olisi voinut merkata suoraksi viitteeksi runotallenteeseen (VII2 2541). Ks. edellinen säe 229. 230. Aika orjaksiaikaorja : ainainen orja anopin."

231231.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:9. Vrt. IV1 20,1 Läksin kouluhen kotonta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun morsiamelle Läksit kouluhun kotoa (I 142). Säe on myös Inkeristä tallennetussa runoaineistossa, mutta ei häälaulukontekstissa (IV1 20, IV1 142, IV1 333). "Läksit kouluhun kotoa,
232232.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:10. Vrt. s. 234.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häälauluun morsiamelle Läksit kouluhun kotoa (I 142). Säe Inkeristä tallennetussa runoaineistossa on "oppihen omilta mailta" (IV1 20: 2, IV1 333: 2). Piinahan ison pihoilta,
233233.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:11, XIII2 3800,1 Kova koulu –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin muistiin kirjaamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800). Säe myös inkeriläisissä D. E. D. Europaeuksen tallenteissa (IV1 142, IV1 315). Kova on koulu käyäksesi,
234234.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:12, XIII2 3800,2.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin tallentamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800), jossa säe ainoastaan esiintyy. Piina pitkä ollaksesi,
235235.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:14, XIII2 3800,4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin tallentamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800), jossa säe ainoastaan esiintyy. Siell' on ohjat ostettuna, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 235: "Ohjilla tavallisesti ensin sidottiin vangin kädet seljän taaksi" (Lna 121).
236236.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142,15 Valmistettu vankirauat, XIII2 3800,5.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin tallentamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800), jossa säe ainoastaan esiintyy. Varustettu vanki-rauatvankirauta : rautainen kahle
237237.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:16, XIII2 3800,6 – ketään muita –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin tallentamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800), jossa säe ainoastaan esiintyy. Ei ketänä muuta vasten,
238238.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:17 Vasten vaivaista –, XIII2 3800,7.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin muistiin kirjaamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800), jossa säe esiintyy. Kuitenkin D. E. D. Europaeuksen tallenne (mm. aihelmat Ei ole sääli Suomen maita, Kovat ajat) sisältää säkeet: "Vasten meitä v[aivasia], / V[asten] vaivan poikosia, / V[asten] vaivaista minuista" (V1 885: 3−5). Vasten on vaivaista sinua."

239239.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:19 Kyllä saat –, VI1 749,9 Vielä saat kokia –.

Niina Hämäläinen: Kantelettaren morsiamelle lauletun runon Läksit kouluhun kotoa (I 142) lisäksi Lönnrotin mallina on oma tallenne vihaisesta anoppilasta ensimmäiseltä keruumatkalta vuonna 1828 (VI1 749). "Kohta saat kokea koitoonneton, kurja, raukka,
240240.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:20 – kovaosainen. Vrt. XIII2 3800,8 Jo kohti kova osaista.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun runoon Läksit kouluhun kotoa (I 142) ja Lönnrotin muistiin kirjaamaan lauluun Olin kukkana kotona (XIII2 3800), jossa säe esiintyy. Vrt. kuitenkin D. E. D. Europaeuksen tallenne (mm. aihelmat Ei ole sääli Suomen maita, Kovat ajat), jossa sama säe kuin Lönnrotin muistiinkirjaamassa runossa (V1 885: 6) 240. Kokea kova-osainen
241241.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:21, VI1 749,10 Apen on luista –.

Niina Hämäläinen: Kantelettaren lisäksi Lönnrotin mallina on oma tallenne vihaisesta anoppilasta ensimmäiseltä keruumatkalta vuodelta 1828 (VI1 749). Apen luistaluinen : kova, ankara leukaluuta,
242242.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:22, VI 749,11 – lihaista –.

Niina Hämäläinen: Kantelettaren runon Läksit kouluhun kotoa (I 142) lisäksi Lönnrotin mallina on oma tallenne vihaisesta anoppilasta ensimmäiseltä keruumatkalta (VI1 749). Lönnrot kehitteli aihelmaa jo Kantele-vihkon toisessa osassa, jossa säe on vielä kansanrunotallenteen mukaisesti: "Anopin lihaista kieltä" (Kaukonen 1984: 193). Yhdessä lyyrisessä huolirunossa säe anopin kielestä on muodossa "kivinen kieli": "Yks on luinen, toinen puinen, / Kolmas on kivinen kieli" (IV1 657: 22−23). Anopin kivistäkivinen : kova, sydämetön kieltä,
243243.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:23, VI1 749,12.

Niina Hämäläinen: Kantelettaren runon Läksit kouluhun kotoa (I 142) lisäksi Lönnrotin mallina on oma tallenne vihaisesta anoppilasta ensimmäiseltä keruumatkalta (VI1 749; ks. myös D. E. D. Europaeus: IV1 91). Lönnrot kehitteli aihelmaa jo Kantele-vihkon toisessa osassa, jossa säe on kansanrunotallenteen mukaisesti: "Kyyn kylmiä sanoja" (Kaukonen 1984: 193). Ky'ynkyty : aviomiehen veli kylmiä sanoja,
244244.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 142:24, VI1 749,13 – – nakkaloita.

Niina Hämäläinen: Kantelettaren runon Läksit kouluhun kotoa (I 142) lisäksi Lönnrotin mallina on oma tallenne vihaisesta anoppilasta ensimmäiseltä keruumatkalta (VI1 749). Lönnrot kehitteli aihelmaa jo Kantele-vihkon toisessa osassa, jossa säe on kansanrunotallenteen mukaisesti: "Naon niskan nakkaloita" (Kaukonen 1984: 193). Vrt. nakkaloita – nakkeloita. Naon niskan nakkeloita." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä: "Nato ei anna siivon sanaa vastaukseksi, vaan nakkelee niskojaan" (Lna 121).

Sana nato 'aviomiehen sisko' (Turunen 1979).

245245.

Väinö Kaukonen: Esim. XIII2 4371,1 – sisko – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin häärunon muistiinpanoon Etelä-Karjalasta (XIII2 4371). Kaukonen olisi tässä voinut viitata Lönnrotin toiseen häärunon muistiinpanoon, jossa säe on täsmälleen sama kuin Kalevalassa (XIII2 4414: 1) sekä Kantelettaren runoon Lähet kukka kulkemahan (I 138), joka alkaa samalla säkeellä. Yleensä häärunoissa säe on muodossa "kuule neiti, kun neuvotaan" (I3 1684; VII2 2976, VII2 2994).

"Kuules" esiintyy myös muissa runoissa, kun halutaan puhutella toista (ks. I1 273; I4 312; IV3 4622; VII1 199; VII5 3325). "Kuules neiti, kuin sanelen,
246246.

Väinö Kaukonen: Esim. XIII2 4371,2.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin häärunon muistiinpanoon Etelä-Karjalasta (XIII2 4371). Kaukonen olisi tässä voinut myös viitata Kantelettaren runoon Lähet kukka kulkemahan (I 138), jossa on sama säe. Säe myös inkeriläisessä tallenteessa IV1 165 sekä Kaukosen Antin virressä XIII3 8224. Kuin sanelen, kuin puhelen!
247247.

Väinö Kaukonen: Kaukonen: 247. Kantr. II 157:1 Olin – –, XIII2 3800,9 Olit – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157; ks. myös I 138) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Säe esiintyy myös muissa avioitumiseen liittyviä muutoksia korostavissa häälauluissa (IV1 170; V2 666; V3 liite 28; XIII1 2403; XIII2 3780, XIII2 3801, XIII2 3900). Runo "Olin kukkana kotona" ja sen lukuisat variaatio kuvaavat naisen elämän kaksijakoisuutta: lapsuudenkodin huoletonta aikaa ja sen jättämisestä taakse avioliiton tuomien raskaiden velvollisuuksien ja huolien myötä (Hämäläinen 2016). Olit kukkana kotona,
248248.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:2, XIII2 3800,10.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157; ks. myös I 138) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Säe tai sen ajatus vanhempien kodin ja anoppilan erosta esiintyy myös muissa avioitumiseen liittyviä muutoksia korostavissa häälauluissa (IV1 170; V2 666; V3 liite 28; XIII1 2403; XIII2 3780, XIII2 3801, XIII2 3900). Runo Olin kukkana kotona ja sen lukuisat variaatio kuvaavat naisen elämän kaksijakoisuutta: lapsuudenkodin huoletonta aikaa ja sen jättämisestä taakse avioliiton tuomien raskaiden velvollisuuksien ja huolien myötä (Hämäläinen 2016). Ilona ison pihoilla,
249249.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:3 – – kuunvaloksi, XIII2 3800,11 – kutsu kuuvaloksi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157; vrt. myös I 138) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Lönnrot on muuttanut kuuvalon muotoon kuutama. Yleensä häärunoissa "iso kutsui kukkaseksi" (V3 liite 28; VII2 2445, VII2 2447; XIII1 2403, XIII1 2398; XIII2 3900, XIII2 3791) tai "iso kutsui kuuvaloksi" (V2 666; XIII2 3780); myös "Iso kutsui kullaksehen" (VII2 2446: 4; myös IV1 299). Iso kutsui kuutamaksi, Katso lisää Lönnrot kommentoi säkeitä 249−252: "Kauneuden ja sieveyden kuvauksia" (Lna 121).

Sana kuutama 'kuutamo, kuun valo' (Jussila 2009). Kuutamoksi kutsumisen on katsottu liittyvän neidon vaaleaan ihoon (Niemi 1910: 79).
250250.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:4 – – nousemaksi, XIII2 3800,12.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157; vrt. myös I 138) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Lönnrot on muuttanut nousemaksi muotoon paisteheksi lisäten näin allitteraatiota (myös XIII1 2398). Häärunoissa säe hieman muunnellen muodossa "emo päivän nousemaksi" (V2 666; V3 liite 28; VII2 2446, VII2 2447; XIII1 2403; XIII2 3780, XIII2 3791, XIII2 3900). Myös "Emo lempilintusex" (VII2 2445: 5), "ehtolapseksensa" (IV1 299: 22). 250. Emo päivän paisteheksipäivänpaiste : auringonpaiste,
251251.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:6 Veikkoni vesikaloiksi, XIII2 3800,14 Vei[k]kosi –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Lönnrot on muuttanut kansanrunojen "veikkosi vesikaloiksi" muotoon "veikkoni vesi-valoksi". Häärunoissa säe "voikkoin vetenkalaks" (V2 666: 7), "veikkoni veen kalaksi" (V3 liite 28: 16; myös VII2 2447; XIII2 3773), "veikkoini vesi kaloiksi" (VII2 2446: 6; myös VII2 2445), "velloi vetokalaksi" (XIII2 3900: 34; ks. myös XIII2 3780). Veikkosiveikko : veli vesi-valoksivesivalo : veden välkehdintä, vedestä heijastuva valo Katso lisääIlmaus on runollinen mutta merkitykseltään hämärä (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).,
252252.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:5 Sisareni siikaseksi, XIII2 3800,13 Siskoseni –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Häärunoissa sisko kutsuu "sinikeräksi" (XIII2 3780: 6; XIII1 2398; XIII2 3802) tai "punakeräksi" (V2 666: 6; V3 liite 28). Ks. myös "Sisko silmä sirkkuseksi" (XIII2 3791: 7; sirkkusen munaksi: XIII2 3773) ja "sinikiveksi" (VII2 2446). Lyyrisissä huolirunoissa murheellista lohduttavat vesi ja kalat (esim. VII2 1773, VII2 2099, VII2 2253; XIII1 2108). Myös muutamassa häärunossa sisko kutsuu morsianta "siikaseksi", joista toinen on Lönnrotin mallirunona tässä säkeessä (XIII2 3800; VII2 2445). Siskosi sini-veraksisiniverka : sininen villakangas Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.);
253253.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:7 Menin – –, XIII2 3800,15 Menet toiseen taloon.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olit kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen Etelä-Karjalasta (XIII2 3800). Säe esiintyy eteläkarjalaisissa häävirsissä (XIII2 3803, XIII2 3806, XIII2 4371, XIII2 4390, XIII2 4414; myös VII2 3138) sekä eräässä Oljamissa käynti -aihelman tallenteessa (XIII1 943). Menet toisehen talohon,
254254.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 97.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kalevalan aiempaan säkeeseen UK 22: 97. Toisaalta säe löytyy D. E. D. Europaeuksen useita huoliaihelmia sisältävästä runotekstistä VII2 1788. Lisäksi säe hieman muunnellen myös Lönnrotin häärunon tallenteessa "Toisessa emän alassa" (I3 1684: 131; myös XIII2 4414).

Vrt. myös "Kun määt toisehen talohon, / Parempahan naapurihin" (VII2 3138: 3−4). Vierahan emän alahan,
255255.

Väinö Kaukonen: IV1 314,28 – – – väärti.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen inkeriläiseen tekstiin, jossa mm. aihelmana Emon vaivat (IV1 314). Kansanrunon väärti on muuttunut muotoon verta. Ei vieras emosen vertaarvoinen, vertainen,
256256.

Väinö Kaukonen: IV1 314,29 – – – väärti.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen inkeriläiseen tekstiin, jossa mm. aihelmana Emon vaivat (IV1 314), jota Lönnrot on säettä muodostaessaan seurannut. Kansanrunon väärti on muuttunut muotoon verta. Vaimoäiti, talon emäntä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: aviovaimo, naimisissa oleva tai ollut nainen (18:244; 46:269); (täysikasvuinen) nainen (7:175; 27:215; 29:365; 40:185); mytologinen naisolento (16:287; 40:33; 43:167; 45:24, ym.) (Jussila 2009).

Vaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) toinen tuojantuoja : synnyttäjä, äiti verta,
257257.

Väinö Kaukonen: IV1 314,30 – – siivon sinku.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen inkeriläiseen tekstiin, jossa mm. aihelmana Emon vaivat (IV1 314), jota Lönnrot on säettä muodostaessaan seurannut. Muutokset koskevat kieliasua: Harvoin vieras siivoin sinkui. Harvoin vieras siivoinkunnolla, siivosti sinkuisinkua : torua, tiuskia, moittia kovasanaisesti,
258258.

Väinö Kaukonen: IV1 314,31 H[arvoin] oikehen –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen inkeriläiseen tekstiin, jossa mm. aihelmana Emon vaivat (IV1 314), jota Lönnrot on säettä muodostaessaan seurannut. Muutokset koskevat murteellista kieliasua, jota Lönnrot muuttaa: Harvoin oikehen opetti − Harvoin oikein opetti. Harvoin oikein opetti,
259259.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII2 3800,20 Anoppi vesihavoiksi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe löytyy myös runoista, joissa käsitellään lapsuudenkodin ja anoppilan eroja (V2 666; XIII2 3773, XIII2 3780). Säe voi olla myös muodossa "anoppi ani pahaksi" (VII2 2445, VII2 2447, VII2 3118) tai "anoppi pesinpytyx" (XIII1 2403; XIII2 3791). Ks. myös Kanteletar II 157. Appi haukkuvi havuiksihavu : havupuun oksa; luuta Katso lisääSanalla havu on säkeessä negatiivissävytteinen merkitys. Kuusenhavuja käytettiin jalkojen pyyhkimiseen, jolloin ne sijoitettiin portaiden alapäähän. Miniä saattoi joutua miehensä kodissa kaikkien komenneltavaksi, mihin sana säkeessä viittaa. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä havu-sanalla voidaan tarkoittaa havupuun oksaa neulasineen, yksittäistä neulasta tai myös uuniluutaa (KKS). Myös suomen kielen murteista, tarkemmin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Karjalan alueilta, tunnetaan merkitys 'männynhavuista, vanhasta kylpyvastasta tms. valmistettu luuta, jota käytettiin etenkin uunin arinan puhdistamiseen'. Merkityksestä tietoja lisäksi Inkeristä. (SMS.),
260260.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII2 3800,19 Appi kutsu ahkioksi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe löytyy myös useasta runosta, jossa käsitellään lapsuudenkodin ja anoppilan eroja (V2 666; VII2 2445, VII2 2447, VII2 3118; XIII1 2403, XIII2 3773, XIII2 3780, XIII2 3791, XIII2 3802). Ks. myös Kanteletar II 157. 260. Anoppisi ahkioksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 259–261: "Laiskuuden, velttouden kuvauksia. Ahkio, Lapin kuormareki, on hidas kululleen varsinki tiettömällä taipaleella." (Lna 121.)
261261.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:11 – kynnysportahaksi, XIII2 3800,21.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe löytyy muunnellen myös useasta runosta, jossa käsitellään lapsuudenkodin ja anoppilan eroja (VII2 2447), muunnellen: "kynnysperseheksi" (VII2 2445; XIII2 3802),"kylmäksi kiveksi" (V2 666; XIII2 3773, XIII2 3780, XIII2 3791), "kyyksi käärmeheksi" (VII2 3118) tai "käly kätkyen jalax" (XIII1 2403; V3 liite 28). Kyty kynnys-portahiksikynnysporras : pirtin korkea kynnys Katso lisääMuinaisten pirttien kynnys oli korkea, mihin nimitys kynnysporras viittaa (Turunen 1979).

Kynnysportaiksi nimittäminen tarkoittaa, että miniä on uudessa talossa arvoltaan muiden alapuolella; samalla tavalla portaat ovat jalkojen poljettavissa (Genetz 1901: 17).,
262262.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:12 – naiseksi pahaksi, XIII2 3800,22 – naisiin –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe löytyy muunnellen myös runoista, joissa käsitellään lapsuudenkodin ja anoppilan eroja (VII2 2445; XIII2 3802). Myös "naisen kuolioksi" (V2 666) tai "naatti pantioksi" (XIII1 2403; XIII2 3791; V3 liite 28). Nato naisien pakoiksipaha : vähäpätöinen, pahainen, huonolaatuinen, kurja Katso lisääKyseessä on todennäköisesti painovirhe, sillä Lönnrot on merkinnut painettuun Kalevalaan korjauksen: pahoiksi (Lna 39). Toisaalta Lönnrot ei ole korjannut käsikirjoitusta, jossa sana näyttää olevan muodossa pakoiksi, mutta voidaan myös lukea pahoiksi (Lna 38). Niin Kantelettaressa kuin Kalevalan säejakson pohjana olevissa häärunoissa sana esiintyy yleisesti paha-sanan taivutusmuodossa: "Nato naiseksi pahaksi" (XIII2 3802: 8; myös VII2 2445, VII2 2446; XIII2 3800).."

263263.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:13 – mie – olisin, XIII2 3800,23 Sitte sie – olisit.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe ei tällaisenaan esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä kerätyssä runoaineistossa. Ks. kuitenkin morsiamelle lauletussa neuvossa: "äsken sie hyvältä kuulut" (VII2 3138: 37). "Äsken sie hyvä olisit,
264264.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:14 – – kelpoaisin. Vrt. II:14 ja 23:612.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157). Myöhemmin Kantelettaren säetutkimuksessaan Kaukonen tarjoaa vrt.-viitteen ilomantsilaiseen, Lönnrotin vuonna 1841 (Kantelettaren ilmestymisen jälkeen) tallentamaan lyhyeen aihelmaan En saanut sitä kaloa, jossa vastaava säe on hieman toisessa muodossa (Kaukonen 1984: 467). Runon konteksti on kuitenkin eri:

Kesät kontuu kokosin
Talvet vään*in taikon vartta,
En saanut sitä kaloa,
Joka pää[l]leni pätöisi,
Ker*akseni kelpoaisi.
(VII2 1860)

*viivallisia konsonantteja = kaksoiskonsonantit Äsken kertavasta kelpoaisit,
265265.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:15 – – menisin, XIII2 3800,24 Savuna – menisit. Vrt. I3 1433,3 Utuna ulos menisin.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe esiintyy yleensä rakastetun odotusta kuvaavassa runossa Jos mun tuttuni tulisi (I3 1433, I3 1434; VII2 2358, VII2 2369; XV 601), jossa utuna kulkeminen liittyy rakastetun odottamiseen ja kaipuuseen. Eeppisissä runoissa: I2 834; II 472; VII1 439. Utunakeveästi, kiireesti (sumun tavoin) Katso lisääUtu-sanan käyttö on Kalevalassa laajempaa kuin suomen kielessä ja karjalassa. Sana merkitsee eepoksessa tomua (12:381, 382) tai sumua, usvaa (19:138; 42:339 ym.). (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säettä: "S.o. jos menisit u. u." (Lna 38). ulos menisit,
266266.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:16 – – saisin, esim. I3 1433,2. Vrt. VII1 439,29 Savuna pihalle saapi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä muutamiin tallenteisiin (I3 1433, VII1 439). Säe löytyy myös Lönnrotin häärunon tallenteesta (XIII2 3800: 25). Ks. säeviite UK 22: 265. Savuna pihalle saisitsaada : päästä, saapua, mennä,
267267.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:17 – lenteleisin, XIII2 3800,25 Lehtosena lenteleisit.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Jos mun tuttuni tulisi -aihelmassa säe muodossa "Levynä löyhättäisin" (I3 1433: 4). Lehtisenälehtinen : pieni lehti lenteleisit,
268268.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:18 – kiiättäisin, XIII2 3800,26 – kiiteleisit.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157) sekä Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe esiintyy ainoastaan tässä Lönnrotin muistiinpanossa. Kipunoina kiiättäisitkiidättää : kiitää, pyyhältää kovalla vauhdilla."

269269.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:19 En ole – –. Vrt. s. 265.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157), mutta tällaisenaan säe lienee Lönnrotin laatima. Lintuja kuvaavat säkeet runoaineistossa ovat tavallisesti "lintusetki lentäväiset" (esim. V1 124, V1 141; XIII1 314) tai "luotu on lintu lentämään" (esim. I3 1375, I3 2018), joiden pohjalta Lönnrot on säkeen luultavimmin tähän yhteyteen sovittanut. "Et ole lintu lentäjäksi,
270270.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:20 Enkä – –. Vrt. s. 267.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157), mutta säe ei tällaisenaan löydy vuoteen 1848 mennessä tallennetusta aineistosta. Kuitenkin Lönnrotin tallentamassa Tulen synty -loitsussa "Lehikosta liehujasta" (I4 312: 40). 270. Etkä lehti liehujaksi,
271271.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:21 En kipuna –. Vrt. s. 268.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157), joka pohjautuu Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe esiintyy ainoastaan tässä Lönnrotin muistiinpanossa. Et kipuna kiitäjäksi,
272272.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 157:22. Vrt. s. 266.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Olin kukkana kotona (II 157), joka pohjautuu Lönnrotin häärunon tallenteeseen XIII2 3800. Säe esiintyy ainoastaan tässä Lönnrotin muistiinpanossa. Savu saajaksi pihalle."

273273.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:1, XIII2 3701,1 – neito –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Säe myös muodossa "Neiton[en], sin[ä] sissoi, / Sie neito sisaruvei" (XIII2 4433: 1–2); "Morsian sisarueni" (VII2 3156: 20; myös mm. VII2 2995, VII2 2996, VII2 3003, VII2 3023). "Voi neiti sisaruenisisarut : sisar!
274274.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:2, XIII2 3701,2.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit,
275275.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:3, XIII2 3701,3 – armaan –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Säe ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Vaihoit armahan isosi
276276.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:4, XIII2 3701,4 Appeen – pahaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Yleensä säe häärunoissa muodossa "anoppi ani pahaksi" (VII2 2445, VII2 2447, VII2 3118), jolla viitataan anopin ikävään, vihamieliseen suhtautumiseen morsianta, tulevaa miniää kohtaan. Appehen anihyvin, sangen paha'an,
277277.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:5 – armahan –, XIII2 3701,5 – armaan –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Kantelettaressa ja Lönnrotin muistiipanossa säe "Vaihoit armahan isosi", kun taas Kalevalassa "Vaihoit ehtoisen emosi". Vaihoit ehtoisen emosi

278278.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:6, XIII2 3701,6 Anoppeen ankaraan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Anoppihin ankarahan,
279279.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:7, XIII2 3701,9.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Vaihoit viljon veljyesi
280280.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:8 Kyyttäniskahan –, XIII2 3701,10 Kyyttäniskaan kytyyn.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Kyyttäniska ei esiinny kuin tässä Lönnrotin tallentamassa häärunossa. Kyyttä tarkoittaa lehmää (ks. V1 296), mutta tässä haukkumanimenä koukkuniska, köyryniska (ks. sananselitys kyyttähisa). 280. Kyyttä-niskahankyyttäniska : köyry-, koukkuniskainen Katso lisääKyyttä on vanha suomalainen lehmännimi, ja kyyttäniska onkin alkuaan tarkoittanut juovaniskaista lehmää. Tässä Kalevalan kohdassa sitä käytetään soimaussanana. (Turunen 1979.) kytyhyn,
281281.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:9, XIII2 3701,7 – – siviän.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Säe vain tässä Lönnrotin tallenteessa. Vaihoit siskosi siveän
282282.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:10 Naljasilmähän –, XIII2 3701,8 Naljasilmään natoon.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140) ja Lönnrotin tallentamaan samaan runoon Etelä-Karjalasta (XIII2 3701). Naljasilmä myös Lönnrotin tallentamassa Oljamissa käynti -runotekstissä "Veikon nainen naljasilmä" (XIII1 940: 30). Nalja-silmähännaljasilmä : vihaisin, kateellisin tai ivaavin silmin katsova natohon,
283283.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:11 – liinavuotehesi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Säe on Lönnrotin muodostama. Vaihoit liina-vuotehesi Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 283: "Tulet yösi ulkotöissä nuotiotulilla viettämään, et enää liinavuoteella tuvassa" (Lna 121).

Sanalla liinavuode tarkoitetaan sänkyä, jossa on pellavasta valmistetut vuodevaatteet (Jussila 2009).
284284.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:12. Vrt. 25:447.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Nokinen nuotio sisältyy myös Lönnrotin tallentamaan Laulajan alkusanat ja lukuisia muita aihelmia sisältävään muistiinpanoon (I3 1300: 2). Ks. myös I4 1231. Nokisihin nuotioihin,
285285.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:13 – valkiat –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Säe "vaihan valkeat veteni" löytyy kuitenkin muutamasta huolirunosta (VII2 2164: 46, VII2 2163), joista yksi on Lönnrotin oma tallenne (VII2 2909: "heitin valkeat veteni"). Vaihoit valkean vetesi Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 285: "Valkeita, kirkkaita vesiä ja hiekkarantoja pidetään erittäin kauniina" (Lna 121).
286286.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:14 – liettehisin –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Myöhemmin Kantelettaren tutkimuksessaan Kaukonen on selvittänyt runon lähdepohjan ja tarjonnut siihen kansanrunoviitettä (XIII1 571; I2 778) (Kaukonen 1984: 191). Kalevalan säettä lähellä on myös R. Polénin loitsutallenne Pohjois-Karjalasta vuodelta 1847: "Lika rinta lietehesen" (VII5 4479: 3). Sana liete esiintyy runoissa taajaan useissa eri runoyhteyksissä. Likaisihin lietehisinliede : liete, lieju,
287287.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:15 – hiekkarannikkosi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Säe on Lönnrotin muodostama edellisten säkeiden pohjalta. Vaihoit hiekka-rantasesi
288288.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:16 – muraperihin.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Säe on Lönnrotin muodostama edellisten säkeiden pohjalta, vaikkakin musta mura esiintyy myös runoaineistossa (esim. I1 54, I1 615; I2 1192; I4 198; V1 922). Mustihin mura-perihinmuraperä : mutapohjainen lahti,
289289.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:17.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140). Lönnrotin tallentama aihelma Miksi ei minua naida sisältää synonyymin minälle: "Aho koivun armautta" (XIII1 2573: 4). Vaihoit armahat ahosi
290290.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:18 Kanervikko kankahisin.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140), jota Lönnrot Kalevalassa seuraa. Kuitenkin H. A. Reinholmin vuonna 1847 tallentamassa runotekstissä Onkos teillä Osmolassa Osmoisen toistonimenä on "Kanervainen kankahalla" (IV1 683: 14−15). 290. Kanervikko-kankahisinkanervikkokangas : kanervaa kasvava metsämaa,
291291.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:19 – marjaset –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140), jota Lönnrot Kalevalassa seuraa. Vaihoit marjaiset mäkesi
292292.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 140:20 Kaskikantohin –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit (I 140), jota Lönnrot Kalevalassa seuraa. "Marjanen mäeltä huusi / kirku" löytyy useista runoista (esim. I2 1104, I2 1106, I2 1117, I2 1125; VII1 100, VII1 102). Kaski-kantoihinkaskikanto : kaskimaalla sijaitseva kanto Katso lisääKun sopiva paikka pellolle löytyi, valmisteltiin se kaskeamista varten. Puut hakattiin poikki korkealta, jolloin jäljelle jäi pitkähköjä kantoja. Koska yksi kaskipelto oli käytössä ainoastaan muutaman vuoden, ei siinä sijaitsevia kantoja kiskottu irti maasta. (Turunen 1979.) kovihin."

293293.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:1 – – meiän neito, VII2 2925,1 Niinkös – m[eiän] n[eito]. Vrt. esim. VII2 2928,1 Niinkös luulit neito nuori.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) sekä Lönnrotin tallentamaan häärunoon, jota laulettiin morsiamen lähtiessä (VII2 2925). Morsiamelle esitetty kysymys tai toteamus "niinkös luulit neito nuori / meidän neito" esiintyy tyypillisesti pohjois- ja eteläkarjalaisissa häärunoteksteissä (VII2 2090, VII2 2928, VII2 2929; XIII2 3519, XIII2 4695; XV 642; myös XIII2 3903). "Niinkö luulit neito nuori,
294294.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:2. Vrt. s. 293.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Kasvava kananen esiintyy kuitenkin varsin yleisesti runoissa nuoren naisen toistonimenä (esim. VII2 2479, VII2 2489, VII2 2928; VII3 4413, VII3 4420; XIII1 3271), tosin vain yhdessä häärunossa, D. E. D. Europaeukselta: "Tämän kanan kasvajaksi" (I3 1492: 19). Niinkö kasvava kananen:
295295.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:3, VII2 2925,2 – loppu, t[yöt] v[äheni].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) sekä Lönnrotin tallentamaan häärunoon, jota laulettiin morsiamen lähtiessä (VII2 2925). Säe myös muissa Lönnrotin tallentamissa häämuistiinpanoissa (VII2 2090, VII2 2925; XIII2 4695; XV 642). Huolet loppui, työt väheni
296296.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:4, XIII2 4695,3.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) sekä Lönnrotin tallentamaan häärunoon, jota laulettiin morsiamen lähtiessä (XIII2 4695; myös XIII2 4614; XV 642). Tämän illan istumilla;tältä paikalta
297297.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:7.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Säeparina häärunoissa "tämän illan istumilla / tämän aamun astumilla" (XIII2 4695: 3−4; XV 642). Maata sinne vietäväsi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 105 ja 106 (tässä 297 ja 298): "Makaamista työntekijä-kansa vieläki tavallisesti pitää suurimpana onnenansa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
298298.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:8.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Säe on Lönnrotin laatima. Unille otettavasi?"

299299.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:9.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Säe on Lönnrotin laatima. "Eip' on maata vieäkänä,
300300.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:10.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Säe on Lönnrotin laatima. 300. Unille otetakana,
301301.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:11.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Säe on Lönnrotin laatima. Vastasitten, vastaisuudessa valvoa pitävi,
302302.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:12, VII2 2925,3 – – hoivat[ahan].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) sekä Lönnrotin tallentamaan häärunoon, jota laulettiin morsiamen lähtiessä (VII2 2925). Huolia hoivataan häärunojen (VII2 2090; XV 642) lisäksi myös huolirunoissa (VII2 1844, VII2 2088, VII2 2663) ja runotekstissä, jossa useita aihelmia (mm. Annikaisen virsi, VII2 1959). Vasta huolta hoivatahan, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 110−112 (tässä 302−304): "Huoli, ajatus ja paha mieli kuvatut käsin pideltäviksi, annettaviksi aineiksi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
303303.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:13, VII2 2925,4 – annet[ahan].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) sekä Lönnrotin tallentamaan häärunoon, jota laulettiin morsiamen lähtiessä (VII2 2925; XIII2 4696). Säepari "Kyllä huolta hoivatahan / Ajatusta annetahan" seuraavissa tallenteissa (VII2 1959, VII2 2090; XV 642). Ajatustaajatus : huoli, murheellinen ajatus annetahanantaa : ojentaa jollekulle,
304304.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:14, XIII2 4969,2 Pannaan – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) sekä Lönnrotin tallentamaan häärunoon, jota laulettiin morsiamen lähtiessä (XIII2 4696). Säe myös Lönnrotin tallentamassa häärunossa XV 642. Pannahanpanna : lykätä, sijoittaa; aiheuttaa pahoa mieltä."

305305.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:16 – – hunnutonna. Vrt. XIII2 4695,6 Kunis huiskit hunnullisna ja XIII2 4692,8 Min mie huiskin hunnutoinna.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141). Vrt.-viitteen sijaan Kaukonen olisi voinut viitata suoraan Lönnrotin (XIII2 4695) ja D. E. D. Europaueksen (XIII2 4692) tallenteisiin. . "Kunis huiskit hunnutoinna, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 305−312: "Tytöt kävi paljain päin, naiset peittivät päänsä hunnulla, jota tässä aineensa vuoksi myös liinaksi, palttinaksi, pellavaksi nimitetään" (Lna 121).

Sana kunis 'niin kauan kuin' (Turunen 1979).

Sana huiskia 'touhuta, häärätä' (Jussila 2009).

Sana hunnuton tarkoittaa naimatonta neitoa, jolla ei vielä ole avioliiton merkkinä käytettävää huntua (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).
306306.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:17 – – huoletonna. Vrt. XIII2 4695,5 Sinis huiskit huolellisna ja XIII2 4692,9 S[en] m[ie] h[uiskin] huol[etoinna].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja vrt.-viitteellä runoaineistoon. Lönnrotin häälaulun tallenne XIII2 4692 sisältää saman säkeen (myös XV 642). Huolien huiskuttelu on yleisesti esiintyvä ilmaus Pohjois-Karjalasta tallennetuissa, huolia ja murheita kuvastavissa lauluissa (VII2 1909, VII2 1919, VII2 1920, VII2 1932, VII2 2022, VII2 2030, VII2 2033, VII2 2043, VII2 2163, VII2 2454, VII2 3808). Sinissiihen saakka, aina siihen asti huiskit huoletoinna;
307307.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:18 – – liinatonna. Vrt. VII2 2925,5 Kun sie liikut liinasissa.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja vrt.-viitteellä runoaineistoon (VII2 2925). Tarkempi viite löytyy niin ikään Lönnrotin tallentamassa häärunosta: "Kunis liikut liinatonna" (XV 642: 22). Kunis liikuit liinatoinnaliinaton : ilman huivia oleva,
308308.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:19 – – sanoitta. Vrt. VII2 2925,6 Liikut liioissa sanoissa.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja vertaa runoaineistoon (VII2 2925). Säe on Lönnrotin muodostama runoaineiston pohjalta. Liikuit liioitta suruitta;
309309.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:20, XIII2 4696,3 Kyllä – h[uolta] t[uopi].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja Lönnrotin häärunon muistiinpanoon (XIII2 4696). Säe esiintyy muidenkin häärunojen yhteydessä (XIII1 2489; XIII2 4691, XIII2 4692; XV 642). Äsken huntu huolta tuopi,
310310.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:21, XIII2 4696,4 – – [mieltä].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja Lönnrotin häärunon muistiinpanoon (XIII2 4696). Säe esiintyy myös muutamaan muun häärunotallenteen yhteydessä (XIII2 4691; XV 642). 310. Palttinaaviovaimon palttinakankaasta valmistettu huivi Katso lisääPalttinaksi kutsuttu pellavakangas valmistettiin vuorotellen toistensa yli risteilevistä loimi- ja kudelangoista (Turunen 1979). pahoa mieltä,
311311.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:22 – – sanoja, XIII2 4696,5 – – s[anoja].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja Lönnrotin häärunon muistiinpanoon (XIII2 4696). Kaukonen on merkannut Lönnrotin muistiipanon sisältävän s[anoja], kun taas SKVR-aineistossa säe merkattu "Liina liikoja s[uruja]". Molemmat saattavat olla oikein. Lönnrotin muistiinpanotekniikasta johtuen (katkaistut sanat ja säkeet) säkeiden sisältöön on suhtauduttava lähdekriittiisesti (Saarinen 2013; 2018). Säe "Liina liikoja sanoja" esiintyy myös Lönnrotin toisen häärunotallenteen yhteydessä (XV 642: 18). Liinapellavakankaasta valmistettu huivi, avioituneen naisen tuntomerkki Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: pellava, hamppu (26:740 ym.) (Turunen 1979). liikoja suruja,
312312.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 141:23, XIII2 4696,6.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun häälauluun Luulitko huolet loppuvan (I 141) ja Lönnrotin häärunon muistiinpanoon (XIII2 4696). Säe myös Lönnrotin tallentamassa häärunossa XV 642. Pellava perättömiäperätön : loputon."

313313.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 314.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan seuraavaan säkeeseen 314. Säe on Lönnrotin laatima osana häänäytelmän juonellista tarinaa. "Mikäs neitosen kotona!
314314.

Väinö Kaukonen: VK 15:69 – tytär – –, VI1 628,1 – – isän –. Vrt. Kantr. II 140:1 Niin neito ison kotona ja Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4112,1 Niin neiti ison kotona.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Kerimäeltä tallentamaan Niin neiti ison kotona (VI1 628). Lönnrot kehitteli runoa myös Kantelettaressa, johon Kaukonen viittaa vertaamaan. Säe "niin tytär / neito ison kotona" esiintyy inkeriläisissä ja etelä- ja pohjoiskarjalaisissa tallenteissa (IV1 363; V2 695; VII2 2107, VII2 2108; XIII1 619, XIII1 620, XIII1 625; XIII2 3900). Ajatus tyttöajasta lapsuudenkodissa vastakohtana naineen naisen elämälle anoppilassa on monen naisten laulun sisältönä hieman Lönnrotin mallisäettä varioiden (ks. IV1 24; V2 665, V2 666, V2 669, V2 694, V2 696, V2 1277; VII2 2445, VII2 2447, VII2 2994; XIII1 1218, XIII1 1969, XIII1 2398, XIII1 2403; XIII2 3791). Niin neito ison kotona,
315315.

Väinö Kaukonen: VK 15:70 Kun – –, VI1 628,2 Kuin on kuningas linnassa. Vrt. Suomen Kansan Sanalaskuja, N:o 4112,2 kuin kuningas linnassansa.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Kerimäeltä tallentamaan Niin neiti ison kotona (VI1 628). Lönnrot kehitteli runoa myös Kantelettaressa, johon Kaukonen ei tässä viittaa (ks. II 140: 2; Kaukonen 1984: 450). Säe "kuin kuningas linnassansa" esiintyy seuraavissa tallenteissa (IV1 363; VII2 2108; XIII1 619, XIII1 620, XIII1 625; XIII2 3900). Ajatus tyttöajasta lapsuudenkodissa vastakohtana naineen naisen elämälle anoppilassa on monen naisten laulun sisältönä (ks. IV1 24; V2 665, V2 666, V2 669, V2 696, V2 1277; VII2 2445, VII2 2447, VII2 2530, VII2 2994; XIII1 620, XIII1 1218, XIII1 1969, XIII1 2398, XIII1 2403; XIII2 3791). Kuin kunigas linnassansa, Katso lisääTytön huoletonta elämää vanhempien luona verrattiin kuninkaan elämään linnassa.

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 115 ja 116 (tässä 315 ja 316): "Paljo ei puutu kuninkaan onnesta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Sanassa kunigas on painovirhe, oik. kuningas.
316316.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 140:3 Vaan on miekkoa –. Vrt. Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4112,3 vaan on miekkoa vaja'a.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Ei minusta miniäksi (II 140). Lönnrot on laatinut säkeen sananlaskuun pohjautuen. Yhtä miekkoa vajoa! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä: "S.o. miekkaa ainoastansa ei ole" (Lna 38).
317317.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII3 8149, 3–4 Ei raukka miniä raukka, Vaan se raukka orja [raukka].

Niina Hämäläinen: Kaukonen ei anna säkeelle suoraa viitettä. Säe on Lönnrotin laatima. Toisin tuon miniä raukan,
318318.

Väinö Kaukonen: VK 15:71 – – mieholassa, VI1 628,4 Niin on – miehellässä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Kerimäeltä tallentamaan Niin neiti ison kotona (VI1 628). Lönnrot kehitteli runoa myös Kantelettaressa, johon Kaukonen ei tässä viittaa (ks. II 140: 4; Kaukonen 1984: 450). Säe "niin miniä / neito miehelässä" esiintyy seuraavissa tallenteissa (IV1 24, IV1 363; V2 694, V2 695, V2 696, V2 1277; VII2 2107, VII2 2108; XIII1 619, XIII1 620, XIII1 625, XIII1 1218, XIII1 2414; XIII2 3900). Ajatus tyttöajasta lapsuudenkodissa vastakohtana naineen naisen elämälle anoppilassa on monen naisten laulun sisältönä (ks. V2 665, V2 666, V2 669; VII2 2445, VII2 2447, VII2 2530, VII2 2994; XIII1 620, XIII1 1969, XIII1 2398, XIII1 2403; XIII2 3791). Niin miniä miehelässä,
319319.

Väinö Kaukonen: VK 15:72 Kun – –, VI1 628,5 Kuin on – venehellä. Vrt. Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4103,2 kuin vanki Venäehellä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Kerimäeltä tallentamaan Niin neiti ison kotona (VI1 628). Lönnrot kehitteli runoa myös Kantelettaressa, johon Kaukonen ei tässä viittaa (ks. II 140: 5; Kaukonen 1984: 450). Säe "kuin on vanki Venäjällä" esiintyy muunnellen seuraavissa runoissa (V2 694, V2 695, V2 696, V2 1277; VII2 2108, VII2 2445; XIII1 620, XIII1 625, XIII1 1218; ks. myös IV1 24). Kuin vanki WenäehelläVenäjällä Katso lisääPaikannimi Venäjä esiintyy runoissa melko harvoin ja Kalevalassakin vain kuudessa säkeessä. Miniän eloa miehelässä kuvataan raskaaksi, vaikeaksi ja tuskien täyttämäksi; se on kuin Venäjällä vankina olemista. (Turunen 1979.),
320320.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 140:6 Vaan on vahtia –. Vrt. Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4103,3 vaan on vahtia vajalla.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Ei minusta miniäksi (II 140), jonne Lönnrot on säkeen muokannut sananlaskun pohjalta. 320. Yhtä vahtia vajoa."

321321.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:9, XIII3 8149,5 Tekee – – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin tallentamaan eteläkarjalaiseen runotekstiin (XIII3 8149). Myöhemmin Kaukonen selvitti, että tallenne on Kantelettaren runon yksi pohjateksteistä (Kaukonen 1984: 452). Säe löytyy myös Christfried Gananderin muistiinpanosta XV 207: 227; myös V1 896, V1 952, V1 1324; V3 liite 11. "Teki työtä työn ajalla,
322322.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:10 – hartion –, XIII3 8149,6 Vääntää – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin tallentamaan eteläkarjalaiseen runotekstiin (XIII3 8149). Myöhemmin Kaukonen selvitti, että tallenne on Kantelettaren runon yksi pohjateksteistä (Kaukonen 1984: 452). Säe myös seuraavissa inkeriläissä tallenteissa (V1 952, V1 1324; V2 896; V3 liite 11). Vääntivääntää : tehdä raskasta työtä, raataa hartian väellähartiavoimin, voimiensa takaa,
323323.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:11 – – ve'essä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142). Säe "hipeä hien väessä" ei esiinny tallennetussa runoaineistossa. Säe on Lönnrotin laatima paralleelisäe kuvastamaan miniän työn raskautta. Hipeähipiä, iho Katso lisääHipie-sanalla on karjalan kielessä lisäksi merkitys 'ruumis' (KKS; Turunen 1979). hien väessähien väki : hiki,
324324.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:12 – – valkiassa.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142). Säe "otsa vaahen valkessa" ei esiinny tallennetussa runoaineistossa. Säe on Lönnrotin laatima paralleelisäe kuvastamaan miniän työn raskautta. Otsa vaahen valkeassavaahen valkea : valkoisenaan valuva hiki, vaahto;
325325.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:13 – – – tunti, XIII3 8149,7 – tuleepi – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen runotekstiin, jossa säe: "Kun tulepi toinen tunti" (XIII3 8149: 7). Hieman tarkempi säeviite löytyy D. E. D. Europaeuksen tallentamasta inkeriläisestä sotamiehen laulusta: "Kun tuloop sapaasin aika" (IV1 102: 4). Kun tulevi toinen aika
326326.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:14, XIII3 8149,8 – tuleen tuomitaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen runotekstiin, jossa säe: "Niin tuleen tuomitaan" (XIII3 8149: 7; "Lapsi tuomitaan tuleen" VII1 754: 100; myös VII4 loitsut 1758). Niin tulehen tuomitahan,
327327.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:15 – ahiohon, XIII3 8149,9 Ajetaan ahjoon.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen runotekstiin, jossa säe: "Ajetaan ahjoon" (XIII3 8149: 8). Ajella ahjoon -ilmaus myös seuraavissa varhaisissa muistiinpanoissa (XII1 4071, XII1 4086; XV 238). Ajetahan ahjoksehenahjos : hehkuva hiillos,
328328.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:16, XIII3 8149,10 – käteen käsketään.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen runotekstiin, jossa on säe: "Sen käteen käsketään" (XIII3 8149: 10). Sense : paholainen Katso lisääPronomini se on tässä paholaista tarkoittava eufenismi eli kiertoilmaus (Genetz 1901: 17; Niemi 1910: 80; Saarimaa 1927: 38).

Loitsuissa sanottiin välillä "sen kätehen käskettihin", kun ei haluttu mainita Hiiden eli paholaisen nimeä (Niemi 1910: 90). kätehenkäteen : jonkin omaksi, haltuun käsketähän."

329329.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:17, VII2 2157,3 [Pitäisi] minun piteä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin pohjoiskarjalaiseen tallenteeseen, jossa on säe: "Pitäisi minun piteä" (VII2 2157: 3). Lönnrot on muuttanut minämuodon etäisemmäksi häneksi. Kalevalassa tässä kohtaa esitellään yleisemmin morsiamen muuttunutta elämää. Sama säe myös kahdessa muussa Lönnrotin häärunotallenteessa, jossa morsianta, "sinua", neuvotaan (XIII2 4344, XIII2 4695). "Piteä hänen pitäisi,
330330.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:18, VII2 2157,2 [Pitäisi] pilosen –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin pohjoiskarjalaiseen tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 2157: 3). Kahdessa muussa samanlaisessa runotekstissä (jossa morsianta neuvotaan) paralleelinen säe on: "Pää tarkkana, tanie mieli (XIII2 4344: 3; myös XIII2 4695). 330. Piteä piloisenpiloinen : raukka, poloinen, kovaosainen piianpiika : nuori tyttö, neito; nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito; neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.)
331331.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:19, VII2 2157,4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin pohjoiskarjalaiseen tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 2157). Säettä ei tavata muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Lohen mieli, kiiskin kieli, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 331−334: "Yrittää väsymättä kuin lohi koskea ylös, olla ääneti kuin kiiski, varovainen kuin ahven lammen rannalla, vähäruokainen kuin särki, edeltä arvaava kuin meriteiri" (Lna 121).

Kiiski on pienikokoinen Suomen luonnossa esiintyvä kala.
332332.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:20, VII2 2157,5 Lammin – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin pohjoiskarjalaiseen tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 2157). Säe myös A. J. Sjögrenin tallentamassa Olisi minun pitänyt -aihelmassa muodossa "Meren ahvenen ajatus" (VII2 2507: 6). Lammin ahvenen ajatus,
333333.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:21, VII2 2157,7 – –– vahta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin pohjoiskarjalaiseen tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 2157). Säe löytyy myös A. J. Sjögrenin tallentamasta Olisi minun pitänyt -aihelmasta (VII2 2507). Suu sären, salakansalakka : särjensukuinen kala vatsa,
334334.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 142:22 Meritetren – –, VII2 2157,6 – – saaha.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Neitivalta ja miniävalta (II 142) sekä Lönnrotin pohjoiskarjalaiseen tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 2157). Säettä ei tavata muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Meriteirenmeriteiri : telkän sukuinen lintulaji tieto saa'a."

335335.

Väinö Kaukonen: Esim. VII2 1788,28. Vrt. VII2 1813,1 Ei tieä tytä kotonen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin tallentamaan, useita aihelmia sisältävään lyyriseen huolirunoon (VII2 1788). Säe "Eipä tieä yksikänä" esiintyy huolirunoissa kuvastamassa huolellisen surun kokemusta, jota muut eivät ymmärrä (ks. V2 1110, V2 1199, V2 2303; VII2 1910, VII2 1935, VII2 2016; XIII1 1594). "Eipä tieä yksikänä,
336336.

Väinö Kaukonen: Esim. VII2 1788,29.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin tallentamaan, useita aihelmia sisältävään lyyriseen huolirunoon (VII2 1788). Säe "Ymmärrä yheksänkänä" esiintyy huolirunoissa säkeen "Eipä tieä yksikänä" parina kuvastamassa huolellisen surun kokemusta, jota muut eivät ymmärrä (ks. V2 1110, V2 1199, V2 2303; VII2 1910, VII2 1935, VII2 2016; XIII1 1594). Ymmärrä yheksänkänä
337337.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 484 sekä 10:449, 12:489, 30:478 ja 35:326.

Niina Hämäläinen: Kaukonen ei anna yhtään suoraa viitettä, vaan viittaa Kalevalan aiempiin säkeisiin. Emon tuoma esiintyy yleisesti runoaineistossa (mm. I3 1275, I3 1473, I3 1618, I3 1684, I3 1710; I4 498, I4 1857; VI2 4629, VI2 4630; VII2 1815; VII4 loitsut 1630, VII4 loitsut 2627; VII5 loitsut 4900). Emon tuomista tytöistä,
338338.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 337.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kalevalan edelliseen säkeiseen "Emon tuomista tytöistä" (UK 22: 337). Vanhemman vaaliminen eli kasvattaminen esiintyy runoaineistossa, mutta ei Kalevalan säkeen tavoin (ks. esim. V2 272, V2 350; XIII2 3249). Vanhempansa vaalimista,
339339.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 190:12, VII2 1813,4 – – syntynee.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Huolet huovilla tupana (II 190) sekä Lönnrotin tallentamaan pohjoiskarjalaiseen runoon Ei tieä tytär kotonen (VII2 1813). Säe ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Mistä syöjä syntynevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 339−344: "Pedon lailla repivä ja raateleva" (Lna 121).

Sana syöjä 'raateleva; (metaforisesti) ilkeä ihminen'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: syöpätauti (45:169). Lisäksi sana sisältyy Pohjolan nimitykseen miesten syöjä sija (10:111 ym.). (Turunen 1979.)
340340.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 190:13.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Huolet huovilla tupana (II 190) sekä Lönnrotin tallentamaan pohjoiskarjalaiseen runoon Ei tieä tytär kotonen (VII2 1813). Säe ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. 340. Kaluajakalvaja, jyrsijä; (metaforisesti) kiusaava ihminen kasvanevi,
341341.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 190:14, VII2 1813,5 – – l[uun] p[urija].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Huolet huovilla tupana (II 190) sekä Lönnrotin tallentamaan pohjoiskarjalaiseen runoon Ei tieä tytär kotonen (VII2 1813). Säe esiintyy yleensä loitsuteksteissä (ks. VI2 4066, VI2 4474; XII2 5034, XII2 8626; XIII2 3859; XV 296, XV 316), mutta myös muutamassa D. E. D. Europaeuksen tallenteessa (IV1 393; VII2 2297). Lihan syöjä, luun puria,
342342.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 190:15, VII2 1813,7.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Huolet huovilla tupana (II 190) sekä Lönnrotin tallentamaan pohjoiskarjalaiseen runoon Ei tieä tytär kotonen (VII2 1813). Säe myös muissa runoyhteyksissä kuvastamassa vihamielistä omaista / läheistä (mm. V2 1403; V3 liite 27; VII2 1268, VII2 1270, VII2 2575; XIII2 2732, XIII2 3859). Tukan tuulelle jakaja,
343343.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 190:16, VII2 1813,8.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Huolet huovilla tupana (II 190) sekä Lönnrotin tallentamaan pohjoiskarjalaiseen runoon Ei tieä tytär kotonen (VII2 1813). Säe myös "Hapseni hajottelevi" (VII2 1268: 29; vrt. VII2 1270). Hapsien hajottelia,
344344.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:728.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kalevalan runoon 23 ja siellä säkeeseen 728 sekä eteläkarjalaiseen runoon XIII2 2732 (Kaukonen 1956: 196). Säe myös seuraavissa runoteksteissä: IV1 393; V2 1403; VII2 2312. Ahavalleahava : kuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli anneksia."

345345.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:1 – – meiän neito, XIII2 3686,1.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin pohjatekstinä toimineeseen eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686). "Itke, itke neiti nuori,
346346.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:2.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä myöhemmässä tutkimuksessaan Kantelettaresta Lönnrotin pohjatekstinä toimineeseen eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686) (Kaukonen 1984: 200). Kun itket, hyvinkin itke,
347347.

Väinö Kaukonen: VK 15:87 – koprin –, I3 1639,34 Ite – kyynälesi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamaan häävirteen (I3 1639). Säettä ei tavata muualla tallennetussa runoaineistossa. Itke kourinkädet silmillä; kourallisittain kyynelesi,
348348.

Väinö Kaukonen: VK15:88 Kamaloin haluvetesi, I3 1639,35.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamaan häävirteen (I3 1639). Säe muodossa "Hautelin halu vesillä" on myös R. Polénin tallentamassa useita aihelmia sisältävässä lyyrisessä runossa (VII2 1950: 10). Kahmaloinkahmalo : kuppi, joka muodostuu yhteen liittyneistä kourista halu-vetesihaluvesi : kyynel,
349349.

Väinö Kaukonen: VK 15:90, I3 1639,37 – isot pihalla.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamaan häävirteen (I3 1639). Säe tällaisenaan ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa runoaineistossa. Pisaret ison pihoille,
350350.

Väinö Kaukonen: VK 15:91 – – lattialle, I3 1639,38 – – lattiella.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamaan häävirteen (I3 1639). Säe on Lönnrotin muodostama paralleelisäe edellisen säkeen UK 22: 349 pohjalta. Säe myös muodossa "Lamit keskilattialle" (XIII2 3686: 15). 350. Lammit taaton lattioille,
351351.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:8 Itket – tupasen. Vrt. s. 348 ja 8:192.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Itke tulville tupanen,
352352.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:9 Siltalauat –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Silta-lauatsiltalauta : lattialauta Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) lainehille!
353353.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:4, XIII2 3686,3.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin pohjatekstinä toimineeseen eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686). Kun et itke itkettäissä,
354354.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:5, XIII2 3686,4 – – käyessäsi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin pohjatekstinä toimineeseen eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686). Itket toiste tullessasi,
355355.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:12, XIII2 3686,5 – – – kotiin.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin pohjatekstinä toimineeseen eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686). Kun tulet ison kotihin,

356356.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:13, XIII2 3686,6.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren, morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin pohjatekstinä toimineeseen eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686). Kun löyät isosi vanhan
357357.

Väinö Kaukonen: Vrt. Kantr. I 137:33 Saunahan savun sekahan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Lähet jälen jäämättömäksi (I 137). Säe ei esiinny vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Saunahan savuttunehensavuttua : kuolla savuun; mustua savusta,
358358.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 137:34 – – kainalohon.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Lähet jälen jäämättömäksi (I 137). Säe ei esiinny vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Kuiva vasta kainalossa." Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 358−366: "Sinun mentyäsi ei ketään, joka hautoisi vastan isällesi ja auttaisi äitiäsi läävää lääniessä ja karjaa ruokkiessa" (Lna 121).

359359.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:16 – – meiän neito. Vrt. s. 345.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 345. Itke, itke neiti nuori,
360360.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:17.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 346. 360. Kun itket, hyvinkin itke!
361361.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:18. Vrt. s. 353.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 353. Kun et itke itkettäissä,
362362.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:19. Vrt. s. 354.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 354. Lönnrot on Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan säettä laatiessaan seurannut omaa eteläkarjalaista morsiamen itketyslaulua XIII2 3686 (Kaukonen 1984: 200). Itket toiste tullessasi,
363363.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:20. Vrt. s. 355.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 355, nyt ison koti on muuttunut emon kodiksi. Lönnrot on Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan säettä laatiessaan seurannut omaa eteläkarjalaista morsiamen itketyslaulua XIII2 3686 (Kaukonen 1984: 200). Kun tulet emon kotihin,
364364.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:21. Vrt. s. 356.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 356, nyt iso on muuttunut emoksi. Lönnrot on säettä laatiessaan seurannut omaa eteläkarjalaista morsiamen itketyslaulun tallennetta XIII2 3686. Kun löyät emosi vanhan
365365.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:22, XIII2 3686,8 – läkähtyneenä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslaulun tallenteeseen XIII2 3686. Ks. myös D. E. D. Europaeuksen inkeriläinen Heität ehtoisen emosi -runoteksti (IV1 3). Läävähänläävä : navetta läkähtynehen,
366366.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:23, XIII2 3687,4 Kuolleena – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen kotiinpaluun tallenteeseen XIII2 3687. Säe ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Kuollehen kuposuurikokoinen oljista sidottu kimppu, lyhde Katso lisääKarjaa ruokittiin talviaikaan oljilla, joita käytettiin lisäksi navetan kuivikkeina. Kuvot esiintyvätkin Kalevalassa arkisissa yhteyksissä. (Turunen 1979.) sylihin."

367367.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:24 – – meiän neito. Vrt. s. 345.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 345. "Itke, itke neiti nuori,
368368.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:25.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 346, vaikka Kaukonen ei viittaakaan tähän. Kun itket, hyvinkin itke!
369369.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:26. Vrt. s. 353.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 353. Kun et itke itkettäissä,
370370.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:27. Vrt. s. 354.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148), jonka pohjatekstinä Lönnrotilla on Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan eteläkarjalainen morsiamen itketyslaulu (XIII2 3686) (Kaukonen 1984: 200). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 354. 370. Itket toiste tullessasi,
371371.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:28 – – veikon kotihin. Vrt. s. 355.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148), jonka pohjatekstinä Lönnrotilla on Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan eteläkarjalainen morsiamen itketyslaulu (XIII2 3686) (Kaukonen 1984: 200). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 355. Kun tulet tähän kotihin,
372372.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:29 Kun löyät –– . Vrt. s. 356.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148), jonka pohjatekstinä Lönnrotilla on Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan eteläkarjalainen morsiamen itketyslaulu (XIII2 3686) (Kaukonen 1984: 200). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 356. Löyät veikkosi verevänverevä : punakka, terveen värinen; reipas
373373.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:14, XIII2 3686,7 Kujaan kukistuneena.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen morsiamen itketyslauluun (XIII2 3686). Säe "Kujahan kuhistumahan" on myös D. E. D Europaeuksen tallentamassa inkeriläisessä Heität ehtoisen emosi -aihelmassa (IV1 3: 4). Kujahankuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 23:149 ym.) (Turunen 1979). kukistunehen,
374374.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:15. Vrt. XIII2 3687,2 Kaatuneena kaivotiellä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen tallenteeseen aihelmasta Kotiin tullessa (XIII2 3687). Ks. myös "Kaivotiellä kaatumahan" (IV1 3: 7). Kartanollekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38 ym.) (Turunen 1979). kaatunehen."

375375.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:32 – – meiän neito. Vrt. s. 345.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 345. "Itke, itke neiti nuori,
376376.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:33.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 346, vaikka Kaukonen ei viittaakaan tähän. Kun itket hyvinkin itke!
377377.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:34. Vrt. s. 353.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 353. Kun et itke itkettäissä,
378378.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:35. Vrt. s. 354.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 354. Itket toiste tullessasi,
379379.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:36 – – siskon kotihin. Vrt. s. 355.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan Kantelettaressa Lönnrotin pohjatekstinä toiminut eteläkarjalainen morsiamen itketyslaulu (XIII2 3686) (Kaukonen 1984: 200). Lönnrot toistaa aiempaa säettä hieman muunnellen UK 22: 355. Kun tulet tähän talohon,
380380.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:37 Kun löyät – –. Vrt. ss. 356 ja 372.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Kaukosen myöhemmän selvityksen mukaan Kantelettaressa Lönnrotin pohjatekstinä toiminut eteläkarjalainen morsiamen itketyslaulu (XIII2 3686) (Kaukonen 1984: 200). Lönnrot toistaa aiempia säkeitä hieman muunnellen UK 22: 355 ja 372. 380. Löyät siskosi siveän
381381.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:38 Sotkutiellä –, XIII2 3687,3 – sortuneena.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148) sekä Lönnrotin eteläkarjalaiseen tallenteeseen aihelmasta Kotiin tullessa (XIII2 3687). Vielä tarkempi viite, johon Kaukonen ei viittaa, on D. E. D. Europaeuksen tallenne Heität ehtoisen emosi: "Sotkutiellä sortumahan" (IV1 3: 6). Sotku-tiellesotkutie : pyykkirantaan johtava tie tai polku Katso lisääSana sotku merkitsee pyykkiä, pestäviä vaatteita (Jussila 2009). Entisaikoina pyykki pestiin järvien, jokien tms. rannoilla, jolloin askareita helpottamaan rakennettiin erityinen tie, vetisiin kohtiin pitkospuita tai kapulasilta (Turunen 1979). sortunehen,
382382.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 148:39 Jääneen karttu kainalohon. Vrt. 23:621.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren morsiamelle laulettuun lauluun Kun itket, hyvinki itke (I 148). Säe löytyy myös Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamasta runosta Nain naisen pikkaraisen (XIII3 8099). Vanha karttupesunuija Katso lisääKartut olivat noin 30−40 cm pitkiä puunuijia, joilla keitettyjä, veteen kastettuja vaatteita lyötiin. Karttuaminen tehtiin mieluiten kesällä sopivalla rantapaikalla, talvella sen sijaan avannon liepeillä. (Turunen 1979.)

Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: puukalikka (23:704; 50:107) (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi edellistä säettä 381: "Ei sen vertaa miehenpuolta talossa, joka olisi kunnon kartun laittanut" (Lna 121). kainalossa."

383383.

Väinö Kaukonen: VK 15:96, S, n. 85,23 Piika – huokaseikse.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan, mutta säe ja sen muunnelmat esiintyvät yleisesti runoaineistossa. Neito parka huokaeli,
384384.

Väinö Kaukonen: VK 15:97, S, n. 85,24 Huokaseikse, henkäseikse.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan, mutta toistosäe ja sen muunnelmat esiintyvät yleisesti runoaineistossa. Huokaeli, henkäeli,
385385.

Väinö Kaukonen: Vrt. ss. 345 ja 386.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa aikaisempiin Kalevalan säkeisiin. Säe ja sen muunnelmat ovat esiintyvät yleisesti runoaineistossa. Itse loihenluoda, refl. loihen : rupesi, ryhtyi itkemähän,
386386.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII2 4663,1–2 Itke, neito, naitajessa, * Vesittele vietäjessä *.

Niina Hämäläinen: Kaukonen ei anna suoraa viitettä. Säe lienee Lönnrotin muodostama runoaineistossa esiintyvän säkeen "muna vierähti vetehen" pohjalta (ks. esim. IV1 405; V1 520; VI1 84; XIII1 697). Vierähtivierähtää : ruveta, puhjeta vetistämähänvetistää : itkeä.

387387.

Väinö Kaukonen: VK 15:100 – koprin –. Vrt. s. 347.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja vertaa Kalevalan aiempaan säkeeseen UK 22: 347. Samansuuntainen säe "Ite koprin kyynälesi" löytyy Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamasta häävirrestä (I3 1639: 34). Säettä ei tavata muualla tallennetussa runoaineistossa. Itki kourin kyyneleitä,
388388.

Väinö Kaukonen: VK 15:101 Kamaloin haluvesiä. Vrt. s. 348.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja vertaa Kalevalan aiempaan säkeeseen UK 22: 348. Sama säe "Kamaloin haluvetesi" löytyy Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamasta häävirrestä (I3 1639: 35). Säe muodossa "Hautelin halu vesillä" on myös R. Polénin tallentamassa useita aihelmia sisältävässä lyyrisessä runossa (VII2 1950: 10). Kahmaloin halu-vesiä
389389.

Väinö Kaukonen: VK 15:102, I3 1639,36 Ite pessyillä pihoilla.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vienan Uhtuasta tallentamaan häävirteen (I3 1639). Säe myös toisessa Lönnrotin vienalaisessa runotallenteessa (I3 1691: 20). Ison pestyille pihoille,
390390.

Väinö Kaukonen: VK 15:104. Vrt. s. 350.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja vertaa aiempaan säkeeseen UK 22: 350. Säe myös Lönnrotin vienalaisessa häävirren tallenteessa (I3 1639: 38). 390. Lammit taaton lattialle,
391391.

Väinö Kaukonen: VK 15:105 Itse tuon – –. Yl.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan. Säe esiintyy yleisesti runoaineistossa. Siitä tuon sanoiksi virkki,
392392.

Väinö Kaukonen: Yl.

Niina Hämäläinen: Säe esiintyy yleisesti runoaineistossa. Itse lausui ja pakisipakista : puhua, haastaa:
393393.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:510.

Niina Hämäläinen: Kaukonen vertaa Kalevalan säkeeseen UK 23: 510. Sirkkunen esiintyy muutamissa lyyrisissä aihelmissa luonnehtimassa minän entistä huoletonta, iloista elämää tai vaihtoehtoisesti surua (VII2 1977, VII2 2491, VII2 2496, VII2 2733). "Hoi sisaret sirkkusenisirkkunen : peippo- tai varpuslintu; (metaforisesti) neito,
394394.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 395.

Niina Hämäläinen: Kaukonen vertaa Kalevalan seuraavaan säkeeseen UK 22: 395. Ikätoveri ei esiinny tallennetussa runoaineistossa. Runoissa kasvinkumppani. Entiset ikä-toverit,
395395.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:2 Kaunis kasvinkumppalini, VII2 2663,33 – kasvin kumpp[alini].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129) sekä Lönnrotin lyyrisen tallenteeseen Pohjois-Karjalasta (VII2 2663). Ks. kasvinkumppani / kasvinkumppali (VII5 loitsut 4188; VII2 1555). Kaikki kasvin-kumppalinikasvinkumppali : kasvuajan toveri,
396396.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:3 Kuulepas, kun sanelen, VII2 2663,34 Kuule'pas k[uin] –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129) sekä Lönnrotin lyyrisen tallenteeseen Pohjois-Karjalasta (VII2 2663). Säe "kuule kun sanelen" esiintyy H. A. Reinholmin vuonna 1848 tallentamassa häävirressä (XIII2 3900) sekä hieman muunnellen eri runoyhteyksissä (I3 1684; VII5 loitsut 3850; XIII2 4344, XIII2 4665). Kuulkottenpakuulkaa, kuulkaapa kuin sanelen!
397397.

Väinö Kaukonen: Vrt. s. 151 ja 21:344.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa aiempaan säkeeseen UK 22: 151 sekä Kalevalan runoon 21. Säe on Lönnrotin muodostama. En nyt tuota tunnekana,
398398.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:5, VII2 2663,36 – lieneeki –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129) sekä Lönnrotin lyyrisen tallenteeseen Pohjois-Karjalasta (VII2 2663). Säkeen aloitus "mikä lie / lienee" esiintyy useissa eri runoyhteyksissä. Mikä lienehe minulle
399399.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:5, VII2 2663,38.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129) sekä Lönnrotin lyyrisen tallenteeseen Pohjois-Karjalasta (VII2 2663). Iskennä tämän ikävän,
400400.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:8, VII2 2663,39 – – hoivanna.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129) sekä Lönnrotin lyyrisen tallenteeseen Pohjois-Karjalasta (VII2 2663). Huolia hoivataan lyyrisissä ja häärunoissa (VII2 1844, VII2 2088, VII2 2090, VII2 2925; XV 642; myös IV1 216). 400. Tämän huolen hoivannunna, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 400–402: "Huolta, kaihoa ja muretta arvelee eri aineeksi, jota hoivaamalla ja kantamalla liikutella, käsin pidellä" (Lna 121).
401401.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:9.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129). Kaihoja kannetaan useassa lyyrisessä huolirunossa (V1 825; V2 552; VII1 686a; VII2 1774, VII2 2043; XIII1 2037). Tämän kaihon kantanunna,
402402.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 129:10.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Kannan mustoa muretta (II 129). Säe ei esiinny tallennetussa runoaineistossa, vaan on Lönnrotin laatima toistosäe. Murehen mukaellunnamukaella : saattaa, tehdä, tuoda mukanaan."

403403.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 222:1, VI1 689,1.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Luulin käyväni käkenä (II 222) ja Lönnrotin ensimmäisen keruumatkan lyyrisen tekstin tallenteeseen (VI1 689). Säe löytyy ainoastaan Lönnrotin tallentamista lyyrisistä runoista Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta (VI1 689; VII2 2509, VII2 2526). "Toisin tiesin, toisin luulin,
404404.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 222:2, VI1689,2 – – ijäni.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Luulin käyväni käkenä (II 222) ja Lönnrotin ensimmäisen keruumatkan lyyrisen tekstin tallenteeseen (VI1 689). Säe esiintyy yleensä Kilpalaulanta-runossa muodossa "tuota toivoin tuon ikäni" (I1 259: 42; I1 98, I1 170, I1 182, I1 184) ja se liittyy äidin toiveeseen saada Väinämöinen vävyksi. Loitsussa merkitys toinen (XII2 6549) tai runossa III1 46, jossa toivotaan veljelle aikaa. Toisin toivotintoivottaa : toivoa, haluta; luvata ikäni,
405405.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 222:5, XIII1 2293,6 – – käyvä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Luulin käyväni käkenä (II 222) ja Lönnrotin lyyrisen runon muistiinpanoon (XIII1 2293). Säe "Käkesin käkenä käyä" myös seuraavassa runotallenteessa (VII2 2526; "Kun oisin käkenä kälkö" VII2 1943: 1). Käkesin käkenä käyä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 405: "Käen elämää pidettiin huolettomana, kun hänelle ei tietty muuta työtä olevan paitsi laulamisen, eikä pojistansakaan muiden linnun tavalla vaivaa näkevän" (Lna 121).

Yleensä käki ilmaisee runoissa iloa ja onnea (Relander 1894: 41). Myös lyyrisissä runoissa käen kukunta vastakohtana surun tunteelle (Timonen 2004b; Järvinen 2010: 12).

Sana käetä 'aikoa, luvata'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: yrittää, koettaa (19:511; 28:168). (Jussila 2009.)
406406.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 222:6, XIII1 2293,7 Kukahellen –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Luulin käyväni käkenä (II 222) ja Lönnrotin lyyrisen runon muistiinpanoon (XIII1 2293). Säettä ei tavata muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa runoaineistossa. Kukahellakukahdella : äännellä, kukkua kukkuroillakukkura : mäenkukkula
407407.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:848.

Niina Hämäläinen: Kaukonen vertaa Kalevalan runoon UK 23: 848. Säe löytyy kuitenkin seuraavista lyyrisistä runoista (VII2 2444, VII2 2496; myös VII2 1774). Näille päivin päästyäni,
408408.

Väinö Kaukonen: Vrt. 3:266, 26:12 ja 48:3.

Niina Hämäläinen: Kaukonen vertaa Kalevalan runoihin UK 3, 26 ja 48). Säe lienee Lönnrotin muokkaama. Näille tuumintuuma : ajatus, aikomus tultuani;
409409.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 222:7 En käkenä käynytkänä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Luulin käyväni käkenä (II 222). Säe on Lönnrotin muokkaama pohjautuen aiempaan säkeeseen UK 22: 405, Kantelettareen sekä runoaineistoon. "Käkesin käkenä käyä" seuraavissa runotallenteissa (VII2 2526; XIII1 2293; myös VII2 1943). Enpä nyt käkenä käyne,
410410.

Väinö Kaukonen: Kantr. II 222:8 Kukahellut –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Luulin käyväni käkenä (II 222). Säe on Lönnrotin muokkaama pohjautuen aiempaan säkeeseen UK 22: 406, Kantelettareen sekä omaan muistiinpanoon Etelä-Karjalasta (XIII1 2293). 410. Kukahelle kukkuroilla,
411411.

Väinö Kaukonen: Vrt. 4:206 ja 41:85.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Kalevalan runojen säkeisiin. "Alli aallokossa" esiintyy vain Lönnrotin ensimmäisen matkan lyyrisessä tekstissä Lieko tetri tielle tehnyt, mutta muodossa "alli aalloinen" (VII2 1867). Alli, vesilintu, vertautuu lyyrisissä runoissa surulliseen mieleen ja allilla on Kalevalassa merkitys 'kovaonninen, onneton ihminen' (ks. UK 4: 204). Olen kun alli aallokossa, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 157−160 (tässä 411−414): "Linnulla kylmässä jäisessä vedessä ei vaan ajateltukaan vallan hyviä päiviä olevan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Alli on vesilintu, jääsorsa (Ganander 1787/1997; Kaukonen 1956: 625). Lyyrisissä runoissa surullisen mieli vertautuu lintuihin, ja allilla onkin Kalevalassa merkitys 'kovaonninen, onneton ihminen' (ks. 4:204) (Kuusi 1963: 265−272).
412412.

Väinö Kaukonen: Vrt. 23:507.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Kalevalan runon 23 säkeiseen. Säe yleensä runoaineistossa "tavi rannalle ajanut" (I1 686; I3 1364; VII2 1866, VII2 1867, VII2 2201). Vesilinnut, alli, tavi, vertautuvat lyyrisissä runoissa surulliseen mieleen. Allilla ja tavilla on Kalevalassa merkitys 'kovaonninen, onneton ihminen' (ks. UK 4: 204). Tavivesilintu; nuoren naisen vertauskuva laajalla lahella
413413.

Väinö Kaukonen: Vrt. VII2 1788,38 Ui'essa [vilua vettä] ja VII2 1895,2 Ui'essa vilua vettä.

Niina Hämäläinen: Säe esiintyy Allahall' on allin mieli -aihelmassa (I3 2020; VI1 554; VII2 1733, VII2 1735, VII2 1788, VII2 1895). Uiessa viluavilu : kylmä, kolea vettä,
414414.

Väinö Kaukonen: Vrt. VII2 1788,39 Jäänalaista järkyttäissä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan D. E. D. Europaeuksen vuonna 1845 tallentamaan Allahall' on allin mieli -runotekstiin (VII2 1788), mutta säe "Jään alaista järkyttäissä" myös Lönnrotin lyyrisessä muistiinpanossa (VII2 1733: 4). Lönnrot on näiden esimerkkien pohjalta muokannut säkeen Kalevalaan. Vettä jäistä järkyttäissäjärkyttää : liikuttaa, saada liikkumaan."

415415.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 45:1. Vrt. 35:275.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään vaikeroivan runoon Äiän sillon äiti makso (I 45). Säe "voi isoni, voi emoni" varioiden runoaineistossa (VI1 678; VII1 373; VII2 1760, VII2 1891, VII2 2452; VII5 loitsut 3314) sekä eri muodoissa (mm. voi minua poloinen poika, voi minua huolellista, voi emoni kantajani jne.). Kaukonen viittaa myös vertaamaan Kullervon-runoon UK 35: 275, jossa on sama säe. "Voi isoni, voi emoni,
416416.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 45:2. Vrt. 35:276.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään vaikeroivan runoon Äiän sillon äiti makso (I 45). Valtavanhempi esiintyy tiheään eri runoyhteyksissä (mm. I1 95, I1 480, I1 469; I2 828; I4 410; VII1 373, VII1 835; VII2 1760, VII2 2758), mutta säkeen muoto "voi on valtavanhempani" on Lönnrotin laatima. Kaukonen viittaa myös vertaamaan Kullervon-runoon UK 35: 276, jossa on sama säe. Voi on valta-vanhempanivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi!
417417.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 45:3 – – loitta. Vrt. 35:277.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään vaikeroivan runoon Äiän sillon äiti makso (I 45). Syntymisen problematiikkaa käsitteleviä lyyrisiä runoja on tallennettu erityisesti Pohjois- ja Etelä-Karjalasta sekä Inkeristä. Lönnrot kehitteli aihelman eri versioita jo Kantele-vihkossa, mutta Kalevalaan, Aino- ja Kullervo-runoihin, se päätyi vasta eepoksen laajimmassa versiossa (UK 4 ja UK 35) (Hämäläinen 2012: 230). Kaukonen viittaa myös vertaamaan Kullervon-runoon UK 35: 277, jossa on sama säe. Säe "Minnekä minua loitte" on Lönnrotin laatima. Minnekä minua loitte,
418418.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 45:4. Vrt. 35:278.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään vaikeroivan runoon Äiän sillon äiti makso (I 45). Syntymisen problematiikkaa käsitteleviä lyyrisiä runoja on tallennettu erityisesti Pohjois- ja Etelä-Karjalasta sekä Inkeristä. Lönnrot kehitteli aihelman eri versioita jo Kantele-vihkossa, mutta Kalevalaan, Aino- ja Kullervo-runoihin, se päätyi vasta eepoksen laajimmassa versiossa (UK 4 ja UK 35) (Hämäläinen 2012: 230). Kaukonen viittaa myös vertaamaan Kullervon-runoon UK 35: 278, jossa on sama säe. Säe "Kunne kannoitte katalan" on Lönnrotin laatima. Kunne kannoitte katalan,
419419.

Väinö Kaukonen: Vrt. VII2 1845,7 Itkemään joka ikävän.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa D. E. D. Europaeuksen huolirunon tallenteeseen, joka sisältää aihelmat Enemmän minulla huolta ja Mikä lie minua luonut (VII2 1845). Lönnrot on muokannut runon säkeen "Itkemään joka ikävän" muotoon "Nämä itkut itkemähän". Huolirunoissa itketään yleensä "joka ikävä" (VII2 1932, VII2 2115, VII2 2116, VII2 2117). Nämät itkut itkemähän,
420420.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII1 2037,6 [Kaikki] kaihot kantamaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin tallentamaan eteläkarjalaiseen huolirunoon (XIII1 2037). Kaihoja kannetaan useassa lyyrisessä huolirunossa (V1 825; V2 552; VII1 686a; VII2 1774, VII2 2043; XIII1 2037). 420. Nämät kaihot kantamahan,
421421.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII1 2037,4 Kaikki huolet huolimaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin tallentamaan eteläkarjalaiseen huolirunoon (XIII1 2037). Säe myös seuraavissa huoliteksteissä (V2 556; VII2 1845, VII2 1912). Nämät huolet huolimahan,
422422.

Väinö Kaukonen: Vrt. XIII1 2037,5 [Kaikki] surut sureksimaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa vertaamaan Lönnrotin tallentamaan eteläkarjalaiseen huolirunoon (XIII1 2037). Säe ei esiinny muualla vuoteen 1848 mennessä tallennetussa runoaineistossa. Ja surut sureksimahan!"

423423.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:7, VII2 2716,21 Mahoit sillon m[aammo] –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) sekä Lönnrotin useita aihelmia sisältävään huolirunon tekstiin (VII2 2716). Säe esiintyy varioiden huoliteksteissä (V2 350, V2 552, V2 548; VII2 1909, VII2 2027, VII2 2028, VII2 2033, VII2 2037). "Mahoit ennen maammo rukka,
424424.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:8, VII2 2716,23 [Mahoit] – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) sekä Lönnrotin useita aihelmia sisältävään huolirunon tekstiin (VII2 2716). Säe esiintyy paralleelisäkeenä "mahoit ennen miun emoni" kanssa syntymistään surevan runoteksteissä (VII2 1289, VII2 1909, VII2 2029, VII2 2030, VII2 2033, VII2 2037, VII2 2039; ks. myös VII1 125, VII1 418). Mahoit kaunis kantajani,
425425.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:9. Vrt. esim. VII2 1482,18 Armas maion an[tajani].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48). Säe esiintyy yleisesti runoaineistossa äidin hellittelynimenä (II 386; VII1 471, VII1 792, VII1 812; VII2 1482, VII2 1038, VII2 1289, VII2 1907, VII2 1909, VII2 2029, VII2 2032). Armas maion antajani,
426426.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:10, esim. VII2 2039,3.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) ja Lönnrotin Pielisjärveltä tallentamaan lyhyeen huolirunoon (VII2 2039). Säe esiintyy runoaineistossa äidin hellittelynimenä (VII1 125, VII1 418; VII2 1289, VII2 1725, VII2 1909, VII2 2029). Ihana imettäjäni
427427.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:11, XIII1 2063,3 – karttusia.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) ja Lönnrotin tallentamaan syntymistään surevan tekstiin (XIII1 2063). Lönnrot on muuttanut runon karttusia muotoon kantosia. Karttusien kapaloiminen seuraavissa syntymistään surevan teksteissä (VII2 1909, VII2 2029, VII2 2030, XIII1 2370; myös V2 350, V2 552; VII2 2027). Usein asia esitetään kuitenkin toisessa muodossa. Syntymistään sureva esittää, että äiti olisi tehnyt jotain väärin, muun muassa pessyt kiviä tai kapaloinut myttyyn, ja tämän vuoksi lapsi on syntynyt surullisena (V2 548; VII2 1907, VII2 2029, VII2 2028, VII2 2033, VII2 2459). Kapaloia kantosiakantonen : kanto,
428428.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:13, XIII1 2063,4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) ja Lönnrotin tallentamaan syntymistään surevan tekstiin (XIII1 2063). Säe "pestä pieniä kiviä" useassa syntymistään surevan tallenteessa (V2 350, V2 552; VI1 678; VII2 1909, VII2 2022, VII2 2027, VII2 2029, VII2 2030, VII2 2039; XIII1 2063; myös VII2 2459; XIII1 1209). Pestä pieniä kiviä,
429429.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:14 Kun sa pesit pienoistasi, VII2 2716,27 – – – pienostasi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) ja Lönnrotin syntymistään surevan tekstiin (VII2 2716). Lönnrot on muuttanut runon pienoisen muotoon tytärtä. Pienoisen peseminen löytyy myös toisesta Lönnrotin syntymistään surevan tallenteesta (VII2 2032: 20). Yleensä ko. runoissa säe muodossa "kun pesit minunkin peipposen" (VII2 1909, VII2 2020, VII2 2029, VII2 2030, VII2 2033). Kun pesit tätä tytärtä,
430430.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 48:15, VII2 2716,28 – kantamoasi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren syntymistään surevan runoon Mahoit ennen maammo rukka (I 48) ja Lönnrotin syntymistään surevan tekstiin (VII2 2716). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 427. 430. Kapalojit kaunoistasi
431431.

Väinö Kaukonen: Esim. XIII1 2060,5 Tälle suurelle surulle.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamaan syntymistään surevan tekstiin (XIII1 2060). Toisaalta D. E. D. Europaeuksen tallenne Pohjois-Karjalasta sisältää saman säkeen kuin Kalevala: "Näillä suurill suruill" (VII2 2027: 19). Säe myös muunnellen seuraavissa runotallenteissa: VII2 1727, VII2 1844, VII2 2029. Näille suurille suruille,
432432.

Väinö Kaukonen: Esim. VII2 2716,29 Apealle mielalalle.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin Pohjois-Karjalasta tallentamaan syntymistä surevan tekstiin (VII2 2716). Säe myös seuraavissa runotallenteissa: VII2 1727, VII2 1844, VII2 2023, VII2 2027, VII2 2029. Apeille mielaloille!"

433433.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 52:1, XIII1 1957,1 –tuoalla sanoo.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Elkää sanoko huolettomaksi (I 52) sekä Lönnrotin tallentamaan huolirunoon (XIII1 1957). Säe "moni tuolla sanoo / sanovi" ja sen variaatioita löytyy muistakin pohjoiskarjalaisista huolirunoista (VII2 1844, VII2 1874, VII2 1890, VII2 2163, VII2 2164). "Moni muualla sanovi,
434434.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 52:2 Ja moni –, XIII1 1957,2 Moni ajatteloo. Vrt. VII2 1788,19 Usea ajattelevi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Elkää sanoko huolettomaksi (I 52) sekä Lönnrotin tallentamaan huolirunoon (XIII1 1957). Säe "moni ajattelevi" on yleensä säkeen "moni tuolla sanoo / sanovi" paralleelisäe (VII2 1844, VII2 1890, VII2 2163, VII2 2164). Usea ajattelevi:
435435.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 52:3 Ei oo – –, XIII1 1957,3.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Elkää sanoko huolettomaksi (I 52) sekä Lönnrotin tallentamaan huolirunoon (XIII1 1957). Lönnrot on seurannut omaa muistiinpanoaan (XIII1 1957), mutta säe varioiden myös muissa huoleen liittyvissä runoteksteissä (IV1 19; VII2 1874; XIII1 2490, XIII2 4147, XIII2 4692). Ei ole huolta hurnakollahurnakko : hupakko, ajattelematon tai hupsu tyttö,
436436.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 52:4 – aiaksella, XIII1 1957,4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Elkää sanoko huolettomaksi (I 52) sekä Lönnrotin tallentamaan huolirunoon (XIII1 1957), jota Lönnrot tässä seuraa. Ajatusta aioinkana!
437437.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 52:5 Elkäte – –, esim. XIII1 1914,1 Elkä te –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Elkää sanoko huolettomaksi (I 52) sekä Lönnrotin tallentamaan huolirunoon (XIII1 1914). Elkä-sanalla (hyvä suku / tytön typykkä / meidän neito) alkava säe esiintyy erilaisissa yhteyksissä (I3 2008; XIII2 2776, XIII2 4289, XIII2 4470). Elkätte hyvät imeisetimeinen : ihminen,
438438.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 52:6 Elkäte – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Elkää sanoko huolettomaksi (I 52). Säe lienee Lönnrotin muodostama edellisen säkeen (UK 22: 437) pohjalta. Elkätte sitä sanoko!
439439.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 53:1, VII2 2716,51.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Monihuolinen (I 53) sekä Lönnrotin tallentamaan huolitekstiin (VII2 2716). Säe esiintyy huolirunoissa eri runoalueilla (esim. I3 1365; IV1 715; VI1 577, VI1 590; VII2 1788, VII2 2003; XIII1 1955). Enemp' on minulla huolta,
440440.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 53:2, VII2 2716,52 Eli koskessa –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Monihuolinen (I 53) sekä Lönnrotin tallentamaan huolitekstiin (VII2 2716). Yleensä runoissa huolten määrää verrataan kivien sijaan kuusen käpyihin (I3 1365; IV1 715; VI1 577, VI1 590; VII2 1788, VII2 1844, VII2 1845, VII2 1846, VII2 1848, VII2 1955, VII2 1956, VII2 1957, VII2 2270, VII2 1912). 440. Kun on koskessa kiviä,
441441.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 53:5, VI1 590b,7. Vrt. VII2 1788,26 Pajuja pahalla maalla.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Monihuolinen (I 53) sekä Lönnrotin tallentamaan huolitekstiin (VI1 590). Yleensä säe on muodossa "petäjäissä helpehiä" (I3 1365; IV1 715; VI1 577; VII2 1788, VII2 1844, VII2 1845, VII2 1846, VII2 1955, VII2 1956; myös VII2 1912, VII2 1957). Lönnrotin hyödyntämä säe löytyy myös kahdesta muusta runotekstistä (VII2 1848, VII2 2270). Pajuja pahalla maalla,
442442.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 53:4, VII2 2716,54 Kanarvia –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Monihuolinen (I 53) sekä Lönnrotin tallentamaan huolitekstiin (VII2 2716). "Kanervia kankahalla" muutamassa muussakin huolirunossa (VII2 1788, VII2 1844). Yleensä säe esiintyy varioiden (VII2 1845, VII2 1846, VII2 1955, VII2 1956, VII2 2270). Kanervia kankahalla;
443443.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 54:17 – – jaksa –. Vrt. Gottlund PR I 4,35 Ei jaxa Hepo veteä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Usiahuolinen (I 54) sekä vertaa C. A. Gottlundin Pieniin Runoihin. Säe löytyy kuitenkin kahdesta runotallenteesta, joista ensimmäinen on C. A. Gottlundin muistiinkirjaama (VI1 615; VII2 1465). Yleensä huolirunoissa säe on muodossa "ei ole sitä hevoista / ku mun huoleni vetäisi" (I3 1359: 1−2). Hepo ei jaksaisi veteä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 443−448: "Tulisi semmoinen kuorma, ettei mikään hevoinen voisi vetää" (Lna 121).
444444.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 54:18. Vrt. Gottlund PR I 4,36 Rautakiskot kinkotella.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Usiahuolinen (I 54) sekä vertaa C. A. Gottlundin Pieniin Runoihin. Säe löytyy kuitenkin C. A. Gottlundin tallenteesta (VI1 615: 34) sekä muodossa "Rauta-kapio kapsutella" (VII2 1465: 11). Rauta-kiskorautakisko : rautakengillä kengitetty hevonen kinkotellakingotella : ponnistella, ponnistamalla vetää
445445.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 54:19. Vrt. I3 1359 Ilman linkin lekkumatta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Usiahuolinen (I 54) sekä vertaa Lönnrotin vuoden 1836 matkatoverin, J. Fr. Cajanin huolirunon muistiinpanoon (I3 1359; myös I3 1359a. Ilman luokinluokki : hevosvaljaiden osa, sitkeästä puusta taivutettu kaari, joka yhdistetään aisoihin vetohihnoilla lekkumattalekkua : notkua, taipuilla Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hyppiä, heilua (22:480) (Jussila 2009). Karjalan kielessä lekkuo 'heilua, keikkua; läikkyä; liikuskella, maleksia; puuhailla' (KKS).,
446446.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 54:20, esim. I3 1359,7.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Usiahuolinen (I 54) sekä vertaa Lönnrotin vuoden 1836 matkatoverin, J. Fr. Cajanin huolirunon muistiinpanoon (I3 1359; myös I3 1359a. Vempelenvemmel : luokki, niskan yli kulkeva kaari, jolla länget kiinnitetään aisoihin värisemättä
447447.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 54:21 Minun hoikan –. Vrt. VII2 1787,20 Minun hoikan h[uoliani].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Usiahuolinen (I 54) sekä vertaa D. E. D. Europaeuksen huolirunon tallenteeseen (VII2 1787). "Minun hoikan huoliani" esiintyy laajalti eri runoalueilla (esim. I3 1381; V2 556; VI1 590, VII2 1741, VII2 1786; XIII1 2036). Noita hoikan huoliani,
448448.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 54:22 Mureitani, mustan linnun. Vrt. I3 1359,8–9 Kannas korppi, kaihojani, Mureheni, musta lintu ja VII2 1787,21 J[a] must[an] mur[ehiani.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Usiahuolinen (I 54) sekä vertaa Lönnrotin vuoden 1836 matkatoverin, J. Fr. Cajanin huolirunon muistiinpanoon (I3 1359) ja D. E. D. Europaeuksen huolirunon tallenteeseen (VII2 1787). Huoleen liitetään usein runoissa paralleellinen ilmaus mustasta murheesta. Esimerkiksi "Huoli hoikax [v]etävi, / Mureh m[uita] must[emmax]" (VII2 2260: 18−19).

Lisää huolesta ja mustasta murheesta Hämäläinen 2014; Timonen 2004b. Mustia mureitani."

449449.

Väinö Kaukonen: Vrt. 21:293.

Niina Hämäläinen: Kaukonen vertaa Kalevalan edellisen runon säkeeseen UK 21: 293. Säe esiintyy muunnellen runoaineistossa (mm. I1 300; V2 1247; V1 582; VII1 288; VII3 4542, XII1 25, VII1 63) ja useassa Kalevalan runossa. Kalevalan kerronnalle on tyypillistä, että joku sivuhenkilö, ulkopuolinen sanoo jotain tärkeää, esimerkiksi UK 8: 227−282; UK 21: 291−314; 34: 107−128. Lauloi lapsi lattialta, Katso lisääLönnrot kommmentoi säkeitä 449 ja 450: "Saatu morsian kyllin itkemään jo moni taas toivoo lohdutella häntä. Tämän yhteisen toivon runo antaa lapsen esitellä." (Lna 121.)
450450.

Väinö Kaukonen: Vrt. 9:580 ja 37:235.

Niina Hämäläinen: Kaukonen vertaa Kalevalan säkeisiin UK 9: 580 ja UK 37: 235. Säe lienee Lönnrotin laatima, vaikka H. R. Aspelinin tallenteessa on säe hieman muussa muodossa: "Kasvannaisen kainalossa" (XII1 4145: 12). 450. Kasvavainenkasvuiässä oleva ihminen, lapsi karsinastakarsina : kiukaan ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläimiä varten tehty aitaus (17:117−118); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−4); saunan lauteiden alusta (46:351−2) (Turunen 1979).

Muinaissuomalainen pirtti jakautui sisäpuoleltaan kahteen osaan, joista pienempää, uunin ja peräseinän välissä sijaitsevaa nimitettiin Savossa ja Karjalassa karsinaksi. Karsina oli naisten puoli (23:90−91), mutta lämmittävän uunin ansiosta siellä saivat oleskella myös lapset. (Ks. Turunen 1979: 253.):
451451.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:1, XIII2 4166,1 – neion –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä runon pohjatekstiin, Lönnrotin tallentamaan samannimiseen häärunon aihelmaan Etelä-Karjasta (XIII2 4166). Säettä ei tavata muualla runoaineistossa. "Mitä neien itkemistä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 451−522: "Mielenhyvitysvirsi" (Lna 38).
452452.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:2, XIII2 4166,2.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä runon pohjatekstiin, Lönnrotin tallentamaan samannimiseen häärunon aihelmaan Etelä-Karjasta (XIII2 4166). Säettä ei tavata muualla runoaineistossa. Suuresti sureksimista;
453453.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:11 Annan – hevosen, XIII1 1918,2. Vrt. VII2 1743,3 Anna huolia hevosen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55) sekä Lönnrotin tallentamaan neljän säkeen mittaiseen huolirunoon (XIII1 1918). Säe "anna huolia hevosen" esiintyy huoleen ja murheeseen liittyvissä runoteksteissä (esim. IV1 105; VI1 685; VII2 1743, VII2 1744; VII2 1747, VII2 1750; XIII2 4664; XV 431; myös loitsussa: VII5 loitsut 4338). Anna huolia hevoisen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 453−460: "Luo huolesi hevoisen niskoille. Loihtiat taisivat huolenki toisesta ihmisestä toiseen ihmiseen tahi elävään muuttaa." (Lna 121.)
454454.

Väinö Kaukonen: Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:12. Vrt. VII2 1750,7 murehtia mustan ruunan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55). "Murehtia mustan ruunan" on usein säkeen "anna huolia hevosen" paralleelisäkeenä huoleen ja murheeseen liittyvissä runoteksteissä (esim. VI1 685; VII2 1743, VII2 1747; VII2 1750; XIII2 4664; XV 431; myös loitsussa: VII5 loitsut 4338). Joskus myös muodossa "Linnun mustan murehtia" (IV1 105: 47). Murehtia mustan ruunan,
455455.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:13 Rautasuisen –. Vrt. s. 456.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55). Säe lienee Lönnrotin tähän yhteyteen muodostama oman huolirunotallenteen pohjalta: "Surkutella suuripäisen; / Hevosell' on pää parempi" (XIII1 1918: 3−4). Yleensä huolirunoissa huolet annetaan hevosen kannettavaksi selittäen: "hevosell' on luu lujempi, / luu lujempi, pää parempi" (VII2 1750: 8−9; myös VI1 685; VII2 1774, VII2 1750; XIII1 2483; XIII2 4664; XV 431; loitsussa: VII5 loitsut 4338). Rauta-suisenrautasuinen : kuolainsuinen surkutella,
456456.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:14 Suuripäisen –, XIII1 1918,3 Surkutella suuripäisen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55) sekä Lönnrotin omaan huolitallenteeseen (XIII1 1918). Säe lienee Lönnrotin tähän yhteyteen muodostama huolirunon pohjalta: "Surkutella suuripäisen; / Hevosell' on pää parempi" (XIII1 1918: 3−4). Suuri-päisen päivitellä;
457457.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:15, XIII1 1918,4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55) sekä Lönnrotin omaan huolitallenteeseen (XIII1 1918). Hevoisell' on pää parempi,
458458.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:16. Vrt. XIII2 4664,21 L[uu] l[ujempi], pää kovempi ja VII2 1750,9 luu lujempi, pää parempi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55). Huolirunoissa huolet annetaan hevosen kannettavaksi selittäen: "hevosell' on luu lujempi, / luu lujempi, pää parempi" (VII2 1750: 8−9; myös VI1 685; VII2 1774, VII2 1750; XIII1 2483; XIII2 4664; XV 431; loitsussa: VII5 loitsut 4338). Pää parempi, luu lujempi,
459459.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:18 Kaulasuonet kantavammat.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55). Lönnrot lienee muodostanut säkeen itse. Kaulan kaari kantavampi,
460460.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 55:17.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren huolirunoon Mikä neuoksi minulle? (I 55). Lönnrot lienee muodostanut säkeen itse. 460. Koko ruumis runsahampi!"

461461.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:3.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151). Toisaalta Lönnrot vastaa tässä aikaisemman säkeen kysymykseen "Mitä neien itkemistä" (UK 22: 451). Säe on myös Lönnrotin tallentamissa vienalaisissa Kilpalaulanta-teksteissä (I1 184, I1 259). "Ei ole itettäviäitkettävä : itkunaihe,
462462.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151). Toisaalta Lönnrot vastaa toistaen aikaisemman säkeen kysymykseen "Suuresti sureksimista" (UK 22: 452). Säe on myös Lönnrotin tallentamassa häärunon aihelmassa Etelä-Karjasta (XIII2 4166). Säettä ei tavata muualla runoaineistossa. Suuresti surettavia;
463463.

Väinö Kaukonen: VKL 15:265 – – viehä, VK 15:154 – – – viety, I3 1708,204 Eikä – – tuotu.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan vienalaiseen häärunoon (I3 1708). Pohjoiskarjalaisissa häiden poislähtövirsissä ei viedä äidin, isän, veljen, siskon, vävyn jne. luokse, vaan sulhon luokse (VII2 2926, VII2 2928, VII2 2932). Joskus myös muodossa: "ei sinua etäälle viiä" (VII2 3676: 2; VII2 3476). Ei sinua suolle vieä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 463 ja 464: "Suolta ja ojavarresta vehkoja keräämään" (Lna 121).
464464.

Väinö Kaukonen: VKL 15:266 Ojavarrelle otetah, VK 15:155 Eikä ojalle otettu, I3 1708,205 – ojalla –. Vrt. I3 1715,7 Ojavarrelle otettu.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan vienalaiseen häärunoon (I3 1708). Säe on myös D. E. D. Europaeuksen häävirren tallenteessa (I3 1715). Ojavarrellenojavarsi : puron tai ojan reuna oteta,
465465.

Väinö Kaukonen: VKL 15:267 Viety viljamättähältä, I3 1721,33 Vietiin –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen häävirren tallenteeseen (I3 1721). Viedään tai tuodaan viljamättähälle myös seuraavissa häävirsissä (I3 1647, I3 1715). Vievät vilja-mättähältäviljamätäs : viljaa kasvava mätäs; (metonyymisesti) rikas paikka,
466466.

Väinö Kaukonen: VKL 15:268 Viety – –, I3 1721,34 V[ietiin] – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen häävirren tallenteeseen (I3 1721), jota Lönnrot tässä seuraa. Vievät vielä viljemmälleviljempi : hedelmällisempi, runsaampi, rikkaampi,
467467.

Väinö Kaukonen: VKL 15:269 Otettu –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan. Säe lienee Lönnrotin muodostama. Ottavat olut-tuviltaoluttupa : varakkaan talon tupa, jossa juotiin paljon olutta,
468468.

Väinö Kaukonen: VKL 15:270 Otettu –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan. Säe lienee Lönnrotin muodostama paralleelinen ilmaus säkeelle "Ottavat olut-tuvilta" (UK 22: 467). Ottavat oluemmilleoluempi : oluessa mitattuna varakkaampi, rikkaampi."

469469.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:5, XIII2 4166,3 – – kupeellesi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (XIII2 4166). "Kun katsot kupehellesi,
470470.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:6 Oikialle –, XIII2 4166,4.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (XIII2 4166). Säe on myös D. E. D. Europaeuksen inkeriläisessä tallenteessa (V2 1512: 3). 470. Oikealle puolellesi,
471471.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:7, XIII2 4166,5 Ompa sotka –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (XIII2 4166). Säe myös kahdessa muussa häätekstissä: "Nyt on sorja suorassasi" (V2 1512: 4) ja "Soriampi suojassasi" (XIII2 4247: 8). Onpa sulho suojassasisuojassa : vierellä, kainalossa,
472472.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:8, XIII2 4166,6 Vesilintu vieressäsi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (XIII2 4166) Lönnrot perustaa säkeen tähän runotallenteeseen. Mies verevä vieressäsi,
473473.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:11 – – – hevonen, XIII2 4166,9.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (XIII2 4166). Lönnrot perustaa säkeen tähän tallenteeseen, mutta miehen ja hevosen rinnastaminen löytyy myös muualta runoaineistosta: "Meni mies, meni hevonen" (VII2 1322: 29) tai "Joka mies, joka hevonen" (I2 1175: 1; myös XV 38). Hyvä mies, hyvä hevoinen,
474474.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 151:12, XIII2 4166,10 – – kaikellainen.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Mitä neien itkemistä (I 151) sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (XIII2 4166). Talon kantaperustus; omaisuus kaikenlainenlaaja, valtava,
475475.

Väinö Kaukonen: VK 15:194, I3 1684,164 Pyhyöt –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (I3 1684), joka on myös Vanhan Kalevalan säkeen mallina (Kaukonen 1939: 461). Pyyhyet pyräjämässä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 475−482: "Pyyn, rastaan, käen ja muiden otusten kuvaisia helyjä ja koristuksia" (Lna 121).

Sana pyyhyt 'pyyn hahmoon valettu koristetiuku'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: metsälintu, pyy (25:354; 30:414; 39:320 ym.); (kuvaannollisesti) neito (11:325−326) tai emo (23:799, 802). (Turunen 1979.)

Sana pyräjää 'pyrähtää lentoon, lennähtää' (Jussila 2009).
476476.

Väinö Kaukonen: VK 15:195, I3 1684,162 Vempel[ee]llä kukkumassa (päällä: vieremässä).

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (I3 1684), joka on myös Vanhan Kalevalan säkeen mallina (Kaukonen 1939: 461). Ilmaus "vieri vempeleellä" myös seuraavissa loitsuteksteissä (I4 1129, I4 1229, I4 1253, I4 1256; VI2 4885, VI2 4901, VI2 6479, VI2 6480). Vempelellä vieremässävierrä : ääntää, laulaa Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea kävellen, uiden, juosten tai muulla tavoin (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).,
477477.

Väinö Kaukonen: VK 15:198. Vrt. 50:564 ja 566 sekä I4 1095,48–50 Niin se ohto käänteleksen, Kun pyy pesäsä p[äällä], Rastas raunioissaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan. Säe on Lönnrotin muodostama (Kaukonen 1939: 462). Rastahat iloitsemassa,
478478.

Väinö Kaukonen: VK 15:199, I3 1684,163.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (I3 1684), joka myös Vanhan Kalevalan säkeen mallina (Kaukonen 1939: 462). Säe esiintyy muiden runojen lisäksi erityisesti häälauluissa (I3 1563, I3 1588, I3 1771; II 34, II 501; VII2 2856, VII2 2869, VII2 3023). Rahkehillarahje : hevosen längissä oleva hihna laulamassa,
479479.

Väinö Kaukonen: VK 15:196, I3 1684,161 Kuus' on kull[ai]sta –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan sekä Lönnrotin tallentamaan häävirteen (I3 1684), joka myös Vanhan Kalevalan säkeen mallina (Kaukonen 1939: 462). Säe on myös D. E. D. Europaeuksen tallentamassa vienalaisessa häävirressä (I3 1563) sekä muodossa "Kaks' on kullaista käkeä" A. Ahlqvistin Ilomantsista tallentamassa häärunossa (VII2 2869: 18). Kuusi kullaista käkeäkäki : käenhahmoinen koristetiuku, helisevä aisakello
480480.

Väinö Kaukonen: VK 15:197 Längillä lekuttamassa. Vrt. s. 445.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja vertaa Kalevalan aiempaan säkeeseen UK 22: 445. Säe on Lönnrotin sommittelema pohjautuen J. Fr. Cajanin häärunoteksteihin Vuokkiniemestä (I3 1359, I3 1359a). 480. Länkilöillä lekkumassalekkua : hyppiä, heilua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: notkuilla, taipuilla (22:445) (Jussila 2009). Karjalan kielessä lekkuo 'heilua, keikkua; läikkyä; liikuskella, maleksia; puuhailla' (KKS).,
481481.

Väinö Kaukonen: I3 1588,17 7 sini otusta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Lönnrotin tallentamaan häävirteen (I3 1588). Muita tekstiesimerkkejä myös I3 1563; VII1 435. Seitsemän sini-otustasiniotus : siniseksi maalattu tiuku, kello
482482.

Väinö Kaukonen: Vrt. 25:34.

Niina Hämäläinen: Säe lienee Lönnrotin laatima aiempien säkeiden pohjalta. Reen kokallakokka : reen keulaosa, nokka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ylöspäin ulkoneva osa, erityisesti pää (1:258; 7:104 ym.); veneen keula (10:345; 16:117 ym.); pilvenmöhkäle, pitkulainen pilvi (3:230) (Turunen 1979). kukkumassa."

483483.

Väinö Kaukonen: VK 15:172 El' oo neiti milläkänä, I3 1684,166 Älä ole – milläkään.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan häätekstiin (I3 1684). Säe muunnellen myös seuraavissa runoissa (I3 1710; II 51; myös I3 1676). "Ellös olko milläkänä,
484484.

Väinö Kaukonen: VK 15:173, I3 1684,167.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin Vuokkiniemeltä tallentamaan häätekstiin (I3 1684). Säe muunnellen myös Lönnrotin runotallenteessa, jossa mm. aihelmat Elä ole pahoilla mielin ja Toisin toisessa talossa (I3 1710: 34). Emon tuoma esiintyy yleisesti runoaineistossa (mm. I3 1275, I3 1473, I3 1618, I3 1684; I4 498, I4 1857; VI2 4629, VI2 4630; VII2 1815; VII4 loitsut 1630, VII4 loitsut 2627; VII5 loitsut 4900). Emon tuomaäidin synnyttämä lapsi, ihminen tuollakana,
485485.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 127:42 En pannut –, XIII2 4614,46 – – pahenomaan.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren runoon (I 127) sekä Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamaan seksuaalisväritteiseen häävirteen (XIII2 4614). Säettä ei muuten tavata vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Et panna pahenemahan,
486486.

Väinö Kaukonen: Kantr. I 127:43 Vaan panin –, XIII2 4614:47.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Kantelettaren häärunoon Kutti, kutti (I 127) sekä Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamaan seksuaalisväritteiseen häävirteen (XIII2 4614). Säettä ei muuten tavata vuoteen 1848 mennessä tallennetussa aineistossa. Pannahan paranemahan,
487487.

Väinö Kaukonen: VKL 15:255 Sait on kyntäjän –, Kantr. I 127:44 Panin kyntäjän –, XIII2 4614,48.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Kantelettaren häärunoon (I 127) sekä Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamaan seksuaalisväritteiseen häävirteen (XIII2 4614). Kyntäjän kylelle myös seuraavissa runoteksteissä (V2 1703; VII2 3116; XIII2 3518, XIII2 4615, XIII2 4616, XIII2 4752). Miehen kyntäjän kylelle Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 487–492: "Miehesi on oiva sekä peltomies että kalastaja ja metsämies" (Lna 121).

Sana kyntäjä 'kyntömies' (Turunen 1979).

Sana kylelle 'viereen, vuoteelle'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kylkensä varaan, nurin (6:223). (Jussila 2009.),
488488.

Väinö Kaukonen: VKL 15:256, Kantr. I 127:45, XIII2 4614,49 Vakoojan –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Kantelettaren häärunoon (I 127) sekä Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamaan seksuaalisväritteiseen häävirteen (XIII2 4614). Säe myös toisessa Lönnrotin tallentamassa häärunossa XIII2 4615. Vakoajanvakoaja : auran käyttäjä, kyntömies Katso lisääSana vako 'auran synnyttämä uurros' (Jussila 2009). vaipanvaippa : makuupeitto, peite alle,
489489.

Väinö Kaukonen: VKL 15:257, Kantr. I 127:46, VII2 3116,4. Vrt. XIII2 4752,17–18 Neit on kyntäj[än] kylellä, Leiväsaajan saapuvilla.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Kantelettaren häärunoon (I 127) sekä Lönnrotin Pohjois-Karjalasta tallentamaan häävirteen (VII2 3116). Säe muunnellen myös seuraavissa tallenteissa: XIII2 3518, XIII2 4752. Leivän saajan leuan alle,
490490.

Väinö Kaukonen: VKL 15:258, Kantr. I 127:47 Kalansaajan –, XIII2 4614,51 Kalan saajan kainaloho.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Kantelettaren häärunoon (I 127) sekä Lönnrotin Etelä-Karjalasta tallentamaan seksuaalisväritteiseen häävirteen (XIII2 4614). Säe myös muodossa "Kaakun saajan kainalossa" (XIII2 3518: 6; V2 1703). 490. Kalan saajan kainalohon,
491491.

Väinö Kaukonen: VKL15:259 Hirvenhiihtajan –, Kantr. I 127:48, VII2 3045, 14 Hirven hiihtajan [hiahan].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Kantelettaren häärunoon(I 127) sekä Lönnrotin Pohjois-Karjalasta tallentamaan häärunoon (VII2 3045). Säe "Hirven hiihtajan hihahan" myös A. Ahlqvistin tallentamassa häärunossa Pohjois-Karjalasta (VII2 3034: 11). Hirven hiihtäjän hikehenhikeen : lämpöön, lämpimään Katso lisääSana hiki tässä 'lämpö, lämmin'; mahdolliset lisämerkitykset jäävät epäselviksi Lönnrotin ajan myötä kuluneen kirjoituksen vuoksi (ks. Lna 39). Sanavalinta on aiheutunut alkusointupyrkimyksestä (Saarimaa 1927: 38).,
492492.

Väinö Kaukonen: VKL 15:260 Karhunsaajan –, Kantr. I 127:49, VII2 3116,5 Karh[un] kaa[tajan kainalohon].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, Kantelettaren häärunoon (I 127) sekä Lönnrotin Pohjois-Karjalasta tallentamaan häärunoon (VII2 3116). Karhun kaatajan kainalo on muuttunut Lönnrotilla "Karhun saajan saunahasen". Säe myös muodossa "Karhun tappajan kainalohon" A. Ahlqvistin tallentamassa häärunossa Pohjois-Karjalasta (VII2 3034: 12); "Karhun taljahan kaotin" (VII2 3045: 15). Karhun saajan saunasehen!"

493493.

Väinö Kaukonen: VK 15:156 Sait miehen metsän käviän ja Knt. IV, s. 37,15 Tuli mies mitä parasta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Kantele-vihkoon (K IV). Säe "Sait miehen metsän käviän" muutamissa häärunoissa, jotka on tallennettu Vienasta (I3 1667: 8, I3 1684: 168, I3 1710; 35). Säe myös muodossa "Sait viimen vihasen miehen" (XIII2 3859: 4) ja "Sait sie hullun huiman miehen" (V2 1403: 26). "Miehen sait mitä jaloimmanjalo : pystyvä, kelvollinen, aikaansaava,
494494.

Väinö Kaukonen: VK 15:157 Uroita, VII2 3079,13 – uhkeita.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin häävirren tallenteeseen Pohjois-Karjalasta, Pielisjärveltä (VII2 3079). Muutamassa häärunossa "Uron korven kolkuttajan" (I3 1684: 169, I3 1710: 36). Urohiauros : mies, miehinen mies uhkeimman,
495495.

Väinö Kaukonen: VKL 15:214 Eikä jouset – olla, I3 1721,43 – – – ollu.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan vienalaiseen häärunoon (I3 1721). Sama säe myös toisessa D. E. D. Europaeuksen häärunon muistiinpanossa (I1 erill. [Laivaretki ja kantele] 14). Säe myös muodossa "Saavat jouset jouten olla" (VI2 4913: 37; myös VII5 3301, VII5 3325). Ei sen jouset jouten olle, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 175−178 (tässä 495−498): "On oivallinen metsästäjä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
496496.

Väinö Kaukonen: VKL 15:215 – – venytä. Vrt. 6:71 ja 27:57.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan. Säe "Viinet vaarnoilla venyne" ei sellaisenaan ole tallennetussa runoaineistossa. Runoteksteissä säeparina joko "Saavat jouset jouten olla, / Koirat kauvan kuivahilla" (VI2 4913: 37−38) tai "Saapi kaaret kuivahilla" (VII5 3325: 61; myös VII5 3301). Viinetviini : nuolikotelo vaarnoillavaarna : puusta valmistettu naula Katso lisääEntisaikoina vaatteita, aseita, työkaluja ja muita esineitä ripustettiin seinään kiinnitettyihin puunauloihin (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). venynevenyä : olla jouten, joutilaana,
497497.

Väinö Kaukonen: VK 15:164 Ei sen koirat koissa maata, I3 1684,180 – – – maataa.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin häärunon tallenteeseen (I3 1684). Säe myös seuraavissa häävirren tallenteissa: I3 1710, I3 1721. Koirat ei ne koissa maanne,
498498.

Väinö Kaukonen: VK 15:165 – pehkussa levätä, I3 1684,181. Vrt. I3 1710,38 Pennut pehkoilla levätä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin häärunon tallenteeseen (I3 1684). Säe myös seuraavissa häävirren tallenteissa: I3 1710, I3 1721. Pennut pehkuilla levänne."

499499.

Väinö Kaukonen: VK 15:166, I3 1684,170 Kolmitsi – kevänä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). "Kolmasti tänä keväinä
500500.

Väinö Kaukonen: VKL 15:216 – aika huomenessa, esim. I3 1710,39 Aivon – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). Säe esiintyy kuitenkin lukuisissa Vienan alueelta tallennetuissa runoissa, yleensä muodossa "aivon aika huomenessa" (mm. I1 11, I1 54; I2 759; I3 1499, I3 1514, I3 1534, I3 1711, I3 1903, I3 2008). 500. Aivan aika-huomenessaaikahuomen : aikainen aamu
501501.

Väinö Kaukonen: VK 15:167 Nossut on nuotiotulelta, I3 1684,171 Nossu nuotio tuolilta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). Nousi nuotio-tulelta,
502502.

Väinö Kaukonen: VK 15:168 Havannut –, I3 1684,172 – havutulelta.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). Havasihavata : herätä, havahtua havusialtahavusija : havuista tehty makuupaikka Katso lisääMetsämiehet nukkuivat pitkillä eräretkillään nuotion lähellä makuupaikoilla, jotka valmistettiin havuista (Turunen 1979).,
503503.

Väinö Kaukonen: VK 15:169, I3 1684,173 Kolmetsi – kevänä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). Lönnrot toistaa aiempaa säettä UK 22: 499. Kolmasti tänä keväinä
504504.

Väinö Kaukonen: VKL 15:221 – – – karissut. Vrt. I3 1710,40 Kaste silmät kasteloopi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan. Säe "Kaste silmät kasteloopi / kastelevi" kahdessa vienalaisessa häätekstin tallenteessa (I3 1710: f40, I3 1667: 9). Kaste on silmille karisnut, Katso lisääSana karista 'pudota, tippua, varista' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 504−506: "Ei ole ollut tilaisuudessa kotona silmiään pestä, päätään harjata ja vartaloaan sukia" (Lna 121).
505505.

Väinö Kaukonen: VK 15:170 Havu pään on harjaillut, I3 1684,174 – on päähyön –. Vrt. I3 1710,42 Havu päätä harjoavi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). Myös muutamassa muussa, useita aihelmia sisältävässä tallenteessa, on sama säe (I3 1630; I4 1097; VII2 2996) sekä loitsuteksteissä, joissa havu harjaa päätä (I4 1097, I4 1211; VI2 5041). Havut päänsä harjaellut,
506506.

Väinö Kaukonen: VK 15:171 Varpa – –, I3 1684,175 – on – sukaillut. Vrt. I3 1672,6 Varpa vartalon sukivi.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin vienalaiseen häävirren tallenteeseen, jota Lönnrot tässä seuraa (I3 1684). Säe löytyy myös seuraavista runoteksteistä (I3 1630, I3 1710; I4 1097) sekä muodossa "Vartalo varvasta pantu" (I4 389: 13). Varvatvarpa : varpukasvi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vasta, oksa, vitsa (44:128); riuku, ohut salko (42:509−510) (Turunen 1979; Jussila 2009). vartalon sukinut."

507507.

Väinö Kaukonen: VKL 15:239 – – – jouvuttaja. Vrt. I3 1713,11–13 Kenp' on tässä sarjan saanut, Poikajoukon jouvuttanut, Poikakarjan kasvattanut.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, jonne Lönnrot on säkeen ensin sovittanut. Suoraa säeviitettä ei tähän ole, mutta samanlainen säe on D. E. D. Europaeuksen Uhtualta tallentamassa häärunossa I3 1713: 11−13 sekä sama ajatus on myös M. A. Castrénin tallentamassa häärunossa I3 1710: b1–6. "Mies on joukon jou'uttajajouduttaja : kasvattaja, ylläpitäjä, kunnostaja Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 179−192 (tässä 507−522): "On suuren karjan elättäjä, mainio maan viljelijä ja ja yltäkylläisten tavarain omistaja" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
508508.

Väinö Kaukonen: VKL 15:240. Vrt, s. 507.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa ainoastaan Välilehditettyyn Kalevalaan, jonne Lönnrot on säkeen ensin sovittanut. Ks. kuitenkin säe hieman varioiden häärunossa "Poika karjan-kasvattaja" (I3 1710: b3; I3 1713). Uros karjan kasvattaja,
509509.

Väinö Kaukonen: VKL 16:457. Vrt. VII2 3038,26 On hän meijän sulhoilame ja VII2 3047 Ompa meiän sulhollamme.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan, jonne Lönnrot on kuitenkin kirjoittanut vain säkeen ensimmäisen sanan "Ompa" (ks. Borenius & Krohn 1895: 126). Säe "Onpa meidän sulhollamme" seuraavissa häärunoissa (I3 1684: 160; VII2 3047: 1, 6, VII2 3048; XIII2 4271). Onpa tällä sulhollamme
510510.

Väinö Kaukonen: VKL 16:458 Konstin koiven kantajata, VII2 3865,6 K[onstin] k[oiven] k[antavia].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan loitsuun, jossa säe "Konstin koivun kantajia" (VII2 3865: 6). Lönnrot on muokannut säettä Kalevalaan. Säe myös toisessa Lönnrotin tallentamassa loitsutekstissä (VII5 loitsut 3409: 49 sekä VII5 loitsut 3359). 510. Korvet koivin kulkevia, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 182 (tässä 510): "Metsät ja korvet karjaa täynnä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

511511.

Väinö Kaukonen: VKL 16:459 Särkän – –, VII5 3865,7 S[ärkän] s[äärin] j[uoksovia].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan loitsuun, jota Lönnrot tässä seuraa: "Särkän säärin juoksovia" (VII2 3865: 7). Särkätsärkkä : harju, harjanne Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Maa-harjut" (Lna 38). säärin juoksevia,
512512.

Väinö Kaukonen: VKL 16:460 Noronpohjan –, VII2 3865,4 Noron pohjan –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan loitsuun, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 3865). Yleensä runoissa joku nousee norosta (neitonen: I4 130, I4 280, I4 844, I4 846; VII3 loitsut 304a, VII3 loitsut 495 / Osmotar: I1 235; I2 1155, I2 759b / luusormi: VII5 loitsut 4382). Noro-pohjannoropohja : vetinen notkelma, laidunpaikka noutavianoutava : seuraava, noudattava; etsivä,
513513.

Väinö Kaukonen: VKL 16:461 Sata sarven kantavoa, VII2 3865,8 – kantavoo.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan loitsuun, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 3865). Sata sarven kantajaa esiintyy eri runoyhteyksissä (I2 1168; I3 1764, I3 1765; VII2 3072, VII2 3076, VII2 3077, VII2 3079; VII5 loitsut 3865; XV 194; kaks sarven kantajaa: VI2 5663). Sata on sarven kantajata,
514514.

Väinö Kaukonen: VKL 16:462 – tuopoa –, VII5 3865,9 – tuopoo utaree.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan loitsuun, jota Lönnrot tässä seuraa (VII2 3865). Kalevalaa vastaava säe, joka on säkeen "sata sarven kantajaa" paralleelinen ilmaus, löytyy useasta Lönnrotin aikaan tallennetusta runotekstistä (I2 1168; I3 1764; VII2 3072, VII2 3076, VII2 3077, VII2 3079). Tuhat tuojoa utaren,
515515.

Väinö Kaukonen: VK 15:186 Aumanen – –, I3 1684,157 Aittanen – –.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan häärunoon (I3 1684), jonka pohjalta Lönnrot on laatinut säkeen. Auma-sana esiintyy runoaineistoissa, mutta ei Kalevalan säkeen muodossa. Aumoja joka aholla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 515: "Rikkailla vieläkin on monivuotisia eloaumoja, joita sitte tarpeen mukaan puidaan eli tapetaan" (Lna 121).

Aumat olivat säilytyskekoja, joihin varastoitiin esimerkiksi kuivattuja viljalyhteitä (SMS; Turunen 1979). Auman alin osa koostui lavasta eli aluspuista, joiden varaan säilytettävä kaura, ohra tai ruis pinottiin. Sivuille asetettiin tukipuut ja ylimmäksi olkia tai kuusen oksia, joskus tuohta. Aumassa vilja säilyi talven varalle. (Turunen 1979.)
516516.

Väinö Kaukonen: VK 15:185 Purnonen – –, I3 1684,156.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan häärunoon (I3 1684), jonka pohjalta Lönnrot on laatinut säkeen. Purno-sana esiintyy runoaineistoissa, mutta ei Kalevalan säkeen muodossa. Purnuja joka purolla, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 186 (tässä 516): "Jyväsäästöjä ojatörmissä ja penkereissä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Purnu 'säilytyskuoppa, joka on kaivettu ojantörmään tai penkereeseen'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kiinteä laatikko, jossa säilytettiin viljaa (10:419, 420 ym.). (Ks. Turunen 1979; Jussila 2009.)
517517.

Väinö Kaukonen: VK 15:187 –leipämaina, I3 1684,159 – leipä maana.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan häärunoon (I3 1684), jonka pohjalta Lönnrot on laatinut säkeen. Säe myös muodossa "leviöille leipämaille" (XIII1 996: 15; XIII1 2692). Lepikköiset leipä-mainaleipämaa : ravinteikas maa, jossa kasvaa leivän leipomisessa käytettyä viljaa,
518518.

Väinö Kaukonen: VKL 15:273 Ojavieret otramaina, I3 1721,36.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan vienalaiseen häärunon tekstiin (I3 1721), jossa säe on "Ojavieret otramaina". Lönnrot on muuttanut otramaat muotoon ohra-maat. Runoissa "Ostetuille otramaille" (I3 1489: 22; I3 1911), "Olin minä otramaana" (VII2 2149: 3; VII2 2150) tai "Olin ennen otramainen" (XIII1 2372: 1). Oja-vieretojavieri : ojan reuna ohra-maina,
519519.

Väinö Kaukonen: VKL 15:274 Karivieret kakramaina, I3 1721,37 Kariv[ieret] kagr[amaina].

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja D. E. D. Europaeuksen tallentamaan vienalaiseen häärunon tekstiin (I3 1721), jossa säe "Karivieret kagramaina" (I3 1721: 37). Lönnrot on muuttanut Kalevalaan murteellisen kagra-sanan muotoon kaura. Runoissa myös "Otramaana, kauramaana" (VII2 2149: 4) ja "Kaupatuille kagramaille" (I3 1489: 23; I3 1911). Kari-vieretkarivieri : kosken reuna tai ranta Katso lisääSana kari tarkoittaa karjalan kielessä vähävetistä koskea (KKS; Niemi 1910). kaura-maina,
520520.

Väinö Kaukonen: VKL 15:275 Vesivieret –. Vrt. I3 1708,216–217 Ei ole tällä sulh[asella] Vesiviertä vehnätöntä.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Välilehditettyyn Kalevalaan ja viittaa vertaamaan Lönnrotin uhtualaiseen häävirren tallenteeseen, jossa sama säe on (I3 1708). 520. Vesi-vieretvesivieri : maa-ala, joka sijaitsee järven, joen tai meren rannalla vehnä-maina,
521521.

Väinö Kaukonen: VK 15:189 – – rahana, I3 1691,31 Kaikk[i] – rahona.

Niina Hämäläinen: Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan vienalaiseen häälauluun (I3 1691). Hieman toisessa muodossa säe myös Christfried Gananderin muistiinpanemassa tekstissä Kun ois rauniot rahoina (XV 122). Kaikki rauniot rahoina, Katso lisääSana raunio 'kivikasa, -röykkiö' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 521−522: "Aarrekätköjä joka kiven alla" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 191 ja 192 (tässä 521 ja 522) seuraavasti: "Aarre-kätköjä kivien alla. Rahoja ja jyviäki kätkettiin vihollisen pelosta metsään." (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
522522.

Väinö Kaukonen: VK 1522.5:190, I3 1691,32 – – penninki[nä].

Niina Hämäläinen: Kaukosen viitteessä painovirhe: VK 1522.5:190 kuuluisi olla muodossa VK 15:190. Kaukonen viittaa Vanhaan Kalevalaan ja Lönnrotin tallentamaan vienalaiseen häälauluun (I3 1691). Säe muodossa "pellot pjenet penningeinä" Christfried Gananderin muistiinpanemassa tekstissä Kun ois rauniot rahoina (XV 122: 2). Kivet pienet penninkinäpenninki : raha, kolikko."